Jumalatarolo/Naisellisuusvalmentaja Heidi Niemi

Olen ensi viikolla menossa Tukholmaan ystäväni Joy Liciousin kanssa. Kyseessä on yhdistetty loma- ja työmatka, jotenkaan en enää osaa pitää vapaata ja matkustaa ilman että siihen aina liittyisi työntekoa. Mutta koska vapaapäivät ovat kortilla, yritän työmatkoihin ujuttaa hieman jotain rentoutumista, luksusta on jo yksi kokonainen vapaapäivä. Eli nyt matkustamme Tukholmaan laivalla, jolloin pääsemme hieman vapaalle koska laivamatkustamisessa on aina hieman lomamaisempi tunnelma kuin lentokoneella matkustaessa. Parillä sitten meillä on työtapaamisia, kierrämme SOFOssa vintage-liikkeitä ja mitä odotan eniten: pääsen taas Emmelie Åslinin kuvattavaksi. Ei kuulosta pahalta yhdistelmältä siis, kun tykkää työstään niin paljon kuin minä, tällaiset työmatkat myös tuntuvat ehkä vielä kivemmilta kuin lomamatkat missä ei ole mitään tekemistä.

No, tässä kuvausasiassa siis pohjustus tämän kertaiselle kirjoitukselleni, olen siis suunnitellut kuvauksia etukäteen ja asut sekä kampaukset on valmiiksi tietenkin mietitty, kuten aina kuvauksissamme. Tänään Joy Licious teki koekampauksen hiuksiini, ja olen niin sanoinkuvaamattoman tyytyväinen tähän, että halusin nyt jakaa hänen osaamisensa teille kaikille. Tässä siis selfie-kuva, jolla haluan näyttää miten upean taitava Joy onkaan muotoilemaan kampauksia, sekä samalla näytän pientä teaseria siitä millaista tyyliä Tukholman kuvauksissa on luvassa. Inspiraationa tässä on ollut Dita von Teesen hiustyyli, jonka taitava Jonna sai minulle mielestäni todella kauniisti muotoiltua vaikka omat hiukseni ovatkin pidemmät kuin Ditalla. Kännykkäkuvan laatu ei ole paras mahdollinen, pahoitteluni siitä, mutta kyllä siitä idean saa, eikö vain?

Viime viikonloppuna Pin-Up Garagen porukan kanssa järjestimme Helsinki Burlesque festvaalien etkot tikibaari Kokomossa. Kuten ehkä aiemmin olen antanut ymmärtää pidän todella paljon tikiestetiikasta ja mielestäni on aivan huippua että Helsingissä on oma tikiravintola, josta saa ihanaa ruokaa ja kaupungin parhaita drinkkejä! Kokomo on myös sisustettu asianmukaisesti tikityylillä, jonka vuoksi se on todella viihtyisä miljöönä. Ja mikä meidän kannalta parasta, baari toimii myös mitä parhaimpana kuvausmiljöönä!

Koska Helsinki Burlesque Festivalien teema oli Tropical Tornado, sopi Kokomo mielestämme lauantaietkojen järjestämispaikaksi mitä mainioimmin. Niinpä etkoillamme oli mahdollisuus saada meikki ja kampaus kuntoon ennen varsinaisiin juhliin siirtymistä, sekä vielä otattaa itsestään ja asustaan tiki-tyylisen pin-up kuvan muistoksi! Stailausta hoiti Joy Licious ja kuvaajana toimi Ani Koivisto.

Menin itsekin kuvaan, koska halusin aivan ehdottomasti otattaa itsestäni tiki-pin-up kuvat. Kampaukseni ja meikkini teki tietenkin Joy, mekkoni on meiltä Pin-Up Garagesta ja hattuni meidän kuvausrekvisiittavarastosta. Jalkaan sujautin Minna Parikan Raquel-kengät What Katie Did-verkkosukkieni pariksi. Tässä muutama otos:

Otimme myös kaverikuvan iloisen Pin-Up Finland -mallin, Curvelicious Jo-Jo:n kanssa! Myös Jo-Jo'n mekko on meiltä Pin-Up Garagesta.

Jos Sinäkin haluat tiki-tyylisiin pin-up-kuviin, ota meihin yhteyttä! Järjestämme kuvauksia jatkossakin Kokomossa ajanvarauksella. Näin kesän kynnyksellä on hyvä idea ostaa pin-up kuvauspaketti esim. polttarisankarittarelle, joka voidaan stailata ja kuvata Kokomossa, ja samalla koko seurue voi syödä ja juoda hyvin ja rennosti Kokomon viihtyisissä tiloissa.

Viime viikon Kustom Kulture Show'ssa oli yhtenä näytteilleasettajana ruotsalainen kuuluisa pin-up-kuvaaja Emmelie Åslin. Emmelielle oli rakennettu osastolle kaksi erilaista kuvausmiljöötä, joissa hän otti asiakkaista kuvia. Toinen miljöö oli 50's diner-tyylinen baarimiljöö ja toinen olis sisustettu olohuoneeksi. Emmelien osastolla oli myös muotinäytöksemme päätähti Elegy Ellem myymässä printtejä kuvistaan.

