Kun ensimmäisen kerran luin tämän kirjan, koin Karl Kautskyn perustelut sinänsä vakuuttaviksi ja loppuun saakka harkituiksi. Taustalla kuitenkin oli aiemmin lukemani Leninin arvostelu ja siten saatoin tietoisemmin miettiä lukemaani.
Kirja on edelleen ajankohtainen keskustelun jatkumo palkansaajien, kansan enemmistön keinoista saavuttaa todellinen demokratia.
Kautsky pohtii mm. lakon merkitystä ja hallituksessa oloa, yhä todennäköisemmäksi koetun tulevan maailmansodan vaikutuksia, sekä aseellista vallankumousta.
Luottamus, että työväenluokka on saava kaiken irti valtiosta parlamentaarisin keinoin ennen imperialistista maailmansotaa, ja on tällöin kykenevä kohtaamaan sodan luottavaisin mielin, osoittautui sittemmin ylioptimistiseksi.
Sota saattoi pikemminkin yhdistää työtätekeviä nationalismin lipun alle, saaden jopa sosialistit hehkuttamaan kansanmielisyyden ykseyden iloja sekä sodan tarkoituksenmukaisuutta.
Kansainvälinen solidaarisuus ei sodassa usein pääse oikeuksiinsa. "Rauhan" oloissakin työläiset ovat saaneet kärvistellä luokkasodan liekeissä.
Kapitalismi ei ollut kehittynyt tarpeeksi salliakseen ajatuksen valtiollisen elämän takaavasta hyvinvointivaltiosta.
Sodan jälkeen proletaarit löysivät jälleen toisensa, joskin oikeistolaisen umpimielisyyden ahkeran kyttäyksen alla.
Havaittiin, että kapitalismin kasvu oli yhä kesken, ja olosuhteet täten kommunismia ajatellen vajavaiset.
Tuotantovälineiden kehitys, talouskasvu ym. arveltiin tarvitsevan lisäaikaa kyetäkseen tarjoamaan myötämieliset olosuhteet yhteiskunnalliselle vallankumoukselle.
Pelkoa työläisaristokratian kehittymismahdollisuuksista tai johtavien ammattiliittojen korruptoitumisesta ei tunnettu.
Vakaasti uskottiin sosialistisin menetelmin parannettavan yhteiskunnallisia oloja pisteeseen, jolloin muutos saavutettaisiin lähes kivuttomasti.
Kautsky kenties uskoi myös Bernsteinin tavoin, että järjestelmää ei tarvitsisi muuttaa, jos se muokattaisiin parlamentaarisesti haluttuun muottiin.
Suurpääoman vastarinta ja juonittelu saivat ajansaatossa työtätekevien rivit hajalleen satunnaisista nousukausista huolimatta, mm. tarjoamalla hyvinvointia, jonka oli ollut tarkoitus muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi.
Keskustelu päämääristä ja toimintakeinoista jatkuu. Keskustelulle ei ole rajattu yhteisiä sääntöjä, luotettaessa kilpailumenetelmään, jolloin voittavan menetelmän täytyy olla paras menetelmä. Jotkut katsovat keskustelun tarpeen menneen jo ohitse. Kapitalismin yhtämittaisen kriisin syvetessä tälläistä mielialaa tulisi vastustaa.
Tämä "lahjonta" on tänäänkin saanut säilytettyä mielikuvan nykyjärjestelmän ylivertaisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta, samoin kuin luokkaristiriidat ylittävästä konsensuksesta.
Kautkyn kirja saattaa nykylukijasta vaikuttaa paikoin joko optimistiselta tai totaalisen mielekkäältä, riippuen lukijasta.
Aihe säilyy ajankohtaisena ja se on esitetty hyvin. Päivitettyjä vastineita toivoisikin nähtävän useammin kirjakaupoissa.
Kirjaa voi lämpimästi suositella herättämään ajatuksia.
http://sosialismi.net/blog/2013/05/07/karl-kautsky-tie-valtaan/#more-5610