Tolkuttomaan känniin, ränniin
uppoo mitä vaan.
Tajuttomaan tyhjäkäyntiin
itseni mä saan.
Ei oo mitään raja-aitaa
mitä voisi enää kaataa.
Tyhjäää, tylsää, ikävää
on mun pihalla.
Esineitten väriloisto
runsaudellaan turhauttaa
-estetiikan harhaluulo
on mulle rihkamaa.
Kamaa, kamaa, kamaa vaan
-alan turhautumaan.
Kamaa,kamaa, kamaa vaan.
Turhat luulot multa otetaan.
kamaa, kamaa, kamaa vaan
ja jonkin verran kamaa.
THE REALITY IS ILLUSION
AND WE CAN DO WAT WE WANT MORE, WERE GOD, OH MY GOD <3
Sä vannoit ettet lähde,
mut lähdit kuitenkin.
Mä jäin tänne yksin
ja itki tietenkin.
Mun Jumala on kuollut,
ja niin oon minäkin.
Enkä mäkään onnellinen oo,
mutta elän kuitenkin.
En oo vapaa ilman sua.
En voi nauraa, liikuttua.
En voi elää ilman sua,
sillä jossain kaipaat mua.
Alla varjossa siltojen,
puistoissa auringon,
me vaelsimme kaduilla
ja sanoja tarvittu ei.
Sä rakastit mua
ja mä rakastin sua.
Pidin sinusta kii,
katsoin silmiin nauraviin.
Ja toivoimme ettei tää päättyä voi.
Täynnä pareja onnellisia
kansamme kulkivat
kaduilla elivät tätä ihmeellistä hetkeä,
tätä huumaavaa kesää,
joka tuoksullaan sai
monet vannovat parit
liimautumaan toisiinsa kii.
Tuulli hattuasi lennätti,
ja sen perässä juoksimme.
Salamoita katseltiin,
sadetta paettiin hotelliin,
huoneeseen vuoteesen
- veri suonissa sykkiä sai meidän sävelen.
Ja niin kevyin askelin
me kaduilla seikkailtiin.
Vailla huolta huomisesta
käsi kädessä leijjuttiin.
Lapsia telmiviä katsomaan jäimme,
ja mä otin sua ja sä otit mua.
Tää ei koskaan saa loppua
- sä oot mun ainoa.
En sua satuttaa halua,
etkä sä mua.
Emme toisiamme hylkää, me lupaamme sen.
Mä olen kuollut
sulle kokonaan
-liikaa perseitä
joutunut oon nuolemaan.
Tähtitaivaat meidän
saa romahtaa.
Mä olen juossut
-päässyt loppuun palaamaan.
Väärää rakkautta kai liikaa
oon joutunut antamaan.
Mua ei onni huumaa
- se mut unohtaa.
Mä en taitu koskaan
- taipua kun aina saan.
Mä en synny uudestaan
suremaan kuolemaa.
En aina viitsi muistaa
- anteeksi annan vaan.
Tähän minä olen rakentanut muurini,
veistänyt kauniit muotokuvat,
kartoittanut kaikki kadut
humalaköynnökset ja tuoksuvat puutarhat vierailleni.
Täällä minun ei tarvitse nukkua yksin kun hämärä saapuu metsiin
ja kissat hiipivät kuin varkaat poluillaan.
Täällä yöt ovat niin sanomattoman pitkiä.
Pakkoliike sai mut sut noutamaan.
Tänään haluun olla vitun komee
ja saada naiset henkee haukkomaan.
Kas kumaa, uni tää
ei poispäin meekkään.
Kas kummaa, kukaan
nainen tänään mua ei pelkääkkään.
Pakkoliike - sanaton jono saa
mut nostaa maniaan.
Mä teen kaikkee turhaa,
mut keksin miten se kuuluu asiaan.
kas kummaa, uni tää
mut tänään hylkää.
Mä oonkin ihan romuna,
ja hymyilen ilman hampaita.
Olo on kuin mummolla, se saa mut nauramaan.
kivusta jota tunnen, en osaa kertoa.
