Tästä kuvasta saattaisi päätellä, että olen perustamassa omaa pikku-bistroa Pariisin laidalle, mutta en sentään. Olen maanantaina lähdössä kosmetiikkamessuille Goventryyn, Englantiin. Kyseiset messut keskittyvät raaka-aineisiin, formuloihin (ei niihin autokilpailuihin) sekä ylipäätään ainesosiin. Me ajattelimme perinteisen messuständin sijaan muuttaa pöytämme ranskalaisen bistron pöydäksi ja asetella tuotteemme lautasille.
Olisihan se kovin tylsää, jos yrityksen esite olisi tavanomainen flaikku, joten meillä on teemaan sopivasti ruokalista.
Meikäläistä voi seurata Instagramissa nimellä @reettavee.
Nykyään ulos lähtiessäni olen tottunut heittämään päälleni farkkusortsit ja t-paidan sekä jalkaan prätkäbuutsit. Tietenkin on poikkeuksia - noin kerran vuodessa - mutta näin se yleensä menee. Viime viikonloppuna oli yksi sellainen, sillä tietyille klubeille Pariisissa ei oteta farkkuihin saati sitten farkkusortseihin pukeutuneita ja vaikka olisi pukeutunut päästä varpaisiin parhaimpiinsa, ei olisi takuuta sisälle pääsemisestä. Kaikki riippuu pokeista.
Viime viikon perjantai oli täällä kansallinen vapaapäivä ja me päätimme hyödyntää sen suuntaamalla juurikin näille Pariisin selektiivisille klubeille. Olimme tehneet useampi varasuunnitelmia siltä varalta, että emme pääsisi ykkösvaihtoehtoomme VIP Roomiin sisään.
Kaikki stressaaminen oli kuitenkin täysin turhaa, sillä poke bongasi yhden meistä jonottavasta väkijoukosta ja viittoi hänelle, että montako meitä on. Kun oli kaikkien naamat tarkistettu ja hyväksytty, kävelimme tyytyväisinä jonon ohi sisään - jossa jaksoimme olla pari tuntia ennen kuin väsähdimme.
Siitä huolimatta, että vietin eilisillan sairastellen Sons of Anarchyn parissa, on tänään ollut varsin tehokas päivä. Olen leikkinyt turistia Dreux'ssa ja Rambouillet'ssa, shoppaillut Sephorassa, kiertänyt yhden linnan läpi, ollut muuttamassa sohvaa ikkunan kautta ulos asunnosta (kyllä, luit oikein) sekä pessyt koneellisen pyykkiä. Nyt onkin sitten sopiva aika levätä.
Alan uskoa, että jokainen ranskalaiskylä näyttää elokuvamaisen idylliseltä ja että karuselleja oikeasti löytyy pelottavan monesta paikasta.
Ainiin, tämähän taisi olla muotiblogi, jos oikein muistan. Tässä jonkinlainen kuva meikäläisen päivän asusta. Päällä MMM and H&M:n bleiseri, Leviksen farkkusortsit, conssit sekä täältä hankittu ruutuhuivi.
Kirjakaupat ovat mahdollisesti yksi jännittävimmistä paikoista, joita tiedän. Ei samalla tavalla jännittäviä kuin benji-hyppy(josta minulla tosin ei ole mitään kokemusta), vaan omalla tavallaan jännittaviä. Voisin viettää niissä laittoman paljon aikaa. Tämä saattaa johtua haaveestani omistaa joskus hämyinen kirjastohuone täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja, mutta yhtä paljon pidän myös muistivihoista, erilaisista kynistä sekä kauniista korteista, joita kirjakaupat ovat yleensä pullollaan.
Mikäli sinulla on vastaavanlaisia fiiliksiä (lue: pakkomielteitä), suosittelen tutustumaan Librairie Bretano'siin. Liikkeestä löytyy satoja kauniita mustavalkokuvia ja julisteita Pariisista, veikeitä muistivihkoja sekä kalentereja ja muita mielenkiintoisia esineitä. Minä olisin voinut tyhjentää koko kaupan, mutta ostin kuitenkin vain teemukin. Näin niinkuin aluksi.
Pariisista löytyy löytyy erilaisia näköalapaikkoja vaikka millä mitalla (esim. joku Eiffel-torni), mutta mikäli sattuu olemaan suuntaamassa shoppailureissulle Galeries Lafayettesiin, kannattaa ehdottomasti vierailla myös sen kattoterassilla, jonne on ilmainen pääsy ja jossa väkeä ei ole ihan tungokseksi asti. Näköala ei ole ihan yhtä hyvä kuin Tour Montparnasselta tai Riemukaarelta, mutta kelvollinen kuitenkin!
Samalla reissulla kannattaa käydä herkuttelemassa myös Amorinon jäätelöillä, jotka jopa tällainen jäätelönatsi kuin minä kelpuutti hyvillä mielin.
Alustuksena tälle tekstille pitää varmaan kertoa, että työskentelen siis tällä hetkellä täällä Ranskassa yrityksessä, joka valmistaa raaka-aineita kosmetiikkafirmojen käyttöön. Minä olen täällä graafisena suunnittelijana, mutta satun aiemmalta koulutukseltani olemaan vielä estenomi, joten sovin tänne kuin nenä päähän.
Alkuviikko on mennyt seminaarin parissa ja voi luoja, miten paljon olen oppinut! Laboratoriossa tekemässä mm. vedetöntä anti-age-voidetta sekä mittaamassa voiteen vaikutusta ryppyihin, mutta aihepiirit ovat vaihdelleet After Sun -voiteista Zeta Potential -lukuun, jota en ehkä vieläkään osaa selittää. Mielenkiintoista, sanoisin.