En pidä itseäni erityisen valokuvauksellisena, mutta halusin ehdottomasti kokeilla Emmelien kuvauksia, sillä hänet tunnetaan ihan todella hyvänä valokuvaajana. Valitsin kuvauspaketin johon kuului viisi kuvaa, ja halusin kuvia molemmissa miljöissä mutta samalla asulla. Asukseni valitsin mielestäni todella ihastuttavan kirsikkakuosisen Stop Staring!-mekon, johon yhdistin punaisen emmy designin vyön. Hiuksissa minulla oli koristeena Marika Smithinh käsintekemä pieni kirsikkakoristeinen hattu. Mekon alle puin What Katie Did'in Morticia-korsetin, josta ilokseni pystyin valitsemaan jo kaksi tuumaa pienemmän koon. Kaikki vaatteet olivat Pin-Up Garagen valikoimasta, paitsi kenkäni, jotka ovat uudet tanssikenkäni.

Kuvat otettiin toisena messupäivänä, kun olin jo aika uupunut enkä todellakaan parhaimmillani. Väsymys ei kuitenkaan näkynyt kuvissa yllätyksekseni yhgtään! Ja tiedättekös, kuvat nähtyäni olin kyllä todella iloinen, että rohkaistuin kuviin, katsokaas lopputulosta:

Lopuksi halusin vielä yhteiskuvan minusta ja Elegy Ellemistä. Olin muotinäytöstä varten suunnitellut Elegylle puvun, jonka työharjoittelijamme Amy Cherise ompeli ompelimossamme Elegylle mittojen mukaan. Tässä kuvassa siis upea malli, puku ja sen suunnittelija:

Jälleen kerran sain huomata miten ammattikuvaajan kuvattavana oleminen on asia mihin kannattaa panostaa jos haluaa itsestään hyviä kuvia. Itselläni on ollut nyt alkuvuoden hieman sen suuntainen kausi että olen ollut tyytymätön itseeni. Kuvissa toki lopputulokseen vaikuttaa aina koko tiimi, eli tässä tapauksessa minulle teki kampauksen ja meikin ihana Joy Licious, ja itse stailasin vaatteeni valiten vaattet joiden tiedän näyttävän hyvältä päälläni. Tuntui todella hyvältä saada eteeni sellaisia kuvia, missä näytän juuri sellaiselta kun haluaisin tulla nähdyksi. Sellainen todella tuo yllättävän paljon iloa elämään ja toivon, että samaa iloa saavat myös meidän asiakkaat kuvauksistamme.

Menneenä viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestettiin Kustom Kulture Show -tapahtuma. Tapahtumassa oli näytillä upeita rakenneltuja autoja ja moottoripyöriä, sekä paljon käsityöläisiä ja kustom kulture-elämäntapaan linkittyviä myyjiä. Myös Pin-Up Garage oli mukana tapahtumassa omalla osastollaan.

Kuston Kulture Show järjestettiin nyt toista kertaa, ja viime vuoden onnistuneen tapahtuman perusteella monet alan harrastajat odottivat tapahtumaa jo kuumeisesti. Ajankohta tapahtumalle on eritäin hyvä, sillä helmikuussa ei juuri muita vastaavia tapahtumia Suomessa ole.

Pin-Up Garagella oli ilo järjestää tänä vuonna myös hieman ohjelmaa tapahtumassa. Meillä oli muotinäytös lavalla sekä lauantaina että sunnuntaina. Päätähtenä näytöksessämme oli ruotsalainen todella suosittu pin-up ja alternativemalli Elegy Ellem. Hänen lisäkseen lavalla nähtiin Pin-Up Finland-kisoista tuttuja suomalaisia pin-up malleja.

Suurin osa vaatteista oli myymälässämme myynnissä olevia valmisvaatteita, mutta osan ompelimme varta vasten näytöstä varten, onhan myymälässämme myös ompelimo. Näytöstä edeltävällä viikolla takahuoneessamme siis tikkasi ompelukoneet tiuhaan tahtiin.

Näytöksessämme oli neljä sisääntuloa, ensimmäisessä teemana oli sailor, toisessa eläinkuosit ja kolmannessa kesä. Viimeisessä sisääntulossa oli hääteema, jossa Elegy Ellem esitti hänelle mittatilauksena tekemäämme hääpukua, riisui sen morsiusneitojensa avustuksella pois ja muuttui hieman tuhmemmaksi morsiammeksi päättäen näytöksemme burleskiesitykseen. Tässä hieman kuvia näytöksestämme:

Lisää kuvia löydät Facebook-sivultamme: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.641834119209080.1073741863.375424772516684&type=3

Mikäli et nähnyt muotinäytöstämme, kuvasimme sen myös videolle:

Halusin tämän muotinäytöksen olevan kiinnostavaa katsottavaa, ei pelkkää vaatteiden esittelyä lavalla vaan jotain missä mallit joutuivat laittamaan itsestään likoon hieman enemmän. Ja miten upeasti mallit siitä suoriutuivatkaan! Oma suosikkini oli kesäsisääntulo, johon onnistuimme mallien kanssa saamaan mielestäni ihanan kepeän tunnelman ja hyvän juonen. Mutta myös muut sisääntulot sujuivat juuri toiveideni mukaan. Kyllä onnistumisista tulee vaan upea fiilis! :)