Se kai sattuu vituxeen, ja mut joskus voi tappaa.
mut mä välitän siitä jonkin aikaa, mutten liian kauaa.
Mä hymyilen vaikka saatanasti vituttaa,
sillä tavalla maailmaa kai parannetaan.
Mä luin tästä sädetyksen voimasta Valituistapaloista.
Mä muutenkin paljon luen kun oon mä paskalla.
Jos vessassa ei olisi sähkölamppua mä olisin kai vailla tietoa.
Nyt mä osaan ulkoa kaikkea; Bilteemaa, Hervannan sanomaa.
Mä osaan kävellä oikein ja avaan ovet myös naisílle. Osaan kokata
tuhat ruokalajia pelkästä spagetista. "Helppoja ja halppoja , mut ei
koskaan ensitreffeille." Jos kumminkin menit helpolla halvalla
onnelan ovesta, sun täytyy olla nero ja vähintään Jumala - tai sit
näet unta, unta todentuntuista. Tietty stailaus oikeessa paikassa, voi
mirriä sulle myös tsäkällä antaa.
Hymyillen vaikka hukkasin mun viimeiset tasottavat.
Mut yksin saan hymyillä kun ei oo varaa baareissa dokata.
Pokata uutta karvaa silottaan mun harmaata arkea.
Meen töihin aamulla ja odotan; odotan vessavuoroa
"Tulkaa pois sieltä haisemasta - mun tarvii viisaax oppia.
Tankkaa wessassa, sä säästät paljon aikaa.
Et tunne paskan hajua, kun tankkaat, kokkaat wessassa.
Kun jotain kirjoittaa parantaakseen maailmaa,
se voi vaikuttaa propakandalta.
Se salataan tai ajatuksien virrassa tiedotetaan.
Aatteen, liikkeen vuoksi teen mitä tarvitaan
- en itseäni säästää haluakkaan.
On aika sanoja muuttuvia toteuttaa;
tajuta kuinka paljon vastuuta voikaan yksinään kantaa.
Ei aikaa kannata rahalla mitata
ja ajatuksiaan hukata peloillaan -häpeämme turhaan.
Ja on hävytön rajattomuus -se tulee aikanaan
hajottamaan suhteellisuuta ahneella vallanhimollaan.
Epäilen jatkuvasti itseäni ja kaikkea -mikä on todellisuuta.
Ja sitä asiaa on - pääsäni soittoaan jatkaa
Kaikki voi mahdollista olla, ja mun pitää osata elää sen kanssa
- en saa olla voimaton, vaan levoton.
Ja tajuan jonkun haluavan kuunnella kaikkea tätä mitä kannan
- en yksin ookaan, vaan osa joukkomme tajunnassa.
Ja sitä asiaa on -täytyy kirjoittaa.
Onko tämäkään mitään todellista, vai luulenko vaan.
Mun tarvii olla valveilla; oon osa liikettä,
joka voi Jumalalta muistuttaa -vai luulenko vaan.
Kuka saisi minut värään väriin uskomaan -pakko ei oo uskoa.
Voin olla uskomatta vailla toivoa
- elää sääliin sairastuneena.
Ja sitä toivoa saan jakaa joukossa,
pysyä nöyränä harmaassa massassa
tai uskoa tiedon julistaa, tatuoida aivoja toimimaan -tuntea vastuunsa,
ja osata se suhteuttaa -mitata tajunnan voimaa.
Ja sitä voimaa on, ja en saa liikaa huolestuttaa -leikkiä Jumalaa.
Siksi epäilen uskoani kasvavaa -turhaksi voi joku muuttua.
Elän ajan virrassa ja piirrän tulevaisuutta
- se ei koskaan loppunutkaan.
Ja se saa mut yhä uudestaan kuvittamaan tulevaisuuksia.
Mun on jatkettava matkaa.
En saa pelätä, en saa itseänikään pettää -tai muutun turhaksi.
Seison sanojeni takana tai jauhan paskaa, se velvoittaa mut tajuamaan,
että yksin saa kuolla ja joukossa teoksi asiat muuttuvat.
