Mieli-Ku-Vitusta

Voin kertoo et tuntuu ihan vitun hyvältä kun on ollut viikon pelaamatta rahapelejä. Sain tänään jopa ostettua mulle ja pikkusiskolle sipsiä ja dippiä. Joillekin se ei varmaan oo kovin suuri saavutus mutta hemmetti että mulle on! Ne pelit on meinannu viedä multa hengen ja vähintäänkin järjen. Ei mua enää kiinnostanut vittuakaan että voitanko mä vai enkö mä voita. Kaikki meni sisään, mitään ei tullut enää ulos. Mä oon kusettanu kaikkia ja vähätelly mun peliongelmaa. Hyvä etten oo alkanut varastamaan. Mä olin ihan niiden "hyvän tahdon pelien" vankina. Ja mä todella ymmärrän kuinka pitkälle se helvetti voi mennä. Ei, mä en pelannut taloja enkä autoja, mutta mä pelasin melkein oman henkeni, mä en ois jaksanu enää kauaa. Kaikki se paska muistuttaa mua siitä miksi EI pidä pelata. Mä laitoin facebookkiin päivityksen että niin moni kun siitä päivityksestä tykkää, niin monta päivää mä olen pelaamatta. Enkä mä aio jatkaa pelaamista. Oon satuttanut sillä itteeni niin henkisesti kun fyysisestikin, ei siinä ole pienintäkään järkeä. Monet voi vähätellä, mutta mä itse tiedän mitä paskaa mä koin pelaamisen takia. Mä voin elää nyt vapaammin. Ja mä voin syödä nyt sipsiä mun pikkusiskon kanssa. :)

"Pelaa nyt ihmeessä, sä voit voittaa!" Huutaa ääni päässäni kun kävelen Satamakadun K-marketin kassojen ohi. Vittu mikä tilanne, mulla on neljä euroa ja jostain pitäisi saada pari lisää että saa tupakkaa. Oikeastaan pitäisi saada vähän enemmänkin lisää että saisin kaljaa JA tupakkaa.

Näinhän se meni vielä kolmisen viikkoa sitten.

Mä oon ollut nyt about kolme viikkoo pelaamatta ja tää on tuntunut ihan pirun hyvältä. Mulla on ollut ihan hirvee riippuvuus nimenomaan kauppojen peleihin ja se on aiheuttanut mussa ihan hemmetin paljon tuskaa elämäni aikana. Mä oon ollut pahasti koukussa jo monta vuotta. Pelaaminen itsessään pisti pään niin sekasin ettei sitä enää tajunnut. Ehkä sitä vaan kelas että tän kuuluu mennä näin, että aina vaan vituttaa. Mä oon nykyään onnellinen siitä että mun tilillä saattaa olla viisi euroa "ylimääräistä" rahaa. Mä oon nykyään iloinen siitä että voin ostaa energiajuoman.

Oon aina ollut sitä mieltä että ei se raha mua onnelliseksi tee, mutta ehkä se helpottaa asioita kummasti. Niin ja se pelaaminen sai mut ihmeelliseen tilaan, et oli vaan pakko.
Mä saatoin päivässä pelata jopa kuusi tuntia. Mä etsin roskiksista tölkkejä joita voi palauttaa kauppaan että sais pelattuu. Mua hävetti ja suututti koko ajan. Se kun tuli pitkän päivän jälkeen kotiin, eikä ollut enää yhtään mahiksia saada rahaa. Ja sitä vaan aatteli että lisää on vaan saatava. No eihän se enää ollut edes sitä että piti ostaa jotain vaan kehitteli kaikkee mitä muka pitäisi saada voitetuilla rahoilla. Piti vaan pelata. Ja se ahdistus mikä siitä syntyi oli ehkä suurinta ahdistusta mitä yhtäjaksoisesti oon elämässäni kokenut. Kaikki se sai mut ihan solmuun.

Miten mä sit lopetin?
No mä vaan en aatellut asiaa enää kolme viikkoo sitten. Mä aloin tekeen musaa enemmän ja kaikkea muuta luovaa. Mä unohdin tavallaan pelaamisen tietoisesti kaiken muun tekemisen alle.

Peliriippuvuus on vakava asia ja sitä pitääkin pitää sellaisena. Se on otettava jokaisen kohdalla vakavasti joka on koukussa. Sitä ei tapahdu kaikille että jää koukkuun, mutta monille käy niin. Se on perseestä. Mä vihaan pelikoneita. Oon vihannut jo pitkään. Miten ne vaan voi aiheuttaa kaiken sen paskan?
Mä en tunne ketään joka olisi sanonut että pelikoneet on hyvästä. En yhdenainutta ihmistä.

Enkä mä koskaan niistä pidemmän päälle voittanutkaan.