Osastollamme oli myös koko tapahtuman ajan Pin-Up Finland mallikisan casting-tilaisuus. Pin-Up Finland on Suomen ensimmäinen pin-up mallikisa, jossa haemme mukaan kisaamaan pin-up lifestylestä kiinnostuneita naisia, jotka haaveilevat pin-up mallin töistä. Olen Joy Liciousin kanssa kisan vetäjiä, ja saimme hurjasti hakemuksia kisaan. Casting-tilaisuuksia järjestetään lisää vuoden aikana, eli jos haaveilet mallikisaan pääsystä ja pin-up mallin töistä, hae ihmeessä mukaan! Ehkä juuri Sinä olet seuraavana vuonna lavalla näytöksessämme? ;)

Ja jos saan taas hieman kiitellä tähän loppuun, koska enhän minä näitä juttuja koskaan yksin tee, niin koko malliklaanimme sekä ihana juontajaparini ansaitsee isot kiitosrutistukset, samoin osastollamme työssä olleet Eini, Sirpa ja Elena!

Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää vähäpukeisia naisia!

Oli eräs tavallinen työpäivä viime syksynä Pin-Up Garagella. Olimme kuvanneet markkinointivideon ystäväni, pin-up malli Mercy Maybellen kanssa, ja hän jäi videon valmistumisen jälkeen kaupalle rupattelemaan kanssani. Mercy oli ihastunut kaupassamme myytävään What Katie Did girdleen, ja istui se yllänsä myymälämme rahilla. Siis alusvaatteisillaan. Hän totesi, ettei halua ottaa sitä lainkaan pois, koska se on vaan niin kaunis ja ihana päällä. Sen sijaan Mercy pyysi minua ottamaan valokuvan itsestään girdle yllään meidän näyteikkunasta. Ja siitä se idea sitten lähti. Keksimme kuvata perinteisen valokuvan sijaan videokuvaa, ja käsikirjoitimme lyhyen humoristisen mykkäfilmin. Työpäivämme hieman venähti, mutta tässä lopputulos:

Teimme videon kunnianosoituksena ihanille What Katie Did retrotyylisile alusvaatteille joihin olen itse aivan täysin ihastunut, sekä ihanalle pin-up mallille, Bernie Dexterille, jonka suunnittelemia vaatteita myymälässämme on myös valikoimassa.

Kiitokseni Mercyn lisäksi työharjoittelijallemme Amy Cheriselle, sekä videon kärsivällisesti editoineelle Joy Liciousille!

Mikäli harmittelet, että tämä esitys meni Sinuta ohi, ilahdut varmaan tiedosta, että intouduimme näyteikkunaesityksestä niin, että järjestämme sen uudelleen! Lauantaina 8.2.2014 myymälässämme on Will You Be My Pin-Up Valentine -ystävänpäiväntapahtuma klo 11-16, joka huipentuu klo 16 alkavaan burleskiesitykseen. The Ravishing Shangri-La Rubies-duon Cherry Turbo-Cherry Dee ja TinKer Bell vetävät burleskiesityksen näyteikkunassamme What Katie Did -alusvaatteissa. Pin-Up Garage, Fabianinkatu 13.

Vietimme reilu viikko takaperin Pin-Up Garagen henkilökunnan pikkujouluja. Olemme aloittaneet yhteistyön tunnelmallisen tiki-ravintolan, Kokomon, kanssa, joten halusimme luonnollisesti suunnata sinne kokeilemaan heidän palvelujaan. Kokomossa oli kolmena marraskuun perjantaina WaikikiTiki Christmas Partyt, jossa oli katettu pikkujoulubuffet ja lisäksi ohjelmaa jossa illan mittaan yleisöä viihdytti myös mm. livebändi.

Pukukoodin seurueellemme määräsi tietenkin paikka mihin menimme. Valitsimme siis kaikki yllemme hieman epätavanomaiset pikkujouluasut ja pukeuduimme kesäisiin tiki-tyylisiin asuihin. Itse olin suunnitellut laittavani ihan muuta päälle, mutta työkiireet valtaavat ajatukset niin täysin että unohdin mekkoni kotiin. Onneksi on kuvausvaatteita mistä lainata, niinpä valitsin ylleni itse suunnittelemani ja työharjoittelijamme Sirpan ompeleman kukkakuosisen kellomekon. Ihanan kampaukseni taiteili Joy Licious. Tässä kuvia juhlatyylistämme myymälämme takahuoneesta:

Kokomo on erityisen tunnettu upeista drinkeistään, ja täytyy antaa täysi tunnustus alkudrinkille joka buffettiin kuului. Ihanan raikas ja jouluinen drinkki oli paitsi kaunis, myös todella hyvää! Buffet taas oli niin monipuolinen ja täyttävä, ettemme jaksaneet enempää drinkkejä tällä kertaa maistella. Paikka on kuitenkin niin tunnelmallinen, viihtyisä ja mukava että vahinko tulee varmasti otettua takaisin vielä, viimeistään helmikuun Kustom Kulture Show'ssa Kaapelitehtaalla, jossa Kokomolla on pop up ravintola koko tapahtuman ajan. Tässä vielä hieman tunnelmia Kokomosta:

