Unelmien tiellä

Kahden kaveruksen, Arimon ja Ollin, matkaprojekti. Reilaamme ympäri Eurooppaa 20 päivää ja keräämme kohtaamiltamme ihmisiltä 1000 unelmaa postikorteille. Tässä blogissa kerromme tarinoita unelmista, ihmisistä ja kimppamatkailun kiemuroista.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Berliini.

Kenguruvaltion komppaniapäällikkö  1

Berliinissä ollessamme törmäsimme mielenkiintoiseen australialaiseen maailmanmatkaajaan.

Maailmalla ihmisten ympäröimänä
Hostellihuoneessamme Berliinissä meillä oli vastassamme mielenkiintoinen, noin pari-kolmikymppisen näköinen australialaismies. Maastohousuihin pukeutunut mies esitteli itsensä Matthewiksi ja aloitti kanssani vaivattoman small talkin.
Osoittautui, että Matthew oli pysähtynyt Berliiniin matkatessaan ympäri maailmaa. Tässä oli mies, jonka tarinoita halusin päästä kuulemaan. Onneksi tähän tarjoitui myös tilaisuus - Matthew tuli mielellään istumaan oluelle minun ja Arimon kanssa. Pääsimme siis kuulemaan lisää tämän urbaanin matkailijan tarinoita. Matthew kertoi neljän kuukauden reissailunsa aikana käyneensä jo yli kahdessakymmenessä maassa.
Miehen kanssa jutellessa kävi selväksi hänen ilmiömäinen kyky tutustua ihmisiin. Iloinen partaveikko näytti kuvia ja kertoi ihmisistä, joihin oli tutustunut eri kaupungeissa. Istuessamme alas yhdelle öisen Berliinin monista terasseista, Matthew kääntyi heti moikkaamaan viereisessä pöydässä istuvaa paria miestä. Aloitimme keskustelun heidän kanssaan eikä mennyt kauaakaan, kun nämä veljekset istuivat jo pöydässämme.

Australialaista berliinintuntemusta
Illan edetessä puhe kääntyi Matthewin menneisyyteen. Supliikkimies mainitsi, ettei matkustaminen ole hänelle mikään itsestäänselvyys. Matthew kertoi olevansa kotoisin köyhästä perheestä. "Päätin etten halua olla aikuisena köyhä. Jos ja kun perustan perheen, en halua lasteni elävän köyhyydessä kuten minä", hän sanoi ja lisäsi aloittaneensa työnteon 11-vuotiaana.
Vuosien aikana keräämillä rahoillaan mies nyt matkusteli ja otti elämästään kaiken irti. Matthew kertoi myös vapaaehtoistöistään - liikunnanohjauksesta ja vapaapalokunnan toiminnasta - ja niiden kautta tapaamistaan mielenkiintoisista ihmisistä. Yllätyimme todella kun Matthew kertoi olevansa vasta 19-vuotias!
Hyvästelimme uudet kaverimme ja lähdimme kävelemään takaisin hostellillemme. Ihailessamme öisen Berliinin nähtävyyksiä oli vuoromme yllättyä uudemman kerran. Osoittautui, että Matthew tiesi monista nähtävyyksistä ja niiden takana olevista tarinoista enemmän kuin useat turistioppaat. Australialaismieheksi Matthewin berliinintuntemus vaikutti olevan hyvissä kantimissa! "Berliinin historia on hyvin paljon maailmansotien historiaa", tiivisti Mathew. Hän sanoi lukeneensa sotahistoriaa enemmänkin, lähinnä omaksi huvikseen.
Puhe kääntyi sotiin ja armeijaan. Mathew kertoi liittyneensä australian sotajoukkojen nuorisotoimintaan 12-vuotiaana. Seitsemässä vuodessa hän oli ehtinyt kohota komppaniapäällikön asemaan.

