Terhi Majasalmi - Varjosta valoon

Milloin oli se hetki, kun lopetit puhumasta ystäviesi ja tuttaviesi kanssa rahasta? Ehkä tätä ei ole käynyt, mutta suurimman osan kohdalla se tapahtuu huomaamatta. Jossain vaiheessa siitä vaan ei enää puhuta.

Opiskeluaikoina monilla on vähän rahaa käytössä ja se on aika itsestään selvää. Silloin raha-asioista voi heittää melko huolettomasti minkä tahansa ajatuksen ilmaan, sillä ympärilläsi olevat ihmiset ovat melko samassa tilanteessa kuin itsekin on. Kun valmistutaan, saadaan töitä ja aikaa kuluu, ihmisten valinnat ja erilaiset elämäntilanteet alkavat vaikuttaa merkittävästi myös senhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Palkka- ja varallisuuserot saattavat olla moninkertaiset jo muutaman vuoden päästä valmistumisesta.

Kuulen työssäni, että tämä ennemmin johtaa siihen, että ihmiset vaikenevat mieluummin kuin jatkaisivat asiasta juttelemista normaalina arkipäiväisenä asiana. Toinen kokee häpeää, toinen arvottomuutta, kolmas katkeruutta ja neljäs vain ihmettelee, miten tämä voi olla mahdollista. Ja niin asiasta vaietaan.

Uskon, että ihmiset haluavat hyvän ja tasapainoisen taloudellisen tilanteen. Mutta melkein aina tämä vaatii sen, että uskaltaa avata suunsa ja kysyä, miten muut ovat asiansa hoitaneet, jotta voi oppia. Raha-asioissa ei ole koskaan ihan valmis, sillä maailma muuttuu. Omat rahataidot pitää päivittää ajanmukaisiksi, siksi meillä kaikilla on paljon opittavaa joka päivä. Puhukaahan suunne puhtaaksi ihmiset!

Menestystä viikkoonne
Terhi

Naiset huomio, jos olet kiinnostunut Vauras Nainen –yhteisöstä käy kurkkaamassa tällä viikolla tämä sivu ja hyödynnä 370 euron etu.

Puhutaanko Suomessa nykyään enemmän rahasta kuin ennen? Vai olenko vain herkistynyt asialle?

Varmasti rahasta on aina on puhuttu, mutta mielenkiintoisin asia rahaan liittyen on se, miten eri tahot siitä puhuvat. Jos kyseessä on rahanpuute, mitkä ovat poliitikkojen, yrittäjien ja palkansaajien ideat siihen, mistä sitä voisi saada lisää? Jos kyseessä on tilanne, että rahaa on selvästi yli oman tarpeen, kuinka silloin ihminen miettii rahojen sijoittamisesta eteenpäin? On mielenkiintoista huomata, miten eri ihmiset näkevät saman tilanteen aivan eri näköisenä – toisille mahdollisuuden portit ovat avoimena ja toisille ne ovat sulkeutuneet loppuelämäksi.

Viime aikoina olen huomannut, että ajatus ”meillä kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia edetä elämässämme, koska perhetausta ja varallisuustaso vaikuttaa entistä enemmän elämäämme” on noussut jälleen pinnalle. Jos tämä jää sanojan pelkäksi toteamukseksi, niin monelle saattaa syntyä kuva, että hänen kohdallaan ei ole mitään tehtävissä. Kuulija jää tämän lauseen vangiksi eikä itse tietoisesti lähde repimään sitä kappaleiksi ja osoittamaan omassa elämässään, että asia ei olekaan niin. Sen sijaan asiayhteyteen liittyen tulisi antaa vaihtoehtoja, miten ihminen itse voisi parantaa omia tulevaisuuden näkymiään, jos kotona tai lähiympäristössä henkinen tuki ei ole paras mahdollinen tai jos varallisuustaso ei juuri sillä hetkellä ole toiveitten ja unelmien tasolla.

Itse en usko siihen, että ihminen kehittyy lupaamalla antaa hänelle sen, mitä hän haluaa. Uskon siihen, että opettamalla taitoja, joilla ihminen saa sen, mitä hän haluaa, luo enemmän hyvää ihmiselle itselleen sekä lopulta meille kaikille. Uskon siihen, että raha-asioissa jokaisen kannattaa opetella itse huolehtimaan omasta taloudesta ja kasvattamaan varallisuuttaan kuin antaa asian toisille hoidettavaksi oli kyseessä sitten yksittäinen henkilö, yritys tai valtio. Haluan murtaa ajatuksen, että raha-asiat olisivat pelkästään ikäviä ja vaikeita. Ne tulevat kyllä ikäviksi ja vaikeiksi, jos niistä ei ymmärrä mitään.

Olen perustanut naisille Vauras Nainen –yhteisön auttaakseni heitä saavuttamaan omat taloudelliset unelmansa. Vauras Nainen -sivuilta löytyy eKirja, jonka kuka tahansa voi käydä lataamassa.

Idearikasta lukuhetkeä!