L-World on DTM:ssä seitsemän vuoden ajan järjestetty naisille suunnattu tapahtuma, joka järjestettiin viikko sitten 33:nnen ja viimeisen kerran. Tapahtuman järjestäjä, juontaja ja organisoija Kristiina Puukko ideoi tämän viimeisen L-Worldin cresscodeksi pin-upin. Niinpä Pin-Up Garage sai kutsun tulla mukaan tapahtumaan yhdessä Helsinki Rugby Clubin kanssa promoamaan meidän toimintaa ja yhdessä tekemäämme Come Tackle With Me -kalenteria, jonka teimme osoittaaksemme tukemme tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun osallistuin tapahtumaan. Meille oli varattu myyntipöytä heti sisääntulon lähelle, ja esittelin kalenteri lisäksi hieman muutakin valikoimasmme. Mukanani oli myös valokuvaajamme Ani Koivisto, työharjoittelussa meillä syksyllä ollut Eini sekä tietenkin ihanat rugbyjoukkueen tytöt, jotka jakoivat cocktailpaloja vieraille. Rakel Liekillä oli tapahtumassa suosittu väritystyöpaja, jossa kuulemma oli sallittua värittää rajojen yli. Illan aikana lavalla nähtiin myös paljon toinen toistaan upeampia esityksiä.

Kristiina Puukon stailaus tapahtumassa oli meidän Pin-Up Garagen henkilökunnan käsialaa. Minä valitsin Kristiinalle vaatteet ja tein hänelle kampauksen. Kristiinan meikin teki Ani, joka on paitsi valikuvaaja, myös ammattimeikkaaja. Mitä pidätte Kristiinan tyylistä, eikö hän näytäkin upealle?

Itse valitsin asuni Kristiinan kanssa yhteensopivaksi. Kuten Kristiinankin asu, myös omani on merimieshenkinen ja lainattu meidän Pin Me Up -kuvausten kuvausvaatteista. Etuhiuksiini viritin valkin avulla rullaksi, muut hiukset jätin auki. Helppo ja nopea ratkaisu kun on kiire...

Kiitos vielä Kristiinalle ja DTM:lle mukavasta illasta! Tässä vielä hieman tunnelmakuvia illasta. Kaikki tämän postauksen kuvat, joissa lukee DTM ovat Ömer Acarin ottamia, muut minun itseni. Kiitos Ömerille kuvien käyttöluvasta ja hienoista kuvista!

Ajattelin jakaa tämän työpäivän kuulumiset teille, koska tänään tapahtui paljon mukavia juttuja. Meillä on ollut työharjoittelussa ihana Elena, joka opiskelee ompelijaksi. Elena on tehnyt näyttötyönään minulle iltapuvun, jota tänään sovitimme. Minulla ei ole yhtään iltapukua, mutta nyt on. Puku on tehty mattapintaisesta työvaatekankaasta. Kontrasteina siinä on punaiset satiinisiivekkeet, jotka voi taittaa ylös tai alas. Puku on merenneitomallinen, ja takana on pienenpieni laahus. Puvun alla minulla on What Katie Didin Morticia-vyötärökorsetti, jonka kanssa puku on suunniteltu käytettäväksi.

Samalle päivälle sattui vielä ihastuttava Pin-Up Finland 2013 -kilpailija Karolina Heart käymään myymälässämme. Hän teki näyttönä minulle meikin ja kampauksen, ja olen todella vaikuttunut hänen taidoistaan. Karoliina tekee ammatikseen kampauksia, meikkausta ja puvustusassistentin töitä, ja tämän päivän näytön perusteella hänen meikkaus- ja kampauspalvelunsa ovat saatavilla myös Pin-Up Garagessa jatkossa. Karoliina tulee toimimaan jatkossa yhtenä Pin Me Up -valokuvaustiimimme jäsenenä. Tässä molempien upeiden naisten työnäyte ylläni kuvattuna (kännykkäkameralla, laatu ei siis paras mahdollinen...):

Karoliinaan tutustuin Pin-Up Finland 2013 -kilpalun kautta, jossa hän voitti Iltalehden lukijaäänestyksen. Karoliina on siis myös lahjakas pin-up-malli, hänen kuviaan näette esim. Karoliina Heart FB-sivuilla, joista kannattaa käydä tykkäämässä: https://www.facebook.com/pages/Karoliina-Heart/1423603841185577?ref=ts&fref=ts.

