"Pelaa nyt ihmeessä, sä voit voittaa!"

"Pelaa nyt ihmeessä, sä voit voittaa!" Huutaa ääni päässäni kun kävelen Satamakadun K-marketin kassojen ohi. Vittu mikä tilanne, mulla on neljä euroa ja jostain pitäisi saada pari lisää että saa tupakkaa. Oikeastaan pitäisi saada vähän enemmänkin lisää että saisin kaljaa JA tupakkaa.

Näinhän se meni vielä kolmisen viikkoa sitten.

Mä oon ollut nyt about kolme viikkoo pelaamatta ja tää on tuntunut ihan pirun hyvältä. Mulla on ollut ihan hirvee riippuvuus nimenomaan kauppojen peleihin ja se on aiheuttanut mussa ihan hemmetin paljon tuskaa elämäni aikana. Mä oon ollut pahasti koukussa jo monta vuotta. Pelaaminen itsessään pisti pään niin sekasin ettei sitä enää tajunnut. Ehkä sitä vaan kelas että tän kuuluu mennä näin, että aina vaan vituttaa. Mä oon nykyään onnellinen siitä että mun tilillä saattaa olla viisi euroa "ylimääräistä" rahaa. Mä oon nykyään iloinen siitä että voin ostaa energiajuoman.

Oon aina ollut sitä mieltä että ei se raha mua onnelliseksi tee, mutta ehkä se helpottaa asioita kummasti. Niin ja se pelaaminen sai mut ihmeelliseen tilaan, et oli vaan pakko.
Mä saatoin päivässä pelata jopa kuusi tuntia. Mä etsin roskiksista tölkkejä joita voi palauttaa kauppaan että sais pelattuu. Mua hävetti ja suututti koko ajan. Se kun tuli pitkän päivän jälkeen kotiin, eikä ollut enää yhtään mahiksia saada rahaa. Ja sitä vaan aatteli että lisää on vaan saatava. No eihän se enää ollut edes sitä että piti ostaa jotain vaan kehitteli kaikkee mitä muka pitäisi saada voitetuilla rahoilla. Piti vaan pelata. Ja se ahdistus mikä siitä syntyi oli ehkä suurinta ahdistusta mitä yhtäjaksoisesti oon elämässäni kokenut. Kaikki se sai mut ihan solmuun.

Miten mä sit lopetin?
No mä vaan en aatellut asiaa enää kolme viikkoo sitten. Mä aloin tekeen musaa enemmän ja kaikkea muuta luovaa. Mä unohdin tavallaan pelaamisen tietoisesti kaiken muun tekemisen alle.

Peliriippuvuus on vakava asia ja sitä pitääkin pitää sellaisena. Se on otettava jokaisen kohdalla vakavasti joka on koukussa. Sitä ei tapahdu kaikille että jää koukkuun, mutta monille käy niin. Se on perseestä. Mä vihaan pelikoneita. Oon vihannut jo pitkään. Miten ne vaan voi aiheuttaa kaiken sen paskan?
Mä en tunne ketään joka olisi sanonut että pelikoneet on hyvästä. En yhdenainutta ihmistä.

Enkä mä koskaan niistä pidemmän päälle voittanutkaan.

Kirjoitettaessa soi Popeda - Kakskytä centtiä