Elettyä elämää
Palasimme hostellille ja hyvästelimme Matthewin. Wau, mietin jälkeenpäin: tämä mies oli 19 vuodessa kokenut enemmän kun monet koko elämänsä aikana. Oman elämäni 23 elettyä vuotta tuntuivat yhtäkkiä pitkältä ajalta.
Mitä kaikkea olisinkaan ehtinyt kokea ikävuosien 19-23 välillä, jos olisin itse aloittanut vapaaehtoistyön ja maailmanmatkailun jo nuorempana? Näitä vuosia en saisi enää koskaan takaisin, mutta seuraaviin vuosiin voisin kyllä vaikuttaa. Oli aika jatkaa matkaa ja elämää uudistuneella inspiraatiolla!


Miljoonaa euroa odotellessa

”Maahanmuuttajalla on Saksassa kaksi mahdollista työpaikkaa. Voit ryhtyä tarjoilijaksi tai työskennellä turistien kanssa”, tiivistää meksikolaistaustainen Alex. Itse hän aloitti kahvilassa, mutta siirtyi puolitoista vuotta sitten kyydittämään turisteja vinkeällä kuuden istuttavalla konferenssipyörällä.
Päädyn juttelemaan Alexin kanssa tämän nykyisellä työpaikalla, Brandenburgin portilla Berliinissä. Hän kertoo viihtyvänsä turistikohteessa, jossa tapahtuu joka päivä jotain uutta. Pysyvyyttä paikalle tarjoavat muut turistien viihdyttäjät, jotka muodostavat oman löyhän yhteisönsä.
”Välillä näkee, kun Darth Vader juttelee vaikka Predatorin tai Super Marion kanssa. Muut työntekijät oppii tuntemaan, kun on ollut täällä tarpeeksi kauan”, Alex toteaa.
Miten nuori meksikolaismies sitten päätyi Eurooppaan? Hän oli osaltaan kyllästynyt kotimaansa eriarvoisuuteen ja ongelmiin. Alexin mukaan eteläamerikkalaisten silmissä Saksa on ”The Land of Opportunities”.
”Moni ajattelee, että Eurooppaan tullessa saa suoraan miljoona euroa käteen. Totuus on kuitenkin toinen. Ihmiset ovat tyytyväisiä jos teet työtä, mutta muuten yhteiskuntaan on vaikea päästä sisään.”

Parempi elämä, parempi maailma
Sujuva supliikkimies myöntää, ettei kuvitellut elämäänsä Euroopassa aivan tällaiseksi. Hän kuitenkin haaveilee paremmasta. Alex on opiskellut kääntämistä ja puhuu englannin lisäksi myös saksaa, espanjaa, ranskaa ja italiaa. Työ YK:ssa tai EU:ssa voisi olla yksi vaihtoehto. Paluu Meksikoon ei vielä tunnu ajankohtaiselta.
”En koe itseäni enää meksikolaiseksi, vaan pikemminkin kansainväliseksi. Ja mitä siellä tekee vaikka ranskalla tai italialla? Ei yhtään mitään.”
Oman työllistymisensä sijaan maailmankansalainen on enemmän huolissaan muiden ihmisten epätasa-arvosta. Poliittisesti valveutunut nuorukainen kertoo esimerkin Saksan koulujärjestelmästä, jossa yliopistoon pääsy voi jo nuorella iällä tyssätä siihen, ettei perheellä ole varaa kalliiseen yksityisopetukseen.
Maailman ihmisten eriarvoisuuteen Alex aikookin puuttua. Syksyllä hän lähtee kiertämään ympäri Eurooppaa kuvaamassa dokumenttia, jolla hän tuo vähäosaisten ääniä kuuluviin. Paluu Meksikoonkin voi olla tulevaisuudessa vaihtoehto. Alex unelmoi vuosien päästä perustavansa hyväntekeväisyysjärjestön kotimaahansa, kunhan on ensin päässyt parempaan asemaan Euroopassa.
Menestyksen eteen on kuitenkin tehtävä lujasti töitä. Ainakaan vielä ei miljoonan euron starttirahaa ole näkynyt.