Asiaa olis taas vaikka kuinka paljon.. Kävin ruississa kääntymässä. Oli kiva päivä, joskin erästä hymyä jäin vähän kaipaamaan, vaikka näinkin yhdellä "pienellä" pojalla vastaavanlaisen hymyn.. Mutta kun siltä alkuperäseltä olis saanu halin ja muutaman nasevan kommentin vielä sen hymyn lisäks.. =)
Jäinpä taas eilen illalla nukkumaan mennessäni miettimään kaikenlaista.. Kuten yhtä viestiä, jonka kirjotin vieraskirjaan sivulla X.. Kerroin tapaamisestani herran ja paremman puoliskonsa kanssa. Mikä tai kuka sen sit päättää kumpi on se suhteen parempi puolisko?! Yleisesti ottaenhan se taidetaan mieltää naissukupuolen edustajaks, mutt onko se todellakin niin yksinkertasta.. Niin täydellinen ja itseäni täynnä oleva persoona *sarkastista naurua tähän väliin, kiitos* ku olenki, niin en läheskään aina pitäis itseäni sinä parempana puoliskona.. Ei sillä, eihän mulla oo edes minkäänlaista suhdetta, mutt jos noin niinku teoreettisesti ajatellaan.
Monesti märehdin elämääni masennuksen syvimmissä syövereissä, eikä se ainakaan tee musta mitään kauheen ylevää ihmistä, ei, vaikka ajottainen masennus onkin tarpeellista mun luovuuteni irtipäästämiseks. Ja nyt pari viimestä kuukautta oon ollu täysin järjenvastasesti yltiöpositiivinen asian ku asian suhteen. Ei sekään kai ihan tervettä oo..? No, enpä pohdi asiaa sen pidemmälle.. ainakaan tässä ja nyt.
Tosta yltiöpositiivisuudestakin on pari sanaa sanottavana.. =) Kirjotin jo aikasemmin levyjulkkareista, keikasta, joka "vähän" venähti.. Kävin sillon yhden mieltä mullistavan keskustelun. Omituista siinä on se, että mä en muista siitä keskustelusta muuta kun aiheen, henkilöt joita se koski ja sen, että itkeä tirautinki hiukan.. Mutt sen keskustelun jälkeen on ollu ihan järjettömän hyvä fiilis, tosi kevyt olo.. Nakulle kiitos siitä.. :) You are my hero, my friend!
Ja näistä ystävistäkin.. Miten erilaisia fiiliksiä ystävät, ihmiset yleensäkin herättää toisessa.. Toisten ei tarvi olla ees paikalla, ku ne saa hymyn nousemaan kasvoille eikä niiden seurassa tuu millään mitta täyteen, ku toisten kanssa jaksaa korkeintaan pari vuorokautta ja sit tekis mieli tehdä David Copperfield -tyylinen katoamistemppu. Onko se sit ystävyyttä lainkaan, siitä voidaan tietysti keskustella.. Tietysti "vika" voi osin olla mussa itessänikin, kun en jaksa sievistelyä enkä liikaa kiltteyttä, jos niin voi asiaa ees ilmasta.. Mä kunnioitan ihmisiä, jotka osaa ja uskaltaa sanoa ei ja uskaltaa kertoa asiat suoraan, eikä esmes tekstiviestillä..
Kadotin ajatusteni punaisen langan.. Ei pitäis meseillä samaan aikaan muista tärkeistä elämänalueista, ku yrittää toista selvittää, muille yhtä lailla kuin itselleenki..
Sinner & Saint