Ihan jokainen työpäiväni ei ole tällaista glamouria, mutta tänään työni näytti ehkä parhaita kasvojaan minulle. Jossain välissä kun työpäivää tänään vielä lopettelen, niin olisihan se kuitenkin aika mukavaa käydä näin laittautuneena vaikka jossain ihmisten ilmoilla... Vaikka tiedän jo että kotiin menen lepäämään huomista työpäivää varten. Se siitä glamourista siis... :)

Ajattelin tuoda oman näkemykseni keskusteluun, joka koskee naisten vartaloa koskevaa ihannetta. Keskustelu velloo mediassa jatkuvasti, ja tähän asti olen seurannut sitä sivusta hiljaa. Työssäni naistenvaatemyymälässä seuraan myös aitiopaikalta sitä, miten keskustelu ja epärealistiset ihanteen ihan oikeasti vaikuttavat siihen, miten nainen peilistä itsensä näkee. Siksi haluan nyt avata suuni aiheesta ja tuoda esiin oman mielipiteeni.

Minua ihmetyttää todella suuresti se, millaisia esimerkkejä media meille kaikille naisille tarjoaa siitä, millaisia meidän tulisi olla ja millaisia me saamme olla, jotta kelpaamme yhteiskunnalle. Vaatimuksia ei esitä vain media, vaan myös miehet, ja ennenkaikkea me naiset itse. Se mikä siinä on minun vaikeaa ymmärtää on se, että miksi meitä ohjaa ajatus siitä, että jokaisen tulisi olla samasta muotista veistettyjä? Ja ennenkaikkea se, miksi se, että joku ei sovi minun kauneusihanteeseeni antaa minulle oikeuden painaa toinen alas mielipiteelläni?

Alas painamisesta minulla on aikanaan todella kipeiltä tuntuneita omakohtaisia kokemuksia. Olen tällä hetkellä L-kokoinen, omasta mielestäni kaunis nainen. Kun katoson itseäni peilistä, olen tyytyväinen. En siksi, että näkisin kauneusihanteen mukaisen täydellisen naisen. Vaan siksi, että olen itse itselleni tarpeeksi hyvä. Kun katson alastonta vartaloani peilistä, mietin: "Wau!".

Se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Kun olin 17-vuotias, olin saman pituinen kuin nyt, mutta painoin 25 kg vähemmän. Silloinen poikaystäväni sanoi minulle kerran: "Voidaanksme tehdä tolle sun vatsalles jotain?". En vielä silloin uskonut että hän oli tosissaan, vaan naurahdin vaan vastaukseksi että ei kuule voida.

Tämä oli ensikosketukseni siihen, miten toinen ihminen voi kommenteillaan saada ihmiselle todella pahan olon. Olen itse joutunut itsessäni hyväksymään sen asian, että minulla on muodokas vatsa. Silloinen poikaystäväni ei sitä hyväksynyt, päinvastoin. Hän oli ollut tosissaan siinä, että en ollut vatsoineni hänestä tarpeeksi viehättävä. Sen tajusin viimesitään, kun hän kertoi minulle, että "Mulla menee halut kun mä katson tota sun vatsaa". Jonkun mielestä on varmaan ihan OK kommentoida näin toisen vartaloa. Minusta ei. Oksensin seuraavan puoli vuotta kaiken minkä söin.

Minulla on kuitenkin ollut onni olla teini-iässäni sellaisessa urheiluseurassa ja kaveriporukassa, jossa yksi kantava ajatus on ollut nimenomaan se, että joukkoon mahtuu kaikki omana itsenään. Oli sitten laiha tai lihava, sitä ei kukaan miettinyt. Siksi minun oli hieman helpompaa ponnistella kokemieni loukkausten jälkeen takaisin siihen ajatukseen että kyllä, minä sittenkin kelpaan. Aikaa se kyllä vei. Voitte ehkä kuvitella millä mietteillä katson ohjelmaa "Rakas, sinusta on tullut pullukka"...

Huomaan silti, että kaikilla ei ole näin helppoa hyväkyä itseään sellaisena kuin on. Ja se ei ole ihme. Mediassa jyllää yhtä aikaa keskustelua PLUS-kokoisten mallien käytöstä muotilehtien kansissa sekä fitness-trendistä. Läski (vihaan tuota sanaa) on todella vihattua, jotain todella kamalaa, jota pitää välttää. PLUS-kokoiset naiset pitää saada karsinoida omaan kategoriaansa. Omalle osastolleen vaatekaupassa, ja omaksi jutukseen muotilehdissä. Sitä en hyväksy.

Omassa kaupassani olen alusta pitäen pitänyt itsestäänselvyytenä, että tässä maailmassa on eri kokoisia naisia. Ja he kaikki tarvitsevat vaatteita. Ja he kaikki haluavat näyttää hyvältä. SIksi omaan myymälääni olen ottanut valikoimaan vaatteet niin pienestä koosta niin isoo kokoon kuin valmistaja niitä tarjoaa. Usein meillä on vaatteet koosta XS kokoon 4XL. Ja kaikki vaatteet myydään todellakin samalla osastolla, koska kun vaate on hyvin kaavoitettu, se todellakin sopii yhtä hyvin pieni-kuin isokokoiselle naiselle.

