Tänään matkalla Central Markettiin käväisin moikkaamassa niitä maailman suloisimpia koiranpentuja. Tai oikeastaan vain yhtä pentua, sillä toinen niistä oli ilmeisesti saannut jo uuden kodin. Mutta jäljellä oleva pentu istuskeli kaupan edessä, kun kuljin siitä ohi. Otin tämän karvapallon heti syliini ja aloin lässytyää sille ummet lammet. Ja pentu heilutti minulle iloisesti häntää ja nautti sylissä olosta. Se koiranpentu kyllä piristää päivää!

Meiltä kotoa Central Markettiin osuu yksi ison tien ylitys. Leveä autotie, jossa kulkee autoja, skoottereita ja tuktukkeja molempiin suuntiin. Ajonopeus on ehkä 40:n paikkeilla. Tätä tietä ei ikinä lähtisi Suomessa ylittämään, sillä se olisi kiellettyä ja sekopäistä. Phnom Penhissä tämä katu ylitetään. Se on omalla tavalla kokemus. Tärkeintä kadun ylittämisessä, tai muutenkin kävellen liikkuessa, on pitää tasainen vauhti yllä. Siten, että muut liikenteessä olevat pystyvät ennakoimaan jalankulkijan liikkumista. Tietänkään ihan täysin ei voi luottaa muiden havainnointikykyyn tai mihinkään muuhunkaan, sillä ihmiset ajavat enemmän tai vähemmän humalassa. Niin ja jos joku miettii, että eikö siinä isossa tiessä ole suojatietä, niin on, mutta sillä ei ole merkitystä. Niin kuin ei juuri muillakaan liikennesäännöillä. Vähän aika sitten luin jutun, että 70% kambodzalaisista ei tiedä, mitä stop-merkki tarkoittaa. Kuukauden Aasiassa olleena voin allekirjoittaa tuon uutisen.