Milloin olette kuulleet sadun prinsessasta, jonka elämä oli onnellista ilman täydellistä prinssiä? Minä en muista vastaavaa. Lasten vuoteen luona ei kerrota tarinaa nuoresta miehestä, joka teki elämänsä aikana suuria asioita, toteutti unelmiaan ja eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. Tarina ei kuulosta uskottavalta. Sadusta jää puuttumaan jokaisen unelmatarinan kermainen kohokohta, eli sen oikean ihmisen kohtaaminen. Vaikka satujen maailma on aina fiktiota, kertovat sadut tavastamme ajatella.

Satujen ulkopuolella yli miljoona suomalaista elää yksin. Helsingissä yksinasuminen on vielä yleisempää: enemmän kuin puolessa kotitalouksista asuu vain yksi henkilö. Samalla kun Suomi on edistänyt lapsiperheiden asemaa, perheiden arkea ja pyrkinyt kehittämään suomalaisesta perhepolitiikasta maailman parasta, ovat yksinelävät jääneet tyhjiöön. Jollain tasolla tämä on ymmärrettävää. Yhden hengen kotitaloudet eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan heitä on ikäihmisistä opiskelijoihin, vähävaraisista suurituloisiin. Tätä ei voi tarpeeksi korostaa; kaikkien sinkkujen roolina ei suinkaan ole yksinäinen tai sosiaalisesti rajoittunut elämä. Vastaavasti sinkkujen elämä ei ole myöskään harmitonta matkustelua ja elämää ilman vastuuta muista.

Yhden hengen kotitaloudet ovat niin verotuksellisesti kuin asuntopolitiikan suhteen muita heikommassa asemassa. Yksinkertaistettuna: yksiön hinta on kaksion neliöihin verrattuna kovempi ja yhden hengen kotitaloudessa uutta pesukonetta on maksamassa yksi ihminen kahden sijaan. Verotuksessa hyvänä esimerkkinä on kotitalousvähennys. Määritelmällisesti kotitalouden muodostavat yhteisen jääkaapin jakavat ihmiset. Kyseinen verovähennys ei kuitenkaan ole kotitalouskohtainen, vaan sen saa jokainen veronmaksaja. Kun jääkaapin ympäriltä remontoidaan keittiö, kahden aikuisen taloudessa remonttikuluista tehtävän kotitalousvähennyksen saa tuplana yhden aikuisen talouteen verrattuna.

Yksinelävien asemaa on kyettävä parantamaan seuraavalla hallituskaudella. Tähän on myös hyvät edellytykset, onhan aiheesta puhuttu useamman puolueen suulla. Niin täytyykin olla. Tämän mittakaavan asian taakse tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä. Siinä missä poliitikkojen tehtävä on parantaa yksinelävien arkea ja heidän toimeentuloaan, on meillä jokaisella vastuu tavasta, jolla yksin elämiseen suhtaudutaan. Pysyvä asennemuutos aloitetaan aina uudesta sukupolvesta. Mitäpä jos kertoisimme omille lapsillemme satuja, joissa seikkailisi täydellisten parien sijasta onnellisia sinkkuja?