Niklas Drummer Boy Räsänen

Moikka!

Ihan ensimmäiseksi hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle. Suomi on hyvä.

Niinkuin otsikko kertoo mä olen hieman nähnyt nälkää tällä viikolla. Vielä onneksi suhteellisen helpolla ylimääräiset kilot sain jumpattua pois. Haluisin mun blogissa tuoda hieman syvempiäkin asioita mun elämästä ja ajatuksista esille, mutta juuri nyt en jaksa ajatella kovinkaan syvälle. Pääsin punnituksesta pari tuntia sitten ja nyt pienen paaston jälkeen syöneenä pää tuntuu aika uniselta. Ei siis mikään filosofinen fiilis =)
Nimimerkki Henry31 kysyikin edellisessä postauksessa näistä painonvedoista ja mun painoista. Tämä ottelu on siis sovittu 78 kiloon ja mun peruspainot huitelee siellä 83kg:n korvilla. Sieltä pienellä viilailulla se putoaa pari kiloa ja viimeiselle viikolle jää loput. Vikalla viikolla jätän hiilihydraatit aika niukalle ja juon reilusti vettä. Viimeiset pari päivää kaikki ruoka on nestemäistä, eli tehosekoittimen kautta. Veden juomisen lopetan noin vuorokauden ennen punnitusta. Riippuen painosta. Tulevaisuudessa kun joudun pudottamaan sarjan viralliseen painorajaan eli 76,2 kiloon, tulee olemaan vielä tiukempaa. Toki mun on tarkoitus pudottaa peruspainojanikin hieman alemmas. Johonkin 80-81kg korville. Amatöörinä painoin 85-88 kg, josta sitten vedin 81 kg sarjaan, joten nyt jo peruspainoni on tullut muutaman kilon alaspäin.

Punnitus pidettiin tänään Namussa klo 16. En ole mikään bailaaja, joten se oli mun ensimmäinen kerta siinä mestassa. Paino heilahti taas taivaalliset 77,7 kg. Näin mun vastustajan myös ekaa kertaa. Mua hymyilytti. Ei mua pelota tai jännitä. Mä nautin nyrkkeilystä ja siinä se. Miksi mä pelkäisin sitä. Aloittelijana se oli erilaista. Aina paskat housussa, Olin niin kova jännittäjä. Tästä äijä 54v kyseli viime postauksessa.

Punnituksen jälkeen käytiin mun sponssimanagerin kanssa safkalla ja tulin kirjottamaan blogia tähän Spin FM:n studiolle. Ajatus on enemmän ruoassa ja juomassa, kuin tässä blogissa :D
Tästä menen takaisin hotellille, syön, relaan ja luen kirjaa nimeltä Pyhä Tuli, jonka on kirjoittanut Nicky Cruz. Siinä on mieletön kaveri. Hänen kirjansa Juokse poika juokse on varmaan monelle tuttu.

Huomenna on hieno nyrkkeilyilta tulossa. Tervetuloa hurraamaan mut ja mun hienot tallikaverit voittoihin. Jos et pääse paikalle, niin telkusta Mtv3 sport2 sekä Katsomo.fi näyttää koko illan klo 19 alkaen.

Ensi viikolla vähän isompaa päivitystä tiedossa. Hoidetaan tää ottelu eka alta pois ;)

-Niklas

Hahah ei vitsit mikä otsikko. Oli pakko laittaa. Sori.

Mä olen cityn uusi blogaaja nimeltäni Niklas Räsänen. Faktat tiskiin ja ne tulee tässä: Olen 27v. aviomies, pienen supersuloisen erityispojan isä ja ammattinyrkkeilijä.

Olen täysipäiväinen haaveilija, mutta pyrin myös tekemään töitä saavuttaakseni unelmani. Oikeastaan aika pitkälle mä elän unelmaani, mutta liian harvoin sitä osaa arvostaa käsillä olevaa hetkeä, niinkun sen arvoista olisi. Kovaa vauhtia, kun pyrkii kehittymään ja menemään eteenpäin, jää energiaa ja aikaa nykyiselle aivan liian vähän. Nykyään opettelenkin elämään hetkessä enemmän ja enemmän. Uskon myös tämän olevan avain menestykseen elämässä, varsinkin pysyvään sellaiseen. Menestykseksi katson esim. onnen (etenkin sen minkä on toiselle onnistunut tuomaan), perheen ja muut läheiset ja kaiken sen, jota luulen katsovani vanhana tyytyväisenä taaksepäin katumatta. Jos sivussa onnistun tekemään vähän rahaa ja mukavan elintason en näe sitä pahitteeksi. En vaan haluaisi sen hallitsevan mua. Tää onkin vaikea juttu, koko elämän kestävä oppimatka.

Pienestä pojasta asti olen haaveillu ammattiurheilijan urasta. Silloin pelasin jalkapalloa ja telinevoimistelin. Nykyään lyön toista päähän ja siitä maksetaan mulle. Se on kahjo ajatus, mutta se on yks parhaista jutuista mitä mä tiedä. Rakastan nyrkkeilyä. Olen tämän vuoden Olympiatyylin (amatöörinyrkkeilyn) suomenmestari ja siirryin ammattilaiseksi P3 talliin kesällä. Iskin ammattilaisdebyyttini 17.8. Olavinlinnassa pidetyssä illassa. Se oli mieletöntä! Matka alkoi enkä näe päätöstä lähimaillakaan. Haaveilen isoista titteliotteluista ja joku päivä aion olla siellä.

Tämä aloitus saattoi antaa musta aika rauhallisen kuvan, mutta voin vakuuttaa, että liian usein olen kaikkea muuta. Hahah. Syntyessäni en hengittänyt ja miltei kuolin, koska mulla oli napanuora kaulan ympärillä ja lapsivettä keuhkoissa. Rakkaat vanhempani sanovatkin aina, että se happivaje selittää paljon. Näen senkin vaan vahvuutena :)

Tulen kirjoittamaan treenaamisesta, otteluihin valmistautumisesta, ruoasta ja painon pudottamisesta otteluihin ja ylipäätään mun arjesta kotona sekä kaiken muun kohelluksen keskellä :) Siis tervetuloa seuraamaan mun elämää.

ps. Mun "taitelijanimi" Drummer Boy tulee siitä, että soitan myös huvikseni rumpuja. Saatat bongata mut Brädin rumpalina kesän festareilla. Immanuel nimiselle duolle oon myös soittanu.

Mut ennen kaikkea mä rummutan mun vastustajia kehässä. Mun seuraava ottelu onkin kahen viikon päästä 7.12. Barona areenalla. Siitä on tulossa todella hieno ilta. Tervetuloa kattomaan!

pps. Olisi mahtavaa jos laitatte kommenttia ja viestejä. Kysykää mistä tahansa ja laittakaa aihetta mistä haluaisitte mun kirjoittavan.

Erittäin hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle! Menkää täysillä!

-Niku