Punainen lääkäri

Kaikkien sosiaalisten reformien päämääränä tulisi olla työvoimastaan riippuvaisten ja vähäosaisten vahvistaminen taloudellisesti ja uuden, edistyneemmän, sosialistisen valtion perustaminen.

Niin kutsutun ”keskiluokan”, paikallisen tehtailijan/perheyrityksen, pienviljelijän, ja kauppiaiden/pienyrittäjien hyväksi nimellisesti toimivat oikeistolaiset puolueet pyrkivät miellyttämään edellä mainittuja ajamalla toimenpiteitä, jotka todellisuudessa edistävät yksinomaan yksityistä suurtuotantoa ja ylikansallisia yhtiöitä. Tukahduttamalla tasavertaisen kilpailun ja heikentämällä teollisuuskehitystä, oikeisto antaa vapaat kädet suurpääomalle vallata yksinoikeudet markkinoihin.

”Parempien luokkien” edustajiin kuuluvat myös keskikaistaa kulkevat puolueet. Vähemmän taantumukselliset, mutta herttaisen hyväuskoiset tahot ovat vakuuttuneita sosiaalisen järjestelmämme toimivuudesta. He saattavat havaita toisinaan sosiaalisia paheita ja väärinkäytöksiä, ja koettavat parhaalla näkemällään konstilla poistaa ne.

Kohdatessaan köyhyyttä, keskustalaiset puolueet koettavat poistaa sen almuilla. Tautien levitessä köyhien parissa, he rakentavat sairaaloita. Rikoksien ja paheiden hyökyaaltoa kauhistellaan ja yhteiskuntarauhan rikkojat koetetaan johdattaa oikealle polulle siveyssaarnoin ja malliojennuksin. Jokaista yhteiskunnassa esiintyvää ”sairautta” käsitellään satunnaisena ja erityisenä ilmiönä.

Harva nykyisistä kansanedustajistamme tiedostaa yhteyden näiden kaikkien välillä. Pitkään jatkunut käsitys, ettei ole olemassa mitään erityistä sosiaalista kysymystä, vaan suuri joukko sosiaalisia kysymyksiä, on yhä vallalla.

Nykyistä politiikan tekoa kuvaa hyvin esimerkki sairastuneen henkilön diagnosoinnista.

Joukko lääkäreitä on koolla vaikean sairastapauksen johdosta. Sairas kärsii yskimis -ja kuumekohtauksista päänsärkyineen. Ajattelemattomat ja pintapuolisesti ammattiaan harjoittavat lääkärit pitävät oireita monina ja itsenäisinä tauteina. He käsittelevät otaksuttuja tauteja kutakin erikseen, antaen hoitaa jokaista oiretta siihen perehtyneen erikoisasiantuntijan.

Kun paikalle sattuu pääsemään tai kutsutaan tieteellisesti pätevä ja kokenut ammatinharjoittaja (vasemmistolainen), hän sanoo: ”Loppupäätelmänne on väärä. Sairas ei sairasta useampaa tautia, eikä hän voi parantua jos itsepintaisesti jatkatte taudinmerkkien hoitamista käymättä itse taudin juureen. Kyseessä eivät ole itsenäiset, satunnaiset sairaudet; ne ovat ainoastaan merkkejä yhdestä vakavasta elimellisestä sairaudesta – keuhkotaudista. Jos onnistutte poistamaan tämän elimellisen sairauden sairaan järjestelmästä, taudit, joita pidätte useampana sairautena, tulevat katoamaan.”

Sama on laita niin kutsuttujen yhteiskunnallisten vääristymien suhteen. Sosiaaliset olomme eivät ole normaalit, sosiaalinen järjestelmämme on sairas. Pintapuolinen yhteiskunnan tutkija näkee kansanjoukkojen köyhyyden, monimiljonäärien ylellisyyden toisten kustannuksella, teollisuutta vääristävät monopolit, lakot ja mielenosoitukset toisistaan riippumattomina ”väärinkäytöksinä”, jotka hänen mielestään ovat erikseen parannettavissa.

Morris Hillquit (1869–1933), Amerikan sosialistipuolueen johtaja, kirjoitti osuvasti:

”Köyhyys on suoranainen seuraus kapitalistisesta riistämisestä ja tietämättömyys, paheet ja rikokset ovat köyhyyden laillisia lapsia. Säilyttääkseen valtansa kapitalismin on vallittava hallitusta ja yleistä mielipidettä ja tästä johtuu alituinen kiihotin hallitseville luokille mädäntää politiikkaamme, sanomalehdistöämme, saarnatuolejamme ja koulujamme.”

Aivan kuten tietoperäinen lääkärimme, tulisi myös vasemmistolaisten puolueiden väliaikaisten reformien ohessa valmistaa kansalaisia yhteiskunnan teollisuusperustan muutokseen, pitäen lopullisena päämääränä tuotannon ja jaon muuttamista yhteiseksi omaisuudeksi. Reformit itsenäisinä toimenpiteinä ovat vähäarvoisia lopullisen päämäärän kannalta, ja sosialistiset reformitoimenpiteet tulisivatkin olla yhdistetyt toisiinsa muodostaakseen sosiaalisia tuloksia.

Parantamisen aikana ei lääkärimme saa, eikä voi väheksyä väliaikaista lievitystä tarjoavia lääkeaineita. Lopullinen päämäärä kuitenkin on sairauden aiheuttavien kuolettavien taudinsyiden hävittäminen.

Tästä opimme, ettei vasemmisto voi kiinnittää yhtälaista huomiota jokaiseen parannustoimenpiteeseen, joita jatkuvasti ajetaan. Sen suhde toimenpiteisiin riippuu toimenpiteen luonteesta ja sen tehokkuudesta aseena luokkataistelussa.

Kasvatusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista sosialististen reformien kera. Punalippu ylös.