Paitsi "läskin" vihaaminen, toinen asia mistä ärsyynnyn yhtä lailla on laihojen ihmisten pilkkaaminen. Olen moneen kertaan nähnyt Facebookissa kuvia joissa lukee jotain tyyliin että Naisen pitää olla nainen eikä pakkasen raiskaama pulkkanaru, tai muuta yhtä alentavaa. Anteeksi mitä? KUKA määrittelee sen, millainen naisen vartalon pitää olla? Ja miksi se on vieraille ihmisille niin tärkeää, että toisen ihmisen vartalosta pitää käyttää noin rumia vertauskuvia? En voi käsittää sitäkään. Naisen vartalo on asia, joka kirvottaa intohimoisia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Kyseenalaistan kuitenkin vahvasti sen, että jotkut ihmiset pitävät oikeutenaan ääneen arvostella toisten vartaloa omista kauneusihanteistaan käsin. Se on huonoa käytöstä. Ei mitään muuta.

Pin-Up -kuvat ovat aina heijastaneet ja myös luoneet oman aikansa kauneusihannetta ja sitä, millainen naisen tulisi olla. Ne ovat kuvanneet ihailtavaa naista, joka Gibsonin aikana oli itsenäinen ja hieman etäinen yläluokan nainen, Vargan aikana pitkäsäärinen kaunotar, Bettie Pagen ja Marilynin aikana taas kurvikas ja viattoman seksikäs. Nykyaikana kauneusihanteet ovat Kate Mossin johdattamana kaventuneet laihuuden ihannointiin niin, että pin-up-tyylistä kauneusihannetta pidetäänkin nykyään sallivana. Tämä tuntuu todella huojentavalta monien tiukkojen ulkonäköpaineiden kanssa kamppailevien naisten mielestä. Vaikka totuus on, että useimmat huipulla olevat pin-up mallit ovat todella hoikkia vyötäröstään ja useilla on silikonirinnat, on totta että nykyajan pin-up-tyylinen kauneusihanne on muodokkaampi kuin mitä olemme pitkän aikaa saaneet muotilehtien sivuilta nähdä.

Lihavuudesta ja isokokoisten naisten vartaloista on tehty myös poliittinen kysymys. Onko meillä oikeus olla lihavia, koska se tulee mahdollisesti kalliiksi yhteiskunnalle kasvavien sairauksien vuoksi? Tällä kysymyksellä usein puolustellaan läskivihaa. On totta että oikeilla elämäntapavalinnoilla voi vaikuttaa omaan terveyteensä, vaikka monet sairaudet ovat kytköksissä myös perimään. Mutta onneksi on myös herätty kyseenalaistamaan syömishäiriöitä, ahmimishäiriön lisäksi bulimiaa ja anoreksiaa. Syömishäriöisiä en kuitenkaan näe syyllistettävän yhtä pahasti kuin ylipainoisia. Kenties, koska vallitseva kauneusihanne on heidän puolellaan? Väitän, että tätä terveysargumenttia käytetään pääasiassa kuitenkin tekosyynä esittämään rationaalisesti viha läskiä kohtaan, vaikka taustalla onkin tosiasiassa emotionaalinen mielipideasia.

Kauneusihanne on jännä asia. Jokaisen aikana on varmasti olemassa jokin kollektiivinen kauneusihanne, mutta mielestäni kauneusihanne on kuitenkin ennenkaikkea subjektiivinen asia. Minä itse näen kauneuden ihmisten silmissä. Ne kertovat uskomattoman paljon asioita siitä, mitä ihmisen sisältä löytyy. Se heijastaa kauneutta enemmän kuin ulkoiset asiat yhteensä.

Se, mikä kauneusihanteessa on kiinnostavaa, on myös se, miten se korostaa eri asioita eri aikakausina. Usein naisten vartalo pilkotaan osiin, ja tietyt osat vartalossa korostuvat enemmän kuin toiset. 40-luvulla muodissa oli pitkät sääret, 50-luvulla huomion keskipisteenä oli rinnat. JLo'n peppu nostatti innostuksen muodokkaasta takapuolesta. Brasiliassa on oma missikisansa jossa arvioidaan pepun muotoa. Vartalonosista uutisoidaan myös innokkaasti. Anteeksi vaan, mutta minusta se on paitsi mautonta myös mielikuvituksetonta.

Pin-Up-maailman sisällä on nykyään montaa erilaista kauneusihannetta. Tämä johtuu siitä, että se kattaa jo oikeastaan aika pitkän aikajakson, sen synnystä ja pin-up:in kulta-ajasta nykypäivään. Itseäni kiehtoo oikeastaan ajanjakso 1890-1950-lukujen välillä. Pin-Up vaatteet ovat tyyliltään usein noin 1930-50-lukujen muodin mukaisia, niiden kaavoja on toki modernsoitu nykynaisten vartalkolle istuvuudeltaan sopiviksi. Usein vaatteet on suunniteltu ja kaavoitettu niin, että ne sopivat muodokkaille naisille, ja ne tekevät naisille tiimalasimaisen vartalon. Helman pituus on klassisesti alle polven. Minimittaiset helmat ovat pin-up-muodissa nykyajan ilmiö (vaikka ne saivatkin alkunsa 60-luvulla), omaan kauneusihanteeseeni ne eivät kuulu. Varsinkaan ylipitkään tyllihameeseen yhdistettynä. Ihailemiani ja kauniina pitämiäni naisia ovat esim. Bettie Blackheart, LouLou D'vil, Idda van Munster, Bernie Dexter, Dita von Teese ja Miss Miranda. Se mikä näitä naisia yhdistää, on se, että he ovat kaikki ehdottomasti tyylikkäitä ja näyttäviä naisia. Ihailen heidän tyyliä ja tapaa kantaa itsensä.