Mun on tajuttava, kanavoida patoja tai hajottaa -paremmin suoriutua
Tarvii kerätä voimaa, propakandaa kirjoittaa -saada muita uskomaan
kaiken olevan mahdollista -ei oo varaa aikaa tuhlata.
Täytyy delegoida; viisasti voimia ottaa ja antaa
- olla valittamatta tai kissa pöydälle nostaa
Rakastaa elämää ; tehdä kuolemalla oikealle silti tilaa
- ei ole varaa miellyttää tai olla epävarma.
Hetkensä on kaikilla -asioilla oma paikkansa.
Jos haluaa antaa; se jostain täytyy ottaa -turhuutta karsia.
Arvomaailma pitää olla kohdallaan joukossa suuressa;
elää osata arkea, maailman ääntä kuunnella,
olla nöyränä osa harmaassa massassa.
Mun tehtävä on liikuttaa ja toimia joukossa karttana.
En odotta maailmalta liikoja, vaan elän joukon voimasta.
Kolektiivinen tajunta on mulla kotina
- osata rakastaa ja vihata;
oikeeta haluta.
Mä tarvin toivoa kestää onnea; ja osata ottaa
jotain mulle oikeeta.
Sä oot mulle tärkeä ja kuljet joukon mukana
- mun oma osani.
Toista ei voi omistaa;
voin vain toivoa, että kestät mukana.
Me voidaan kuolla matkalla
- unelma onnesta voi kadota.
On matkaa jatkettava.
Säde oli siivojana Hotelli Jupiterissa ja hänen tehtävänään oli huolehtia hotelllin neljännen kerroksen puhtaudesta. Hän oli juuri parhaillaan vahaaamassa koneellaan käytävän mustilla graniittineliöillä päällystettyä lattiaa. Käytävä oli kolme metriä leveä ja kolmekymmentäseitsemän metriä pitkä. Käytävän molemmissa päädyissä oli lattiasta kattoon ylettyvä näköalaikkuna.
Vahauskoneesta lähti tasainen unettava surina, se kuullosti mehiläisparven pörinältä… . Säde piti työstään, eikä ole ollut kertaakaan myöhässä taikka poissa sairauden vuoksi seitsemän vuotta kestäneellä urallaan.
Rock-yhtye Saintsin lommoinen kirjoituksia täynnä oleva keikkabussi saapui kiertueen viimeisen keikan heittäneenä hotellin parkkipaikalle. Yhtyeen jäsenet olivat väsyneitä ja rähjäisiä puuduttavan kiertueen jälkeen. The Saintsin laulaja ja keukakuva Rambe joi Jack Daniels – merkkistä viskiä suoraan pullonsuuusta ja poltti ruohoa sätkään käärittynä kolmen muun orkesterin jäsenen torkkuessa – roudarit torkkuivat myös. Rambe oli tehnyt bänät tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä oli soittanut Ramben kännykkään ja sanonut hänellä olleen suhde toiseen kundiin jo parin (kiertue oli kestänyt juuri sen verran). Rambe oli lyötynä ja hänen ajatuksensa tuntuivat kiertävän kehää.
Taxi kurvasi Hotelli Jupiterin eteen. Autosta nousi italialaiseen mustaan Armanin pukuun sonnustautunut mies. Hänellä oli musta ohut Hewlett Packardin salkkutietokone vasemmassa kädessään. Kävellessään rivakasti kohti hotellin automaattisesti avautuvaa ja sulkeutuvaa ovea. Armani-pukuinen mies oli kuukausi sitten ostanut Motorolan osakkeita ja nyt niiden kurssi oli kolmessa päivässä romahtanut kolmannekseen.
Lindalla ei ollut asiakkaita niin kuin ennen – se johtui väistämättömän ikääntymisen jättämistä jäljistä tuohon ennnen niin kauniiseen kroppaan. Linda tutkaili kriittisesti kuvajaistaan hotellin peilistä – auttaisikohan silikoni roikkuviin rintoihin. Hän asteli masentuneena kohti minibaarikaappia ainoastaaan kullanväriset ranskalaiset korkokengät jaloissaan. Ei ole helppoa elää vanhana huorana, ja eläkkeellekkään ei tässä amatissa oikein voi jäädä. Hän otti kaapista Absolut-vodkapullon käteensä ja hetken emmittyään hän kulauttaa reippaan huikan suoraan pulosta.
