Ystävä. Mä näen sut. Sen kirkkaan, kauniin säteilyn, joka susta hohtaa. Ja mä tunnen sut. Tunnen sen energian, joka susta huokuu kaikkialla missä kuljetkin, energian, joka tarttuu kaikkiin ympärilläs oleviin ihmisiin. Ja oon onnellinen saadessani edes pienen osan siitä energiasta, sillä se auttaa mua jaksamaan, auttaa mua eteenpäin. Se energia on niin voimakas, ett mä pystyn useesti jo etukäteen sanomaan, missä ja milloin suhun törmään. Niinku viime viikonloppuna.. mä tunsin sisuskaluissani, ett sä tuut sille keikalle. Toivottavasti mä pystyn antamaan sullekin jotain takasin, sillä mä en halua olla itsekäs ihminen, joka vaan ottaa kaiken minkä saa, vaan osaa myös jakaa omastaan takasin.
Jo pelkästään sun ajatteleminen saa mut hymyilemään. Moni ihminen meidän ympärillä saattaa ajatella, ett siinä on jotain muutakin, ett mä oon ihastunu suhun tai jotain.. Tietysti mä oon, kukapa sut tunteva muka ei olis! Voiko suhun muka olla ihastumatta, sähän oon helmi.. =) Sä et oo täydellinen, eihän kukaan meistä oo, mutt sulla on luonnetta. Mä uskon ja luotan suhun, vaikket aina olekaan mun tavotettavissa. Sulla on oma elämä niin ku mullakin ja se tekee meidän tapaamisista sitäkin hauskempia, kummallakin on juttuja kerrottavana. Ja jos toinen ei halua jostain syystä kertoa, niin toinen hoitaa kertomisen molempien puolesta.
Kiitos ystävä, mä rakastan sua.
Colgate-soulmate