Tämän saman vartalon pilkkomisen huomaan omassa työssäni. On joskus ihan jäätävää kuunnella, miten naiset arvostelevat oman vartalonsa osia. XS-koon mekossa nainen saattaa nyrpistellä nenäänsä ja sanoa, että hänen kamapa pömppävatsansa näkyy. Jos se vatsa oikeasti mahtuu XS-koon mekkoon, niin ihan oikeasti, ei se kovin suuri pömppävatsa voi olla. Ja jos onkin, entä sitten? Jokaisella naisella on vatsa, jossa kuuluukin olla rasvaa. Miksi sitä pitää vihata? Miksi sille pitää tehdä jotain?

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että siltä miltä näyttää ei ole mitään väliä. Lähes kaikille ihmisille sillä on paljonkin väliä. Mutta se mikä sinulle on kaunista ei ehkä ole kaunista minulle, ja toisin päin. Kyse on toisten ihmisten rajojen, mielipiteiden ja tunteiden kunnioituksesta. Vaikka olen eri mieltä kanssasi, voin silti kunnioittaa myös sinun mielipidettäsi. Mielipiteet voi myös pitää ominaan, niitä ei tarvitse käyttää aseena toisia vastaan.

Koska läskiä vihataan niin paljon, ja laihdutusbisnes on valtavaa ympäri maailman, olen alkanut miettimään ihan oikeasti sitä, onko tämä maailma oikeasti helpompi ja kivempi paikka elää hoikkana? Olen koko aikuisikäni ollut joko normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen. Jos pudotan painoani ja laihdun takaisin normaalipainoni keskivaiheille, muuttuuko elämäni siitä yhtään paremmaksi? Haluan tietää, miksi se on niin tavoittelemisen arvoista. Ja alanko näkemään läskin vastenmielisinä? Niinpä olen päättänyt tehdä itselläni kokeen. Annan itselleni yhdeksän kuukautta aikaa muuttua ulkoisesti uudeksi ihmiseksi. Tiedän, että en voi koskaan olla mallin mitoissa, joska olen vartaloltani muodokas jo lähtökohtaisesti. Minulla on isot allit, rinnat, vatsaa vaikka muille jakaa, rehevä peppu ja paksut reidet. Se tuskin muuttuu. Mutta voin olla normaalipainoinen, ja haluan tietää miten se muuttaa elämääni. Mitä tapahtuu oikeasti ja mikä muuttuu, kun onkin pienempikokoinen? Olenko yhtään tyytyväisempi elämääni, jos vartaloni on lähempänä yllä mainitsemieni kauneusihanteideni naisien vartaloita? Tätä lähden selvittämään. Aion postata kuvia matkan varrelta, omasta tyylistäni ja muodonmuutoksestasi. En ole pin-up malli, olen mallien vaatettaja, eli mallitasoisia kuvia älkää minulta kuitenkaan osottako. Toivottakaa minulle silti onnea, olkaa sellaisia kuin haluatte ja rakastakaa itseänne sellaisena kun olette!

<3 Miss Coco de Noir eli Heidi

PS. Oikeastaan minua huolettaa eniten se, etten mahdu enää ihaniin vaatteisiini. Onneksi osaan ommella...

Tämän ensimmäisen blogikirjoitukseni otsikko tiivistää oikeastaan sen, minkä ympärille ajattelin tämän blogin rakentaa. Olen pian 33 vuotta nuori helsinkiläisnainen. Reilu vuosi sitten elämässäni tapahtui suuri muutos: lopetin vakituisen kokopäivätyöni ja ryhdyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Tein rohkean päätöksen ja aloin ensin suunnitella ja sitten toteuttaa pitkäaikaista unelmaani omasta vintage-tyylisestä vaatekaupasta ja sen ympärille rakentuvasta lifestyle-konseptista. Perustin Pin-Up Garagen.

Pin-Up Garage on lifestyle-konsepti, jonka ydin ja sydän on nykyään Fabianinkadulla Helsingissä sijaitseva naistenvaatemyymälämme. Kivijalkamyymälän lisäksi vaatteitamme myydään myös verkkokaupassamme. Konseptiimme olennaisena osana kuuluvat myös suositut Pin Me Up -kuvauksemme. Vuonna 2010 tein yliopistolla tutkielman pin-up-kuvien historiasta, ja mielessäni alkoin kyteä toive pin-up-kuvausten järjestämisestä. Yritykseni myötä olen saanut mahdollisuuden toteuttaa tämänkin haaveen. Lisäksi järjestämme vintage-stailauskursseja, myymälässämme on atelje-ompelimo ja teemme ajanvarauksella myös vintage-tyylisiä stailauksia asiakkaillemme.