Säde on vahaamassa huoneen 402 ovella, kun hän sivusilmällä havaitsee keskellä vasemmalla olevan hissin pysähtyvän hänen kerrokseensa. Hissistä astuu seitysemän huonosti meikattua ja koruihin pyntättyä nuorukaista. Heidän päänsä ovat kaljuksi ajetut kolmea lukuunottamatta. Tämä viinalle ja huumeille haiseva joukko jakaantui huoneisiin 411, 413 ja 414. Vaitonaisina ja huojuvina he jättivät lokakuun kuraa Säteen harmiksi vasta vahatulle lattialle. Heti kun sekalainen seurakunta oli poistunut huoneisiinsa hissi lähtee lähtee tilattuna kulkemaan alaspäin.
Rambe halusi olla yksin ja asutti täten huonetta 411 omissa oloissaan. Hän hetken emmittyään heitti putkikassinsa parisängylle ja asteli pää painuksissa kirjoituspöydän ääreen istumaan ja tuijottamaan ikkunaa pieksevää sadetta. Hän huomasi pöydän vetolaatikossa olevan kirjekuoria, paperia sekä joitakin esitteitä hotellista. Hän poimi paperin, kuoren ja kynän laatikosta pöydän vihreälle kirjoitusalustalle ja jäi taas tuijottamaan ikkunasta ulos tyhjyyteen.
Mustaan Armanin pukuun sonnustautunut mies astui hissistä pää täynnä huolia tulevaisuudestaan ja osakesalkustaan – nyt Motorolaa ei voinut myydä kuin tappiolla, ja se tietäisi vararikkoa. Oli kai vain maltillisesti odotettava mahdollista kurssin nousua. Hän oli törmätä lattiaa koneellaan vahaavaan siivoojaan. Hän katsoi messinkisestä avaimenperästä huoneensa numeron 416 ja löysi oikean oven. Huoneeseen päästyään hän ryntäsi ikkunan edessä olevan kirjoituspöydän ääreen istumaan. Kannettavan sylimikronsa hän avasi hätäisesti pöydällä ja alkoi kuumeisesti takomaan tietokoneensa näppäimistöä.
Hotellin ylimmässä, kymmenennessä kerrokses- sa sijaitsi hotellinjohtajan huoneisto. Ympäri teräksestä, betonista ja savulasista valmistetun rakennuksen kiersi kaksi metriä leveä parveke. Johtaja oli istumassa punatiilisen takan edessä rottinkituolissaan puhuen kännykkäänsä rauhallisella matalalla mutta käskevällä äänellään. Fuusio piti saada aikaan kolmen muun hotellin ja seitsemän ravintolan kanssa. Hänen olisi irtisanottava pikimmiten hotellin henkilökunta – ehkä jo tänään iltapäivällä voisi antaa kirjallisen viestin työsuhteen päättymisestä. Pitäisi vielä siirtää kolmenkuukauden palkat henkilökunnan tileille. Päättäväisenä johtaja tumppasi sikarinsa lasipöydällä olevaan marmoriseen tuhkakuppiin.
Huoneessa 403 Linda kaivoi kiihkeästi Valium- sekä Sombutol-purkit esille käsilaukustaan pa- risängyllä. Hän nakkasi kaikki pillerit suuhun- sa ottaen perään suuren kulauksen Absolut- vodkapullostaan ja jäi odottamaan pillereitten liaankin rauhoittavaa vaikutusta. Vanha herrasmies oli varannut huoneen täksi yöksi, mutta oli tunti sitten soittanut ja peruuttanut tapaamisen. Linda ei ollut enää vihainen, vaan hän oli tulossa ontoksi ja apaattiseksi masen- nustilassaan. Hän inhosi peilikuvaaansa ja hänen teki mieli särkeä tuo häntä ilkkuva peili, mutta niin hän ei tehnyt vaan alkoi lamaantua apatiaan.