Olen jossain vaiheessa estenomin koulutuksestani huolimatta (tai juurikin siitä syystä) menettänyt uskoni kosmetiikkaan ja siihen, että sillä voisi oikeasti vaikuttaa mihinkään. Täällä olen taas pikkuhiljaa alkanut uskoa kosmetiikkaan: muutamilla ennen ja jälkeen -kuvilla sekä kaikella informaation määrällä on saattanut olla vaikutusta asiaan.
Alkuviikon seminaari oli rankka: pitkiä päiviä ja niin paljon uutta tietoa, ettei pieni ihminen pysty käsittämään. Sen lisäksi reilut kymmenen vierasta ulkomailta, joiden kanssa tuli höpötettyä vaikka ja mitä, kuten Etelä-Afrikan kosmetiikkamarkkinoista. Rankat kolme päivää, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat.
Viikonloppuna taitaa olla edessä taas reissu Pariisiin!
Lauantainen reissu Ranskan pääkaupunkiin onnistui paremmin kuin olisin voinut toivoa siitä huolimatta, että Musee d'Orsay jäi pitkän jonon takia väliin. Sen sijaan oli ihanaa haahuilla ympäri kaunista kaupunkia ja katsella ympärilleen. Kilometrejä kertyi varmaan lähemmäs kymmenen, mutta sehän on vaan hyväksi.
Yritin hiukan shoppaillakin, mutta yleinen haahuilu oli paljon mukavampaa. Kävin Kenzon liikkeessä ihastelemassa uusia tennareita ja etsimässä puhelimeen uusia kuoria. American Apparellista olisin halunnut vaikka mitä, mutta kun värivaihtoehtoja oli aina 20, en enää pystynyt päättämään. Kävin myös samaisessa ihanassa laukkukaupassa, jonka löysimme Montmartresta helmikuussa. Valikoima oli edelleen herkullinen ja hinnat naurettavan edulliset. En kuitenkaan osannut täälläkään päättää mitään ja lopulta reissusta käteen jäi vain pienikokoinen Moleskinen muistivihko.
Pariisi on muuuten sellainen paikka, että nähtävyyksiä tulee vastaan, vaikka ei edes yrittäisi niitä etsiä. Kävelemällä ympäri kaupunkia niitä vain ilmestyy jokaisen kulman takaa. Meikäläinenkin bongasi yhden päivän aikana ainakin seuraavat kuuluisuudet: Louvre, Pont des Arts, Sacre Cour, Tour Montparnasse, Louvre, St. Sulpice, Jardin du Luxemburg sekä muutaman muun. Ihan vain sillä, että kävelin ympäri kaupunkia.
Tämä torstai-ilta on kulunut töiden ja kauppareissun jälkeen kiireettömällä ruuanlaitolla. Tuntuu varsin oudolta, että on iltaisin reilusti aikaa laittaa ruokaa ja nauttia siitä, eikä vain hotkaista jotain nopeasti ennen kuin lähtee seuraavaan paikkaan - kuten Suomessa tuli tehtyä usein. Tänne en kuitenkaan voinut ottaa jokaikistä projektia, harrastusta tai edes osa-aikatyötäni mukaan. Vapaa-aikaa siis riittää, enkä ainakaan toistaiseksi ole hankkinut täältä uutta harrastusta, alkanut järjestää jotain tapahtumaa tai liittynyt mihinkään järjestöön.
Sen sijaan nyt on mahdollisuus nauttia lasi viiniä sen rauhassa laitetun ruuan kanssa ja fiilistellä vapaa-aikaa. Ettei elämä menisi ihan downshiftaamiseksi, ajattelin lauantaina lähteä kiertelemään Pariisia! Suunnitelmissa on tällä kertaa käydä ainakin Musee d'Orsayssa, mutta muusta en sitten tiedäkään.
ps. Oliko tämä jo toinen postaus tällä viikolla, jossa puhutaan viinistä?
Viikon elelyn jälkeen ei oikein taida voida sanoa sopeutuneensa, mutta ainakin olen jo ajatuksen tasolla tajunnut asuvani tällä hetkellä Ranskassa, enkä Suomessa. Kieli ei vielä taivu bonjouria ja bonsoiria pidemmälle, vaikka olen kovasti yrittänyt ylipuhua työkaveriani opettamaan minulle ranskaa sillä ehdolla, että mitä opetan vastineeksi suomea. Jostain syystä kyseinen diili ei ole pahemmin ottanut tulta alleen.
Lauantaina ehdittiin käydä tutustumassa läheisiin Ikeaan ja syömässä lihapullia, mutta tänään vietettiinkin lounasta varsin ranskalaiseen tapaan. Kolme ruokalajia, Chardonnayta sekä kaksi ja puoli tuntia - ihan kelvollinen lounas, sanoisin. Ja miksi Suomessa ei juoda viiniä lounaalla?
Alkuruuaksi söin bruschettoja vuohenjuustolla ja pestolla, pääruoaksi piirakan ja jälkiruoaksi varsin nerokkaan cafe gourmandin, joka pitää sisällään espresson sekä kolme pientä jälkiruokaa. Melko fiksu valinta ihmiselle, joka ei osaa koskaan päättää.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Lopputyöpäivä menikin sitten varsin mukavasti vatsa täynnä herkullista ruokaa. Kaulassa muuten viikonloppuiselta ostosreissulta mukaan tarttunut statement-koru sekä suojakuori-Julio, jolta on toinen korva kadonnut.
