Mun ammattilaisuran toinen ottelu on takana ja mulla on edelleen mieli korkealla. Voitin ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä.
Tein taas ison määrän duunia tämän ottelun eteen ja valmistauduin huolella. Vastustaja oli nuori 20 vuotias potkunyrkkeilyn nuorten EM-hopeamitalisti puolasta. Kuvittelin, että kaveri olisi varmasti kilpailukykyinen ja tulisi haastamaan mua todella. Tämä oli puolalaisen debyytti ammattinyrkkeilyssä. Ottelusta tulikin todella helppo.
Multa kyseltiin ottelupäivästä, sen rutiineista ja fiiliksistä. Avaan siis seuraavaksi hieman sitä.
Ottelunpäivän aamuna eli lauantaina heräsin Radisson Blu Royal hotellista kampista ja astuin heti vaakalle. Painoa oli 82,7kg. Edellisen päivän punnituksessa painoin 77,7kg. Olin onnistunut tankkauksessa ihan kivasti :)
Pienen vetristelyn jälkeen pääsin nauttimaan hotellin aamiaisesta. Viimeinkin. Edellisenä aamuna en saanut syödä mitään, koska punnitus oli vasta klo. 16. Aamupalalta kömmin takaisin nukkumaan.
Klo. 10.30 valmentaja haki mut kevyelle treenille, jossa käytiin vielä taktiikkaa läpi ja heräteltiin kroppaa iltaa varten. Ennen treeniä mulla ei ollut yhtään ottelufiilistä, vaan enemminkin väsynyt ja tylsistynyt olo. Kun sai hien päälle ja ekat lyönnit pistehanskoihin, niin fiilis heräsi ja alkoi jopa illan ottelu vähän kutkuttamaan. Treenin jälkeen takaisin hotellille syömään ja lepäämään.
Illalla klo. 16.45 valmentaja haki mut taas hotellilta ja lähdettiin Barona-areenalle. Ottelu alkaisi klo. 19.05, joten aikaa riittäisi kaikkiin ottelua edeltäviin toimenpiteisiin ja hyvän, sekä leppoisan fiiliksen hakemiseen.
Pyrin aina ottelemaan ilolla ja hymyillen. Minkäänlainen kiukku tai muu negatiivinen ajattelu pilaa mun rytmin ja rentouden. Haluan vain nauttia nyrkkeilystä.
Kehään tutustumiseen, käsien sidontaan, sponsorimainoksen selkään tussaamiseen ja muuhun menikin niin paljon aikaa, että olin lämmittelyvalmiudessa vasta 30 min ennen ottelun alkua. Normaalisti haluan olla siinä vaiheessa noin tunti ennen ottelua. Ekat 30 min fiilistelen, rukoilen sekä naureskelen ja seuraavat 30 min menee itse lämmittelyyn.
Boxing Nightien kehäkuuluttaja Tuukka Koistinen kuulutti ensin mun vastustajan sisään ja sitten mut. (Tuukka on muuten mielettömän lahjakas kuuluttaja ja on päässyt kuuluttamaan isoja otteluiltoja ulkomaille asti. Pisteet Tugelle). Mun sisääntulobiisi pärähti soimaan ja mulla oli levollinen ja positiivinen fiilis, kiireestä huolimatta.
Pääsin kehään ja ottelijaesittelyiden jälkeen saatiin ottelu käyntiin.
Ekoilla sekunneilla löin puolikovan, tunnustelevan takimmaisen suoran. Se osui ja näin heti, että tämä ottelu oli tässä. Kaveri ei kerkeisi mitenkään mun mukaan ja näytti jo vähän pelkäävän. Sen ja seuraavan erän ottelin vain spurteissa ja hain kehäkokemusta. Kolmannessa päätin lopettaa ottelun ja niin teinkin.
Jo ekan erän puolivälissä mua alkoi vaivaamaan sääli vastustajaa kohtaan. "Ihan sympaattisen oloinen nuori kaveri","ei tainnut tajuta mihin on joutunut", "ikävä lyödä kaveria päähän, ettei vaan kävisi mitään pahempaa". Muunmuassa tällaisia ajatuksia pyöri koko lopun ottelua mun päässä. Päätin lyödä enemmän vartaloon.
Halusin kuitenkin lyödä ottelun kesken maksavan yleisön takia. Ei kukaan jaksa tulla katsomaan sellaisia otteluita, joissa ei tapahdu mitään. Kesken kovan hyökkäyksen kuulin ottelun valvojan sanovan kehätuomarin nimen ja käski keskeyttämään epätasaisen ottelun. Helpotuin. Tuomari hyppäsi väliimme ja keskeytti sen. Käännyin ympäri en halunnut edes tuulettaa ensin. Katsoin onko kaveri kunnossa ja halasin häntä. Kysyin myös hänen vointiaan ja kiitin ottelusta. Hän sanoi olevansa kunnossa ja kehui mun olevan hiton hyvä nyrkkeilijä. Saatoin hänet omaan kulmaukseensa ja kiitin hänen valmentajaansa. Sitten tuuletin kevyesti ja kiitin yleisöä. Yleisö oli mieletön. Kiitos kaikille katsojille! Vasta omaan kulmaukseen tullessani mut valtasi hyvä mieli. Olinhan voittanut toisen ammattilaisotteluni ja pitkä matka mun tavoitteita kohden saisi jatkua.
Monet varmasti syyttää mua liiasta kiltteydestä ja sanoo, että kehässä ei saisi ajatella tuollaisia. No mähän ajattelen silti. Jos näen, että ottelu on täysin hallinnassa, eikä kaveri mahda yhtään mitään ja aloittaa pelkän selviytymisen, niin miksi pahoinpitelisin kaverin tarkoituksella?
Hommat voi hoitaa nätimminkin. Kyse on kuitenkin urheilusta. Mä aina rukoilen ennen ottelua, ettei mulle tai vastustajalle kävisi pahemmin ja että parempi nyrkkeilijä voittakoon. Näin kävi jälleen kerran :)
Ilta oli kokonaisuudessaan todella hieno ja onnistunut. Yleisöä oli mukavasti. Edis iski hienon voiton ja arvokkaan päänahan itselleen, Eva teki onnistuneen paluun sekä Eemeli ja Jussi voittivat omat matsinsa hienosti. Ainoastaan Nikon tappio jäi harmittamaan.
Yksi hienoja kokemuksia ja elämyksiä tarjonnut otteluun valmistautuminen ja ottelu on nyt takana. Olen taas entistä vahvempi ja kokeneempi.
Tämän viikon annan aikaa vaimolleni ja pojalleni. Viikonloppuna alan taas luomaan pohjia seuraavaan otteluun. Toivon sen olevan jo 6 eräinen eli kahta erää pidempi ja vastuksen kovenevan.
ps. mulla oli ottelussa mukana avustamassa nuori Santeri poika, jota selostaja sanoi televisiossa pojakseni. Hän ei ole mun poika vaikka hieno ja lahjakas poika onkin. Santerista oli apua monessa pienessä asiassa pukukopissa ennen ottelua. Halusin rohkaista häntä kurottamaan unelmiaan kohden ja tarjota hienon kokemuksen ammattinyrkkeilyn parissa. Terveisiä Santulle, susta kasvaa hieno mies! :)
pps. ottelun voit tsekata tästä. Mun ottelu on ensimmäisenä. http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=286594