Kuin taikaiskusta hotellin juoksupoika toi Säteella kirjeen. Kirje oli vailla postimerkkiä. Säde avasi kuoren, eikä ollut uskoa lukemaansa. Irtisanottu! Hän lysähti nojaamaan hissiä vastapäätä olevaan seinään valuen istuma-asentoon vasta kiilloitetulle mustalle graniittilattialle. Hän katseli ihmeissään kun kaksi muurahaista kohtasivat toisensa graniittilaattojen saumakohdassa.
Rambe oli kirjoittanut jäähyväiskirjeen entiselle heilalleen. Maailma musteni ja vähitellen harmaantui Ramben silmissä – hän oli puolikas vailla väriä ilman Minnaa. Kuin robotti hän sai parilla riuskalla nykäyksellä housuistaan mustan niittisen nahkavyönsä. Sitten hän kiristi vyön kaulaansa ja nousi pöydälle. Hän avasi ikkunan ja jäi katsomaan lämpöpatterista tulevaa putkea. Hän meni pöydälle makaamaan vatsapuoli alaspäin ja sitoi vyön toisen pään solmuun patterista tulevaan putkeen. Sitten hän rajusti kierräytti itsensä ikkunasta ulos jääden kieli paksu kieli ulkona suusta ja jalat sätkien roikkumaanhotellin ulkopuolelle. Hän virtsasi ja paskansi housuihinsa ennen viimeistä kuolonkorinaansa.
Armani pukuinen mies tuijotti kauhusta jähmettyneenä tietokoneensa näyttöruutua. Ruudussa olevat numerot osoittivat selkeästi Motorolan pahenevan alamäen, sitä ei enään voinut pysäyttää, sillä Motorolaan sijoittaneet myivät paniikin kasvaessa osakkeitaan viidesosalla. Romahdus oli tapahtunut ja Armani pukuisen miehen kädet alkoivat täristä rajusti. Ennen niin kylmän asiallinen keinottelija oli täydessä paniikissa liikkuen levottomasti huoneessaan silmät lasittuneina. Mies viimein rauhoittui ja astui rauhallisesti kirjoituspöydän päälle. Sitten hän räjähti nauramaan ja ponkaisi ikkunan läpi tyhjyyteen lasinsirujen helistessä ympäriinsä. Linda muisteli menneitä nuoruusvuosiaan. Aivan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen, eikä kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli silloin yhdeksäntoistavuotiaana kihlautunut komean, tumman ja pitkän Aarnon kanssa. He rakastelivat montakin kertaa päivässä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kerrankin heidät oli yllätetty kerrostalon rappukäytävässä. Mutta ajan hammas on armoton – mennyt ei palaa kuin vain muistoihin. Linda purskahti itkemään ja löysi vielä jotain kipulääkkeitä laukustaan ja alkoi niitä rouskuttamaan. Hän huomasi että vodkapullo oli tyhjä ja laahusti kullanvärisissä korkokengissään baarikaapille ja nappasi sieltä Southern Comfort-merkkisen viskipullon ottaen siitä ahnaasti huikkia. Hän laahusti samalla juodessaan parisängylle ja istahti sen reunalle tuijjottaen tylsistyneenä kullanvärisiä korkokenkiään. Hänen otteensa herpaantui viskipullosta ja se tipahti lattialle. Viiden sekunnin kuluttua myös linda lysähti lattialle viskipullon päälle nukahtaen ikiuneen. Murheet häipyivät.
Säde havahtui ja nousi ylös lattialta. Hän oli raivoissaan – r a i v o i s s a a n ihraiselle, pahanhajuiselle sikaarejaan polttavaaan. Hän oli Saatanan läskiperse! Hänen pitäisi jotenkin onnistua murhaamaan tuo hotellin huipulla asuva rikas paskiainen. Säde alkoi miettiä eri keinoja , kun huoneen 413 ovi avutui. Ovesta astui kaljupäinen Tike. Tike oli heroinisti, ja hänen juuri nappaamansa annos oli ollut liian pieni. Hän tarvitsi kipeästi rahaa ja ajatteli hotellin tallelokeroitten ryöstämistä. Häntä otti päähän se, ettei hänen narkkari-roudarikaverinsa Epe uskaltautunut hänen mukaansa, vaan jäi tutisemaan punkkaansa.
