Olen kuullut, että natiiveilla englannin puhujilla on joskus vaikeuksia matkaillessa. He eivät osaa yksinkertaistaa kieltään riittävästi, jotta ulkolaiset ymmärtäisivät vahvan aksentin värittämää pulpatusta.
Silloin tämäkin keskustelu olisi saattanut jäädä käymättä.
Keskiyö jossain Unkarin ja Romanian rajamailla
Istumme yöjunassa matkalla Bukarestiin. Olli on siirtynyt viihdyttämään muita matkustajia. Itse päädyn juttusille vaunun toisella puolella istuvan keski-ikäisen lippispään kanssa. Habituksensa puolesta hilpeä mies sopisi minkä tahansa pikkukylän bensikselle.
Alkuun mies alkaa vähäisellä englannillaan kertoa matkastaan, joka on ilmeisesti kulkenut Englannin ja Amsterdamin kautta Prahaan ja siitä kohti kotimaata Romaniaa.
Keskustelu saa myös poliittisia vivahteita, kun mies kommentoi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ("France, Roma. No country roma, roma nomad. France nomad, not accepted!"). Metallipaikat välkkyvät, kun mies nauraa hersyvästi.
Sitten hän alkaa kysellä omasta matkastani.
"Holiday?"
"Yes, holiday. Bucharest."
"Bucharest, capital, hah! Capital: London, Paris, Copenhagen."
"London, Paris, Bucharest."
"Bucharest, pfft. Oslo, Stockholm, Helsinki."
"Helsinki, Finland!"
"Finland. Labenranta."
(Vanhana lappeenrantalaisena en ole uskoa korviani.)
"Lappeenranta! Yes, me, Lappeenranta!"
"Aa, Lappeenranta! Imatra, Lappeenranta. Lappeenranta International Airport. St. Petersburg. Good!"
Yhteinen kielemme rajoittui lähinnä paikkojen nimiin sekä universaaleihin tuhahduksiin ja kädenheilautuksiin, mutta silti kummallakin vaikutti olevan todella hauskaa.
Unelmien tiellä -matka päättyy lauantaina 29. kesäkuuta.