Ajatus ja vieno haave omasta vaatekaupasta minulla on ollut jo ensimmäisestä työpaikastani lähtien, joka oli tietenkin vaatekaupassa. Sen jälkeen olen kouluttautunut somistajaksi, opiskellut vaatetusalaa ammattikorkeakoulussa ja suorittanut vestonomitutkinnon, työskennellyt vaatteiden sisäänoston parissa ja suunnitellut ja ohjeistanut myymäläkonsepteja ja niiden esillepanoja. Koko ajan takaraivossa kyti kuitenkin toive omasta itseni näköisestä yrityksestä.

Minulta kysytään usein, milloin innostuin vintagesta ja pin-up kulttuurista. En osaa oikein vastata siihen, koska oikeastaan en muista aikaa, jolloin en olisi ollut siitä innostunut. Parhaan perehdytyksen aiheeseen olen saanut omalta jo edesmenneeltä mummiltani, jonka luona puoliksi asuin lapsena 1980- ja 90-luvuilla. Hänen kotinsa esineistö oli paljolti 1890-1960-luvulta peräisin, ja se ihastutti minua muotokielellään. Saatoin viettää tuntikausia tutkien hänen vanhoja valokuva-albumeitaan ja ihailla siinä esiintyvien ihmisten laitettua olemusta. Ihmettelin, miksi ennen tehtiin niin hienoja taloja ja nykyään talojen seiniin laitettiin kaakeleita. Jälkikäteen olen kyllä oppinut arvostamaan modernismiakin, niitä kaakeleita rakennusten seinissä en tosin vieläkään. Toinen tärkeä taito minkä mummiltani opin oli kädentyötaidot. Hän opetti minulle laadun tärkeyden, jota koitan vieläkin omissa ompeluksissani vaalia. Ajattelen tämän perustamani yrityksen olevan kunnianosoitus rakkaalle Eila-mummilleni ja kaikelle sille mitä häneltä sain oppia. Teini-iässä mukaan tuli myös innostus rockabilly-musiikkia kohtaan. Olin menetetty tapaus. :)

Muistaakseni vuonna 2007 olin Pariisissa työmatkalla Nielsenin seminaarissa. Yksi puhujista oli Coffee Republic -ketjun perustaja Sahar Hashemi (http://saharhashemi.com/). Hänen inspiroiva puheenvuoronsa teki minuun suuren vaikutuksen. Sahar oli jättänyt oman työnsä lakimiehenä, koska hän ei kokenut työn sopivan itselleen. Käydessään Yhdysvalloissa Sahar ihastui paikalliseen kahvilakulttuuriin, ja hänen palattuaan kotiin hänen veljensä Bobby kannusti Saharia tuomaan konseptin heidän kotimaahansa Englantiin. Saharilla ei ollut kokemusta yrittäjyydestä eikä kahvilatyöstä, mutta pian hän oppi, että kun aidosti uskoo siihen mitä tekee ja myy, pystyy tekemään luovia ratkaisuja ja menestymään työssään. Nykyään Coffee Republic on menestynyt kansainvälinen kahvilaketju.

Muistan Saharin päättäneen puheensa näin: "Viestini teille kaikille on: jos et ole tyytyväinen työhösi, tee muutos. Me elämme vain kerran, tee sitä, mitä haluat. Minä en ole katunut päätöstäni kertaakaan. Hyppää, elämä kantaa kyllä!" Tämä jäi hyvin mieleeni, ja viisi vuotta myöhemmin totesin hänen olleen oikeassa. Minä hyppäsin tuntemattomaan, perustin Pin-Up Garagen, ja kyllä, se on todellakin kantanut. Saan tehdä juuri sellaista työtä, joka sopii minulle. Työni ei yleensä edes tunnu työltä, vaan tärkeältä tekemiseltä, mitä haluan tehdä niin hyvin kuin ikinä osaan. Ja uskon aidosti siihen, mitä teen.

Tämän lyhyen yrittäjäntaipaleeni aikana mieltäni on suuresti lämmittänyt se tuki ja kannustus, mitä olen ihmisiltä saanut. Paitsi että olen saanut läheisiltäni apua yrityksen töissä, olen erityisen ilahtunut siitä, miten positiivisesti ihanat asiakkaamme ovat ottaneet Pin-Up Garagen vastaan. Ja tietenkin osallistumisemme Leijonan luola -ohjelmaan ja sen myötä alkanut yhteistyömme uuden omistajamme Anne Bernerin kanssa on ollut yksi konkreettisimmista tunnustuksista työssäni. Lämpimät kiitokseni kaikille minua tukeneille. Tästä on hyvä jatkaa työtä.

Pari kuukautta sitten minut pyydettiin City.fi:hin kirjoittamaan pin-up-aiheista blogia. Kiireisen alkukevään, joka on mm. pitänyt sisällään myymälämme muuton Helsingin keskustaan, jälkeen olen valmis hyppäämään puikkoihin ja alkamaan kirjoittamaan itselleni rakkaasta aiheesta. Tervetuloa siis seuraamaan blogiani, jossa kirjoitan yrittämisen arjesta ja juhlasta, pin-up-tyylistä ja muista mieleeni kumpuavista ja itselleni läheisistä asioista.

Aurinkoisesti,
Heidi