Hotellinjohtaja nousi rottinkituolistaan ja asteli työhuoneen tietokoneen ääreen istumaan. Vähän aikaa näppäiltyään Linux-käyttöjärjestelmällä varustettua myllyään hän katsoi ruutuun voitonriemuisena. Hän oli taidokkaan manööverin avulla seitsemän ja puoli miljoonaa rikkaampi, ja kaiken kukkuraksi hänellä oli ostettuna Motorolan osakkeita pilkkahintaan. Hän päätti juhlistaa tilaisuutta shamppanjalla, ja nainen pitäisin olla myös jakamassa tätä iloa. Hän muisti, että neljännessä kerroksessa asusti hänen ikäisensä ilolintu. Mikäs sen nimi nyt olikaan? Joo se taisi asua huoneessa 403. Täytyy katsoa päätteeltä. Joo Linda Grönfors… ikä 49 ja punapäinen; siittä onkin kauan aikaa sen naikkosen kanssa. Täytyy soittaa sille.
Säde sai idean suunnitelman toteuttamiseksi katsoessaan tuota narkkarilta näyttävää kal- jupäätä. Säde kertoisi tuolle nuorelle miehelle sadun jossa hän on raiskauksen uhri – ja pomo olisi tietenkin raiskaaja. Säteellä oli käsilaukussaan tuhatkolmesataa euroa. Rahan piti olla uutta pesukonetta varten. Jospa nuorukainen suostuisi auttamaan häntä tällä summalla.
Tiken yllätykseksi ja harmiksi siivojaeukko nykäisi häntä hihasta sivummalle, mutta eukko kysyikin tarvitsiko hän rahaa. Juma! Onko toi eukko selvännäkijä? Tike oli todella säikähtänyt. Mutta rahaa hän tarvitsisi, joten sanoi tarvitsevansa. Hämmästyyneenä Tike kuunteli tarinaa siittä, että eukko oli tullut raiskatuksi siivouskomerossa. Kyllä hän aina pystyisi hoitelemaan jonkun läskisen pellen tuhannestakolmestasadasta. Eukon suunnitelmakin tuntui hyvältä.
Ei ole paikalla se Linda, totesi hotellinjohtaja harmissaan ja jätti kännykkänsä lasiselle pöydälle. Sitten hän meni isolle hyvin varustetulle baarikaapilleen valiten sieltä Meukov-konjakkipullon ja kristallisen snapsilasin. Hän kaatoi neljä senttilitraa tuota melkein kullanväristä nestettä lasiinsa. Sitten hän meni katsomaan televisiota musiikki- ja televisiohuoneeseensa.
Reijo hitsasi hotellin kellarikerroksessa sijait- sevassa autotallissa pomonsa Mercedes Benz-merkkisen auton bensatankissa olevaa reikää. Auto räjähti liekkeihin ja Reijo kuoli välittömästi. Autossa tuhoaan tekevät liekit nuolivat vaarallisen lähellä katon reunassa olevaa van- haa kuparista kaasuputkea.
Säde ja Tike ihmettelivät alhaalta kuuluvaa jyrähdystä. Koko hotelli alkoi täristä ja sortua uhkaavasti. Koko hotelli romahti yhdeksi valtavaksi kasaksi betonia, terästä, graniittia, lasia sekä muita ennen niin asianmukaisia materiaaleja. Kaikki hotellin asukit ja henkilökunta kuolivat hotellinjohtajaa lukuunottamatta. Hän tosin halvaantui kaularangasta alaspäin. Hotelli Jupiterin tontille rakennettiin myöhemmin uusi Motorolan pääkonttori.
Ei oo avaruutta olemassakaan
- meille paskaa puhutaan.
Kaikki on tässä ja nyt
ja mieli tuulta puhaltaa.
