Mieli-Ku-Vitusta

Mä oon Ipsu, 25 -vuotias nuori nainen ja mä vannon olevani koukussa rahapeleihin.
Tää kaikki on alkanut jo lapsena kun oon nähnyt muiden pelaavan. Joskus 15 -vuotiaana musta tuli peliriippuvainen, kaverit sano aina että pitäis ottaa rahat jo pois, mut enhän mä ottanut.
Oon käynyt peliriippuvuusryhmissä mut ei niistäkään oo ollut apua. Mä vaan pelaan, pelaan ja pelaan, ei siinä oo enää mitään tolkkua. Noin viikko sitten mä kirjotin Facebookkiin päivityksen että niin moni kun siitä päivityksestä tykkää, niin monta päivää oon pelaamatta. Itseasiassa mun eräs ystävä teki niin ennen mua ja mä seurasin sen jalanjälkiä.
Mä pistin itteni niin pahasti koukkuun että mä tein ihan hirveitä asioita. Mä en oo pelannut taloja enkä autoja, mutta mä melkein pelasin oman henkeni. Se oli jo vitun lähellä. Mut oltais voitu jopa tappaa sen takia. Mä oon pilannut osan elämästäni vaan ja ainoastaan pelaamisen takia. Niitä on kaikkialla, jopa parinsadan metrin päässä mun kämpästä. Ja kun ei ne oo enää "vaan" kolikkopelejä, vaan sinne menee kortit ja setelit.
Nyt mä oon ollut sen about viikon pelaamatta täysin. Ja jumalauta että tuntuu hyvältä ja puhtaammalta. Mä oon paljon vapaampi, eikä mun tarvii enää kiduttaa itteeni. Nyt mä voin olla kavereiden ja sukulaisten kanssa rauhassa, kun mielessä ei pyöri vaan pelaaminen.
Sitäpaitsi oon korvannut haitallisen pelaamisen Pokémon Go -peliin ja tähän mennessä oon kävellyt sen kanssa 95 kilometriä ympäriinsä.
Mä en todellakaan koe Pokémon Go -peliä haitalliseksi koska mä liikun ja mulla ei mene siihen rahat eikä mulla mene siihen terveys, saatika henki.
Kurjaa että jotkut ajattelee sen olevan jotenkin haitallinen peli. Sehän saa ihmisiä liikkumaan ja keskustelemaan aiheesta.
Viime blogikirjoitukseni koski samaa peliaihetta mutta halusin kirjottaa tän uudestaan, vähän tarkemmin.
Mä en haluu enää koskaan pelata näitä "hyvän tahdon pelejä".
Mä en halua kuolla sen takia.

Voin kertoo et tuntuu ihan vitun hyvältä kun on ollut viikon pelaamatta rahapelejä. Sain tänään jopa ostettua mulle ja pikkusiskolle sipsiä ja dippiä. Joillekin se ei varmaan oo kovin suuri saavutus mutta hemmetti että mulle on! Ne pelit on meinannu viedä multa hengen ja vähintäänkin järjen. Ei mua enää kiinnostanut vittuakaan että voitanko mä vai enkö mä voita. Kaikki meni sisään, mitään ei tullut enää ulos. Mä oon kusettanu kaikkia ja vähätelly mun peliongelmaa. Hyvä etten oo alkanut varastamaan. Mä olin ihan niiden "hyvän tahdon pelien" vankina. Ja mä todella ymmärrän kuinka pitkälle se helvetti voi mennä. Ei, mä en pelannut taloja enkä autoja, mutta mä pelasin melkein oman henkeni, mä en ois jaksanu enää kauaa. Kaikki se paska muistuttaa mua siitä miksi EI pidä pelata. Mä laitoin facebookkiin päivityksen että niin moni kun siitä päivityksestä tykkää, niin monta päivää mä olen pelaamatta. Enkä mä aio jatkaa pelaamista. Oon satuttanut sillä itteeni niin henkisesti kun fyysisestikin, ei siinä ole pienintäkään järkeä. Monet voi vähätellä, mutta mä itse tiedän mitä paskaa mä koin pelaamisen takia. Mä voin elää nyt vapaammin. Ja mä voin syödä nyt sipsiä mun pikkusiskon kanssa. :)