Tänään teimme päiväretken Kambodzan entiseen pääkaupunkiin Oudongkiin. Oudongk sijaitsee noin 40 kilometriä pohjoiseen Phnom Penhistä. Vuokrasimme meille moottoripyörän päiväksi 10 dollarilla. Kypärät ovat täällä vapaaehtoinen juttu, mutta me ehdottomasti halusimme ne, vieläpä ilmaiseksi saimme. Kun lähdimme vuokraamon pihasta, minua jännitti aika paljon, vaikka istuinkin vain kyydissä. Mietin miten meidän käy, kun liikennesääntöjä ei juuri ole ja kuka vain voi olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Phnom Penh kyllä esittäytyi yllättävän mielyttäväksi paikaksi ajella, liikenne uskomatonta kyllä, sujuu aika mutkattomasti. Kukaan ei kaahaa, eikä ole isoja kulkupelejä mukana pelissä. Kun Phnom Penh alkoi jäämään selkämme taakse ja pääsimme isolle tielle, sykkeeni alkoi nousemaan. Isolla tiellä kaahattiin ja isot kulkuneuvot olivat seuranamme. Ja ne vasta kaahasi! Bussit, rekat, nosturit..mitä isompi härveli, sitä nopeampi vauhti oli. Tottakai myös tuktukit, skootterit ja autot vilisivät silmissämme. Niin ja tarpeeksi pitkälle kun pääsimme, niin lehmät ja kanat kuuluivat joukkoon. Eniten minua hirvitti aasialaiset viritelmät: skootteri sidotaan epämääräisesti autoon narulla, mitä korkeampia lasteja oli rekkojen päällä. Välillä näki jopa sen taravalastin päällä vielä ihmisiä kyydissä. Rekat näyttivät siltä, kuin voisivat hajota hetkenä minä hyvänsä. Välillä rekoista tippui jotain tavaroita...Se oli hurjaa. Niin ja itse tie oli vielä huonossa kunnossa, piti varoa pienempiä ja isoja kuoppia. Ajoimme siis 40 kilometiä kaikkia aistejamme käyttäen ja minä meinasin muutamaan otteeseen lausua Isä meidän-rukouksen. Oli matka toki samalla myös hyvin antoisa, ikimuistettava ja elämyksellinen.

Kun saavuimme Oudongkiin, joka on aika pieni ja rauhallinen kaupunki, päätimme mennä erääseen näköala-paikaan. Ajoimme maalaismaista tietä ja matkalla näimme lehmiä, kanoja, peltoja, kaunista luontoa ja ihmisiä. Olimme ainoat turistit tuossa kaupungissa, joten varsinkin lapset innostuivat meidän näkemisestä. Pysäköimme prätkämme yhden hökötyksen viereen, joka toimi erään ihanan naisen kotina ja kauppana. Hökötys on ehkä osuvin nimi, sillä se muistutti lapsen rakentamaa majaa. Saimme siitä kuitenkin vettä, cokista, teetä ja jotain hedelmää. Tämä nainen oli todella vieraanvarainen ja annoimmekin hänelle kaikista tarjoiluista yhteensä 8 dollaria. Hän oli erittäin kiitollinen, sillä kuulemma jo kolme dollaria on valtavasti. Juomamme nautittuamme, lähdimme kävelemään näköala-paikalle. Saimme seuraa kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta, jotka kulkivat kanssamme ylös ottamaan valokuvia. Olimme ihan hiestä märät kun astuimme ylimmälle portaalle, mutta kyllä oli upeat maisemat. Kannatti kavuta ylös. Valokuvat otettuamme ja maisemaa ihasteltuamme lähdimme lapset mukanamme takaisin alas. Nämä lapset ihastuivat minuun, he pitivät minua kädestä kiinni ja keräsivät minulle kukkia. Alhaalla hvyästelimme tämän ihanan naisen ja nämä lapset ja lähdimme etsimään kylästä jotain ruokapaikkaa. Löysimmekin ravintolan, josta sai hyvää riisi -ja nuudeliruokaa. Kun olimme syönneet, lähdimme ajamaan takaisin Phnom Penhiin. Tulomatkamme sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhtä paljon kuin mennessäkin. Poikaystäväni on onneksi hyvä ajamaan, mutta siinä vilskeessä voi tapahtua vaikka mitä.

Selvisimme onneksi ehjin nahoin perille. Oli todella jännittävä ja kokemusrikas päivä. Näimme upeita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. Varmasti tulemme vielä vuokraamaan uudestaan moottoripyörän tai skootterin, mutta silloin ajelemme vain Phnom Penhissä. Aasialainen moottoritie on vähän liikaa. Itse asiassa tänään tuli ensimmäisen kerran ikävä Suomea, Suomen liikennesääntöjä, joita myös noudatetaan. Ajokortti saadaan autokoulun ja läpäistyn inssin jälkeen, Kambodzassa ajokortti kuulemma ostetaan 30 dollarilla. Juu, vähän tuli ikävä Suomea.