Kvanttihyppy kohti kestävää kehitystä

Kehitys on aikamme avainsanoja. Kehitys ei voi nykymaailmassa pysähtyä. Filosofeja ja konsultteja palkataan ennakoimaan tulevaisuutta ja kehitystä. Maailma kehittyy hurjaa vauhtia - mutta mihin suuntaan ja kuka siihen kehitykseen pystyy vaikuttamaan. Moni ihminen ajattelee, että kehityksen tulisi olla kestävää, että maailman ja luonnon pitää riittää myös tuleville sukupolville. Kukaan päättäjä tuskin sanoisi lapselleen tai lapsen lapselleen, että hänelle on yhdentekevää millaisessa maailmassa lapset tulevat elämään ja että valitettavasti aikuisena teidän maailmanne on suurissa vaikeuksissa, koska luonto loppuu, ilma kuumenee ja ihmisten elämä on todennäköisesti kurjaa kärsimystä ja taistelua olemassaolosta.

Vaikuttaa siltä, että kestävän kehityksen toteutumattomuuden yksi syy on se, että Maapalloon vaikuttavat toimijat elävät todellisuuksissa, joilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa eikä maailmaan, luontoon ja ihmiskuntaan haitallisesti vaikuttavia päätöksiä osata suhteuttaa "oikeaan todellisuuteen". Ei näytä olevan yhteistä todellisuutta ja käsitystä vaikkapa siitä, mitä Maapallon luonto pohjimmiltaan on. Eikä näytä olevan henkilökohtaista suhdetta luontoon: mitä teen elävälle luonnolle teen itse asiassa itselleni, olenhan syntynyt konkreettisesti luonnosta - siitä kuuluisasta Maan tomusta... Miltä tuntuisi vahingoittaa 3,6 miljardia vuotta vanhaa elävää organismia, jonka ilmenemismuotoja me ihmisetkin olemme - siis elävää planeettaa, jonka hyvinvointi asettaa globaalit reunaehdot talouden harjoittamiselle. Jos reunaehtoja rikotaan, luonto voi pahoin ja lopulta ihminenkin voi pahoin. Onhan toki jokaisen ihmisen intressissä suojella sitä mistä hän itse elää. Jotkut päättäjät saattavat itse kokea, että he eivät ole osa tätä organismia tai että he ovat ikään kuin luonnon ulkopuolella tai että luonto on loppumaton tms. On varsin mieletöntä ja eriskummallista jos n. 80 vuotiaaksi elävä ihmisorganismi saastuttaa tai turmelee 3,6 miljardia vuotta vanhaa planeettaorganismia, josta itse on syntynyt. Tavallaan yksittäinen ihminen on elämästään velkaa tälle planeetalle. Ajattele mitä kaikkea on tapahtunut planeetan historiassa ennen kuin ihmisyksilö on syntynyt tähän aikaan ja paikkaan.

Jotkut ihmiset voivat olla täysin tietämättömiä Maapallon kosmisesta kauneudesta, heille voi olla epäselvää mitä on Maapallon ulkopuolella ja mikä on sen Maapallon ulkopuolisen todellisuuden suhde päätöksiin Maapallolla. Yön mustassa syvyydessä taivaalla avautuu uskomaton maailmankaikkeus, joka on tehnyt Maapallon luonnon. Maailmankaikkeus tavallaan "omistaa" Maapallon luonnon - ei ihminen. Luontoa ja yhteiskuntaa koskevilla Maapallon ihmisten päätöksillä on laajakantoisia vaikutuksia elävän maailmankaikkeuden kehityssuuntaan. Ei ole mitenkään yhdentekevää myöskään universumin kannalta mitä sen tuottamalle 3,6 miljardia vuotta vanhalle elämälle tapahtuu täällä Maapallolla yhdessä galaksimme kierteishaaroista. Emmekö ole vastuussa tekemisistämme muiden ihmisten lisäksi myös maailmankaikkeudelle. Mutta onko nykyihmisellä mitään henkilökohtaista suhdetta maailmankaikkeuteen - suhdetta joka ehkäpä antaisi uusia ulottuvuuksia elämään kuluttamiseen perustuvassa yhteiskunnassa.

Moni varmaan katsoo, että kehityksen täytyisi olla myös yhteiskunnallisesti kestävää. Emme tietenkään voi olla onnellisia, jos luonnon lisäksi myös yhteiskuntiemme sosiaaliset rakenteet natisevat tai jos inhimillinen kurjuus ja köyhyys maailmassa lisääntyvät. Mutta miksi Maapallolla jotkut päättäjät kantavat huolta siitä ja jotkut taas eivät. Syitä on luonnollisesti monia. Jotkut saattavat ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä. Toiset ehkä ajattelevat, että voimme kaikki olla myös toistemme onnen seppiä ainakin jossain määrin. Haluamme auttaa tuntematonta ihmistä vaikka planeettamme toisella puolella. Monelta on kuitenkin saattanut jäädä huomaamatta, että siinä kvanttien maailmassa, josta tämä meidän elämämme syntyy, olemmekin ikään kuin kaikki kytkeytyneitä toisiimme. Tämä liittyy kvanttimekaniikan havaintoon siitä, että samaan aikaan syntyneet elektronit ovat sitoutuneita toisiinsa (quantum entanglement) vaikka niiden etäisyys olisi loputon ja meidäthän on tehty elektroneista. Are we all entangled...Eräs kvanttifyysikko rohkenee jopa väittää, että "we are all one"...Jos näin olisi niin mitä seuraamuksia sillä voisi olla kehitykselle ja yhteiskunnille. Kukaan ei orjuuttaisi ketään, koska hän näkee toisessa ihmisessä myös itsensä. Kansakunnat eivät kilpailisi ja sotisi enää toisiaan hengiltä vaan rakentaisivat yhteistä maailmaa osana hyvinvoivaa planeettaorganismia. Kvanttimekaniikka itse asiassa näyttää antavan tieteellistä tukea sille, että olisi luonnollista tehdä muille niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kun kvantit värähtelevät sinussa niin ne värähtelevät joissain muissakin ihmisissä - varmasti olet huomannut sen...elektronien tanssia, elämän ja rakkauden kemiaa... :)