Parlamenttiin vai ei? (julk. 23.8.12)

Kysyttäessä, miksi Vasemmisto on mukana hallituksessa, näkisin kysymyksen asetetun väärin. Joukkojen vallankumouksellisen mielialan nostattamisen edellytykset jo yksistään vaativat sitä. Siksi kysymyksen tulisi olla, kuinka osallistuminen hallitukseen edesauttaa porvarillis-demokraattisten ennakkoluulojen paljastamisessa, hälventämisessä ja voittamisessa.

Useammin kuin kerran kuullaan moitetta puolueen kehnoja ‘johtajia’ kohtaan ja langetaan epätoivoon kieltäen parlamentaarinen toiminta.
Lenin korosti aikoinaan, että arvostelu olisi oikeutettua, ei parlamentarismia tai parlamenttitoimintaa vastaan, vaan niitä johtajia kohtaan jotka eivät osaa tai eivät halua käyttää parlamenttivaaleja ja parlamentin puhujalavaa vallankumouksellisesti, kommunistisesti.

Vain arvostelu, joka samanaikaisesti kasvattaisi sekä ‘johtajia’ että kansanjoukkojen poliittisen käsityskyvyn kasvua, olisi hyödyntävää arvostelua.

On väärin jättää käyttämättä mahdollisuus hyödyntää taantumuksellisia tahoja, kuten ikiporvarillista hallitustamme, vallankumouksellisesti, edistäen ärhäkkäästi Suomen kansan etuja.

Niin työtätekevän kuin muidenkin oikeutena on oppia ymmärtämään oikein poliittinen tilanne ja käsittämään tästä tilanteesta johtuvat sekavat tehtävät, jotka Vasemmistolla on edessään. Nämä tehtävät koskettavat varsin usein tavallista kaduntallaajaa.

Vaikeuksia, joita hyvän hallituspuolueen rakentaminen vaatii suurpääomaa edistävän hallituksen sisällä, ei tule pelätä. On helppoa näyttää “vallankumouksellisuuttaan” kieltäytymällä hallituspolitiikan muokkauspyrkimyksistä, mutta juuri tuon helppoutensa vuoksi se ei ole ratkaisu ongelmiin. Tämän myös oppositioon pettynyt kansalainenkin tiedostaa.

Minä näkisin, että kysymys on vastuunotosta, mutta ei nuoran perässä kulkevasta vastuusta a la kokomusta, vaan vallankumouksellisen sosialistisen hallitustyön rakentamisesta.

Pyrkimyksessä näyttää asiain oikea tila ja huolehtia että mm. Kokoomus ei saa liikaa liikkumatilaa hallituksessa. Ihmisoikeutemme vaativat tätä.

Oikeisto on piittaamaton kestävän kehityksen edellytyksistä, ihmisten tasa-arvoisuudesta ja ihmiskunnan palauttamis’ toimista orjuuden olosuhteisiin.

Vasemmisto puolestaan on taipunut liian usein oikeistolaisen eriarvoistavan politiikan toteuttamiseen.

Vihreät ottavat härskisti kaiken vasemmalta omaa agendaansa hyödyttävän, ja samalla edistävät antivihreyttä kokomustan kuoleman puutarhurina.

Keskusta esiintyy yrittäjien ja maaseudun puolesta puhujana, mutta samalla riistää maatalousyrittäjiä ja avittaa jättifirmoja ohi tavallisen elinkeinoyrittäjäin’. Muut eivät ansaitse saada palsta tilaa. Edellä mainittujen toilauksista saa muualta enemmän kuin tarpeeksi infoa.

Tämän sanottuani, lienee ilmeistä että Vasemmiston kritisoinnin toivoisi päätyvän sellaisten korviin, jotka kykenevät objektiivisesti tarkentamaan omaa asennoitumistaan rivijäseneen kuin myös hallituksen nykyiseen Eurostoliiton kostoa pelkäävään leikkauslinjaan.

Suomen monipuoluesysteemin periaatteellinen vastakkainasettelun ja vaihtoehtojen tarjonta on usein kielletty suoraan Kokoomuksen puolelta. Suomen poliittinen järjestelmä muistuttaakin huolestuttavan paljon Venäjän mallia. Venäjälläkin löydät useita puolueita, mutta toteutettavaa politiikkaa ei merkittävästi muuteta.

Sietämättömän korkean verotuksen, surkean ostovoiman ja liberalismin alttarille uhrattavien julkisten palveluiden maa nimeltä Suomi. Kallis ruoka, syrjäytyminen, itsemurhat ja pahoinpitelyt, työttömyys, omistussuhteiden oikeudelliset edut ohi ihmisoikeuksien… Tätäkö me haluamme?

Parhaat ratkaisut eivät saa jäädä kompromissien jalkoihin.

On monta syytä pyrkiä vaikuttamaan hallituksessa.

Sosialistinen, elämän arvoinen Suomi ja maailma on hyvä esimerkki.