Olenko?

Siitä onkin pitkä aika kun oon kirjoittanut. Mietin vaan tässä että miten ihmiselle voi laueta näin helvetin epätodellisia oloja. Olenko mä tässä? Onko tuo tuossa? Aistinko asiat oikein? Entä jos aistini ovat vääristyneet ja viestivät aivoilleni tämän kyseisen oletettavan todellisuuden täysin väärin? Niin, entä jos?

Miten mä voin luottaa elämään jos en luota siihen mitä koen tällä hetkellä vaan luotan ainoastaan ajatuksiini?

Mun ajatukset, nekin on ihan sekasin. Sekasin niinkuin mäkin. Mä haluisin puhua, mutta se on hankalaa sanoo ääneen nää asiat. Musta tuntuu ettei tästä voi selvitä. Jos kaikki on ihan vääristynyttä, miten voin koskaan unohtaa mitä koen kun opin joka päivä lisää asioita joista miettiä onko se kyseinen asia totuus.

Johtuuko tää nyt sitten traumoista? Dissosioinko mä? Vai onko tää jo psykoottista?

Mistä vitusta mä voin mitään tietää?

Mä oon kuitenkin toimintakykyinen ihminen josta tämä ei näy päällepäin. Ja kun avaan suuni, kadun että avasin. Kun kerron muille että mulla menee lähes pakonomaisesti tunteja päivässä kelaten näitä asioita, mua vaan hävettää. Musta tuntuu että mun aivot on alkanut käsitteleen asioita laajemmin kun pitäis.

Onko se totuus?

Tuntuu että mä saan erilaisia merkkejä elämässä. Niinsanottuja vinkkejä.

En mä tiedä.

Kirjoitettaessa soi Juju - Hullu