Mokattu on, mutta elossa ollaan

Olin viime viikolla kertomassa kirjastani Totuus taloudestasi ja kirjoitusprosessista Havis Amandan nuorkauppakamarin kuukausitapahtumassa. Koska olen ollut itsekin jäsenenä Amandoissa yli kahdeksan vuotta, monet illan osallistujista tunsivat minut jo ennestään. Yksi illan kommenteista jäi erityisesti mieleeni. "Kiva kuulla, että sinuakin on jännittänyt ja olet ollut epävarma, etkä ole osannut kaikkea aina." Ja olen myös mokannut, mutta onnekseni juuri oikeissa paikoissa.

Vuoden 2012 alussa minut pyydettiin tv-ohjelma Voimalan kuvauksiin. Ajatus jännitti, mutta ajattelin, että kyllähän tämäkin pitää kokea, jos pyydetään. Minun lisäkseni ohjelmassa oli kolme muuta haastateltavaa. Toisilla juttua riitti ja minulle iski jo pienoinen kauhu, että kyllähän minunkin pitää suuni auki saada. Otin puheenvuoron ja yritin sanoa sanottavani. Mutta suusta tuli vain änkytystä. Yritin toisen kerran, mutta sama juttu. Minut pelasti täydelliseltä katastrofilta, ainakin omasta mielestäni, että ohjelma ei ollut suora ja nämä kohdat voitiin jättää pois. Loppujen lopuksi sain jotain sanottua, ettei minua sentään tarvinnut leikata pois koko ohjelmasta.

Marraskuussa 2012 sain kutsun Huomenta Suomen lähetykseen puhumaan juuri julkaistusta kirjastani. Olin harjoitellut koko kesän ja syksyn kameran edessä olemista, kun Kirsi ja himoshoppaajat kuvattiin. Totta kai jännitti taas, mutta ajattelin, ettei tässä nyt ainakaan pahemmin voi käydä kuin ensimmäisissä kuvauksissa. Kiitin vain itsekseni, että tämä ei ollut ensiesiintymiseni televisiossa. Ja hyvin meni.

Harjoittelu tekee mestarin, myös esiintymisessä. Itse olen pyrkinyt hankkimaan mahdollisimman paljon kokemuksia eri tilanteista, jotta vaan tiedän, miltä ne tuntuvat ja miten pystyn elämään jännityksen ja pelon kanssa. Harjoittelu kannattaa tehdä siellä, missä mokaamisesta on vähiten haittaa. Minä aloitin nuorkauppakamarin debatissa. Ja alussa olin muuten todella surkea.

Rohkeutta päivääsi
Terhi