Elämänedustajan manifesti

Yhteiskunnallisia mietelmiä ja aatteen paloa.

Näytetään kirjoitukset elokuulta 2014.

Nuorista välittäminen  1

Miksi nuoret välittäisivät yhteiskunnallisista asioista tai yhteisönsä jäsenistä, kun heitä hyljitään välinpitämättömyydellä?

Yksinomaan materialistinen, ”kukin tulkoon toimeen omillaan” -näkökulma paistaa tänäänkin joka puolella.

Edullisten asuntojen, puhumattakaan halpojen vuokra-asuntojen, puute opintotukijärjestelmän ja pankkiorjuuden kanssa estävät inhimmillisen elämän edellytykset, syösten mahdollisuuksia tihkuvan nuoren toimettomuuden synkkään kaivokseen, jossa perimmäisenä tarkoituksena arjelle kehittyy yksinomaan pyrkimys välttämättömän varmistamiseen.

Välttämättömän turvaamisesta ei voida puhua, sen verran niukkaa on vanhemmistaan erkaantuneen jokapäiväinen elämä.

Kun lainalla hilluminen saavuttaa päätösrajansa, nuorelta odotetaan tekoja itsensä kehittämiseksi huomisen vastuunkantajaksi ja tuotannon turvaajaksi. Tämä voi osoittautua monille vaikeaksi. Koulunkäyntiin ei välttämättä ole edellytyksiä, vaikka nuori saattaisi olla kuinka lahjakas ja ahkera tahansa. Lisäansioiden saaminen käy nykyään myös yhä hankalammaksi.

Nuoren mieli on itsenäisyydestään herkkä, hän on edelleen kehittyvä yksilö.

Epäoikeudenmukaisuuksiin ja kompromissi-vaatimuksiin hän reagoi nopeasti, usein harkitsemattomasti.

Jos yhteiskuntajärjestelmään huonosti sopeutuvaa nuorta ei tueta, hänestä voi tulla passiivinen ja etääntynyt, mutta myös agressiivinen ja häikäilemätön. Myös ”sopeutuvammat” tarvitsevat tukea, sillä kokemus taakan kantamisesta yksin musertaa vahvimmatkin. Menestyneinkin ihminen saattaa muuttua kylmäksi ja itsekkääksi ilman aikaisempaa kannustusta ja apua.

Varhaisen keski-iän saavutettuaan ”myöhäisnuori” havaitsee dynaamisen elämänvaiheen ohitettuaan, saavuttiko hän itselleen tärkeäksi kokemiaan asioita, saiko hän osallistua pyrkimyksille jotka merkitsivät hänelle niin paljon. Onko yhteisö hyväksynyt hänet? Turvattiinko ja parannettiinko hänen elämänsä elinehdot, jotta hän nyt voisi täysipainoisesti tulla yhteiskunnalliseksi vastuunkantajaksi?

Jokainen sukupolvi tarvitsee edeltäjiään. Nykyisyys kehittää edellytykset tulevaisuudelle. Ilman menneisyydestä oppimista kehitystä ei tapahdu. Nuorten tulee kokea lämpöä ja välittämistä, heidän täytyy kokea itsensä tarpeellisiksi, ja heidän mieltään ei saa sotkea uusliberaaleilla valheilla. Yksilön merkitystä yhteiskunnassa on tuettava, sillä yhteiskunta on edellytys yksilölle.

Olemme täällä yhdessä.


Vastikkeellisesta sosiaaliturvasta (28.7.14)  1

Vastikkeellisuuden ensisijaisuuden korostaminen ainoana ratkaisuna ihmisten osallistamiseksi yhteiskuntaan on lyhytnäköisyydessään suorastaan vaarallista.

Ihmisten kohtaaminen yksilöinä ja aito pyrkimys ymmärtää heidän tilanteensa jää usein teorian tasolle.

Palveluiden tarve, psykofyysinen toimintakyky, sekä taloudellinen tilanne vaativat ehdoitta huomiota.

Lisäksi valitettavaa on työttömien yhdistysten ja muiden matalan kynnyksen toimintapaikkojen luokittelu alimpaan kastiin työhallinnon segmentoinnissa.

Tämä on johtanut siihen, että yhdistyksille ohjataan työhallinnon kautta toimenpiteisiin vähän ihmisiä.

Jotta elämänhallinnan parantamisen paikkoja kuntoutettaville voitaisiin tarjota, täytyisi olla myös niitä, jotka ovat palkkatuella, eli lähempänä työmarkkinoita.

Palkkatukeen ollaan kuitenkin esittämässä heikennyksiä.

Matalapalkka-alan palkat ovat sosiaaliturvan tasolla. Ihmisen eheytyminen ja normaaliksi koettavan elämänlaadun ylläpito on mahdotonta.

Näennäistyöpaikka ”vellirahalla” ei ansaitse kiitollisuuden tunnetta.

Myös työtön on tärkeä.