Mikä ihmeen vastuu?

Olen pohtinut viime päivinä vastuuta ja erityisesti vastuuta omasta henkilökohtaisesta taloudesta. Kirjoitin tällä viikolla Liv-blogiin naisesta, jolla on kymmeniä tuhansia kulutusluottoja useasta eri paikasta. Hänen vanhempansa erosivat tytön ollessa pieni. Tyttö jumaloi isäänsä, mutta isä ei ollut kiinnostunut hänestä. Ainoa asia, mitä he tekivät yhdessä, oli shoppailu. Tyttö sai uutta ja hienoa ja tämä herätti muissa ihailua. Ja samaa mallia hän on toteuttanut näihin päiviin asti – ostanut koko ajan saadakseen ihmisten ihailua. Tämä ei kuitenkaan ole täyttänyt tunnetta – olla rakastettu omana itsenään – vaan kasvattanut vain velkoja. Mutta onko vastuu veloista isän vai naisen?

Elämääsi on vaikuttanut moni ja siihen tulee vaikuttamaan moni. Kun olit pieni, isäsi ja äitisi opettivat sinulle asioita maailmasta, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Jotkut asiat olivat hyviä ja palvelevat elämää, toiset taas niin huonoja kuin olla voivat. Nuoruudessa kaverit vaikuttivat vääjäämättä siihen, mitä teit tai miltä näytät. Nykyään valintoihin vaikuttavat mm. oman elinpiirin sosiaaliset johtajat, ihailujen kohteet ja taitava markkinoija. Monet pyrkivät vaikuttamaan valintoihisi, mutta lopullisen päätöksen omasta toiminnasta teet kuitenkin sinä itse. Esimerkiksi kertomassani tarinassa isä on myötävaikuttanut tyttären toimintaan ja päätöksiin vielä aikuisiälläkin, mutta vastuu päätöksistä on kuitenkin naisella. Ja toden totta onkin. Hänellä on velkaa, jonka seuraukset hän joutuu itse kantamaan. On kovin epätodennäköistä, että kukaan tulee näitä velkoja maksamaan tai anteeksi antamaan.

Olen havainnut, että hyvin suurella joukolla ihmisiä on väärä käsitys siitä, mikä on vastuu omasta taloudesta. Ei ole ollenkaan harvinaista, että jo luottotiedot menettänyt saattaa sanoa, että eihän tässä mitään käynyt ja kertovat vielä siitä kavereillekin. Mitä enemmän sosiaalisesti hyväksyttävänä ylikulutusta ja huonoja valintoja pidetään, sitä useammin taloudellisiin ongelmiin päädytään. Mistä lähtien taloudelliseen hirttosilmukkaan pujottautuminen on ollut hyvä idea? Ei se, että kaverit eivät tuomitse tyhmiä valintoja, tee niistä vielä hyviä kannustettavia toimintamalleja.

Vanhemmilla on ehdottoman suuri vastuu opettaa omalle jälkikasvulleen rahankäyttöä. Jos suhdetta rahaan ei opeteta, opitaan se joka tapauksessa jotain toista kautta. Teinien tuhlatessa satasia kuukausittain ja vanhempien kiltisti maksaessa laskut, oppivat he juuri tämän: On lupa tuhlata ja joku muu maksaa laskut. Raha on juuretonta, eikä siihen synny tervettä suhdetta.

Useimmille kylmä suihku tulee viimeistään omaa elämää aloitettaessa, kun omilla tuloilla pitää kattaa elämisen menot. Omaa käytöstä ei ole helppoa muuttaa yhdessä yössä. Elämänmuutos, jossa elintasoa pitää laskea voimakkaasti ja suhteuttaa tuloihin ei tule ilman kipua. Jos vanhempia ei ole silloin hoitamassa laskuja, on melko varmaa, että lapsi joutuu ongelmiin taloutensa kanssa.

Sinulla ja minulla on vastuu omasta taloudestamme. Meillä on myös vastuu laittaa se itse kuntoon. Apua, ideoita ja tukea voi saada, mutta jokaisella on vastuu omista teoistaan. Mitään taikasauvaa ei ole olemassa, vain todellisuudesta johdettuja valintoja. Jos olet sitä mieltä, että sinä et ole vastuussa, voit aina kysyä, kuka on vastuussa ja mennä juttelemaan asiasta hänen kanssaan. Jos tätä henkilöä ei ole, löytyy vastaus peilistä. Ja valtio ei ole muuten henkilö.

Tulipa paasattua, mutta asiasta!

Hyviä päätöksiä viikkoosi
Terhi

Kirjoitettaessa soi Loreen, Euphoria