Annan kasvot hulluudelle

Mun ei tarvii olla enää piilossa, mä voin olla vapaa ja antaa kasvot sille mitä monet käyvät läpi päänsä sisällä. Hulluus, mitä se on?

Mä koen että voi olla hulluutta hyvällä tapaa. Voi iloita hulluilla ajatuksilla ja heitellä ilmoille hulluja ideoita.

Sit voi olla hulluutta negatiiviseen sävyyn.

"Moi... Moooi..." Sanoi kaivonkansi möreällä bassomaisella äänellä.
Mä vastasin.

"Äiti näätkö sä? NÄÄTKÖ sä?! Mulla tulee suolet mahasta pihalle!!"

Näistä toipuminen mun elämässäni on kestänyt vuosia. Jatkuen yhä.
Mulla oli jäätävä psykoosikohtaus ja tuossa vain osa siitä mitä muistan käyneeni sillä hetkellä läpi pääni sisällä. Se on hulluutta. Ei, minä en ole välttämättä hullu, mutta se mitä mulle tapahtui on väärin ja silkkaa hulluutta. Ihmisen mieli on semmonen, hauras. Se voi flipata ihan tosta noin vaan ja mun mielestä se tässä on hullua. Mä en kutsuis ihmistä hulluksi. Ihmiset tekee hulluja tekoja ja kokee hulluja asioita, mutta on väärin tuomita ihminen hulluksi.

Mä oon sitä mieltä että ihmisen mieli.. Se on totuus. Psykoosikohtauksien jälkeen mä oon oppinut aatteleen että kaikki on mahdollista.. Jos siihen todella uskoo. Ihmisen mieli on niin hauras että se tieto mikä sulla on sillä hetkellä ja sä uskot siihen enemmän kuin mihinkään muuhun, se on sulle totuus.

Tää on mulle rankkaa, tuoda näitä asioita läpi. Mutta mä toivon voivani auttaa edes yhtä ihmistä näillä sanoilla:
Sulla on mahdollisuus.

Mitä tahansa maailmassa tapahtuu niin sinä olet se joka pystyy muuttamaan omaa suuntaa. Ei tarvitse kokea olevansa hullu, koska se on tuomio. Ihminen voi sairastaa, mutta sairaudesta voi toipua. Mä uskon siihen.

Mä haluun uskoo hyvään.