Terhi

Minulla oli eilen mielenkiintoinen keskustelu ystäväni kanssa rahasta ja varallisuudesta. Hän haluaisi ymmärtää paremmin rahaa, jotta hän voisi hyödyntää sitä paremmin itsensä sekä muiden hyväksi. Olin aivan fiiliksissä. Ensinnäkin hän on sisäistänyt, että voi itse vaikuttaa omaan taloudelliseen tulevaisuuteensa, ja hän on innokas oppimaan uutta ja pohtimaan uusia ideoita.

Hän pohti, että monet ihmiset nukkuvat yönsä huonosti sen takia, että heillä on vain yksi rahanlähde – työ, josta saa palkkaa. Eivät siis vain ne, joilla työtä ei ole ollenkaan vaan myös ne, joilla on, mutta pelkäävät, että menettävät sen ainoan tulolähteensä. Pohdittiin yhdessä, onko tämä nykypäivänä fiksua. Se on ainakin varmaa, että sillä, joka hankkii useamman tulolähteen sijoitusten tai yritystoiminnan muodossa palkkatulon lisäksi, on paremmat mahdollisuudet pärjätä taloudellisesti kuin sillä, joka on rakentanut taloutensa vain yhden kortin varaan.

Kaava on yksinkertainen: osa työstä saaduista tuloista sijoitetaan, jotta saadaan tuloja, jotka ovat riippumattomia omasta työpanoksesta. Mutta, mutta, mutta… Kuulen jo monta mutta -sanaa, miksi tämä ei voisi onnistua. Ystäväni kertoi, että hänelle hänen omat tavoitteensa ja mitä asiat oikeasti vaativat tapahtuakseen ovat olleet epäselviä. Kolmanneksi myös omat mahdollisuudet juuri nyt ovat hämärän peitossa, joten toimintaa ei ole ollut tai se on vienyt kohti lopputulosta, jota hän ei oikeasti halua.

Kuuntelin puistossa Dr. Wayne W. Dyerin kirjaa ”Getting in the Gap” tyttäreni leikkiessä. Erityisesti mieleeni jäi lause: “I personally don’t have the time to be sick, so I take the time to be healthy.” Mietin, että maailmassa on niin paljon hienoja asioita opittavana, koettavana ja saavutettavana, että minulla ei ole aikaa olla köyhä. Ja köyhällä tarkoitan sitä, että minulla ei ole mahdollisuuksia tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, koska minulla ei ole niihin tarvittavia kassavirtoja. Tavoitteiden kirjaaminen, päätös tavoitteiden saavuttamisesta, mitä se ikinä vaatiikaan ja hurja määrä toimintaa vie perille enemmin tai myöhemmin.

Energiaa tulevaan viikkoon
Terhi

5-vuotias tyttäreni kertoi meille tarinan rakentajista ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Hän kertoi, kuinka rakentajat ovat tulleet maailmaan ja luoneet sen kokonaan. Hän lisäsi lopuksi, että hän itse kuuluu myös rakentajien sukuun. Hän luo maailmaan uutta. Tarinaa kuunnellessani mietin kuinka hienoa, että noin pienessä ihmisessä on sisällä ajatus, että hän aikoo olla rakentamassa tätä maailmaa. Rakentaminen ei nimittäin koskaan ole helppoa. Se vaatii aikaa, energiaa, tahtoa ja päättäväisyyttä. Rakentamisen vastakohtana voisi olla tuhoaminen. Tuhoaminen on yllättävän helppoa ja monessa asiassa sen voi tehdä murto-osassa siitä, mitä rakentaminen on vaatinut aikaa. Itselleni tuli mieleen seuraavaa:

• Lapsi rakentaa palikoista, legoista, hiekasta hienoa rakennelmaa hitaasti ja varmasti. Joku muu tai lapsi itse rikkoo rakennelman muutamassa sekunnissa.
• Toisen innostaminen muutokseen vaatii hurjasti energiaa, jotta toinen alkaa uskoa itse omiin mahdollisuuksiinsa. Parilla sanalla tai yhdellä lauseella voi saada toisen uskomaan, ettei hänestä ole mihinkään.
• Lapsen saattaminen maailmaan ja kasvattaminen on pitkä ja vaativa matka. Toisen hengen voi viedä sekunneissa.
• Varallisuuden kerääminen vaatii aikaa ja taitoja. Kuinka paljon helpompaa onkaan hummata 5 000 tai 10 000 euroa kuin saada kerättyä tämä summa kasaan.
• Tuottavan ja toimivan yrityksen rakentaminen saattaa viedä vuosia. Yksi huono uutinen voi tuhota kaiken hetkessä.

Maailma tarvitsee rakentajia. Maailma tarvitsee niitä, jotka haluavat tehdä tästä paremman paikan meille kaikille. Toivon, että myös sinä haluat olla rakentaja omalla tavallasi ja sinulle tärkeissä asioissa. Jokainen omilla kyvyillään, taidoillaan ja rakkaudellaan – se riittää.

Rakkautta viikkoosi
Terhi