Kambodzan matkani

Tänään teimme päiväretken Kambodzan entiseen pääkaupunkiin Oudongkiin. Oudongk sijaitsee noin 40 kilometriä pohjoiseen Phnom Penhistä. Vuokrasimme meille moottoripyörän päiväksi 10 dollarilla. Kypärät ovat täällä vapaaehtoinen juttu, mutta me ehdottomasti halusimme ne, vieläpä ilmaiseksi saimme. Kun lähdimme vuokraamon pihasta, minua jännitti aika paljon, vaikka istuinkin vain kyydissä. Mietin miten meidän käy, kun liikennesääntöjä ei juuri ole ja kuka vain voi olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Phnom Penh kyllä esittäytyi yllättävän mielyttäväksi paikaksi ajella, liikenne uskomatonta kyllä, sujuu aika mutkattomasti. Kukaan ei kaahaa, eikä ole isoja kulkupelejä mukana pelissä. Kun Phnom Penh alkoi jäämään selkämme taakse ja pääsimme isolle tielle, sykkeeni alkoi nousemaan. Isolla tiellä kaahattiin ja isot kulkuneuvot olivat seuranamme. Ja ne vasta kaahasi! Bussit, rekat, nosturit..mitä isompi härveli, sitä nopeampi vauhti oli. Tottakai myös tuktukit, skootterit ja autot vilisivät silmissämme. Niin ja tarpeeksi pitkälle kun pääsimme, niin lehmät ja kanat kuuluivat joukkoon. Eniten minua hirvitti aasialaiset viritelmät: skootteri sidotaan epämääräisesti autoon narulla, mitä korkeampia lasteja oli rekkojen päällä. Välillä näki jopa sen taravalastin päällä vielä ihmisiä kyydissä. Rekat näyttivät siltä, kuin voisivat hajota hetkenä minä hyvänsä. Välillä rekoista tippui jotain tavaroita...Se oli hurjaa. Niin ja itse tie oli vielä huonossa kunnossa, piti varoa pienempiä ja isoja kuoppia. Ajoimme siis 40 kilometiä kaikkia aistejamme käyttäen ja minä meinasin muutamaan otteeseen lausua Isä meidän-rukouksen. Oli matka toki samalla myös hyvin antoisa, ikimuistettava ja elämyksellinen.

Kun saavuimme Oudongkiin, joka on aika pieni ja rauhallinen kaupunki, päätimme mennä erääseen näköala-paikaan. Ajoimme maalaismaista tietä ja matkalla näimme lehmiä, kanoja, peltoja, kaunista luontoa ja ihmisiä. Olimme ainoat turistit tuossa kaupungissa, joten varsinkin lapset innostuivat meidän näkemisestä. Pysäköimme prätkämme yhden hökötyksen viereen, joka toimi erään ihanan naisen kotina ja kauppana. Hökötys on ehkä osuvin nimi, sillä se muistutti lapsen rakentamaa majaa. Saimme siitä kuitenkin vettä, cokista, teetä ja jotain hedelmää. Tämä nainen oli todella vieraanvarainen ja annoimmekin hänelle kaikista tarjoiluista yhteensä 8 dollaria. Hän oli erittäin kiitollinen, sillä kuulemma jo kolme dollaria on valtavasti. Juomamme nautittuamme, lähdimme kävelemään näköala-paikalle. Saimme seuraa kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta, jotka kulkivat kanssamme ylös ottamaan valokuvia. Olimme ihan hiestä märät kun astuimme ylimmälle portaalle, mutta kyllä oli upeat maisemat. Kannatti kavuta ylös. Valokuvat otettuamme ja maisemaa ihasteltuamme lähdimme lapset mukanamme takaisin alas. Nämä lapset ihastuivat minuun, he pitivät minua kädestä kiinni ja keräsivät minulle kukkia. Alhaalla hvyästelimme tämän ihanan naisen ja nämä lapset ja lähdimme etsimään kylästä jotain ruokapaikkaa. Löysimmekin ravintolan, josta sai hyvää riisi -ja nuudeliruokaa. Kun olimme syönneet, lähdimme ajamaan takaisin Phnom Penhiin. Tulomatkamme sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita yhtä paljon kuin mennessäkin. Poikaystäväni on onneksi hyvä ajamaan, mutta siinä vilskeessä voi tapahtua vaikka mitä.

Selvisimme onneksi ehjin nahoin perille. Oli todella jännittävä ja kokemusrikas päivä. Näimme upeita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä. Varmasti tulemme vielä vuokraamaan uudestaan moottoripyörän tai skootterin, mutta silloin ajelemme vain Phnom Penhissä. Aasialainen moottoritie on vähän liikaa. Itse asiassa tänään tuli ensimmäisen kerran ikävä Suomea, Suomen liikennesääntöjä, joita myös noudatetaan. Ajokortti saadaan autokoulun ja läpäistyn inssin jälkeen, Kambodzassa ajokortti kuulemma ostetaan 30 dollarilla. Juu, vähän tuli ikävä Suomea.

Tänään matkalla Central Markettiin käväisin moikkaamassa niitä maailman suloisimpia koiranpentuja. Tai oikeastaan vain yhtä pentua, sillä toinen niistä oli ilmeisesti saannut jo uuden kodin. Mutta jäljellä oleva pentu istuskeli kaupan edessä, kun kuljin siitä ohi. Otin tämän karvapallon heti syliini ja aloin lässytyää sille ummet lammet. Ja pentu heilutti minulle iloisesti häntää ja nautti sylissä olosta. Se koiranpentu kyllä piristää päivää!

Meiltä kotoa Central Markettiin osuu yksi ison tien ylitys. Leveä autotie, jossa kulkee autoja, skoottereita ja tuktukkeja molempiin suuntiin. Ajonopeus on ehkä 40:n paikkeilla. Tätä tietä ei ikinä lähtisi Suomessa ylittämään, sillä se olisi kiellettyä ja sekopäistä. Phnom Penhissä tämä katu ylitetään. Se on omalla tavalla kokemus. Tärkeintä kadun ylittämisessä, tai muutenkin kävellen liikkuessa, on pitää tasainen vauhti yllä. Siten, että muut liikenteessä olevat pystyvät ennakoimaan jalankulkijan liikkumista. Tietänkään ihan täysin ei voi luottaa muiden havainnointikykyyn tai mihinkään muuhunkaan, sillä ihmiset ajavat enemmän tai vähemmän humalassa. Niin ja jos joku miettii, että eikö siinä isossa tiessä ole suojatietä, niin on, mutta sillä ei ole merkitystä. Niin kuin ei juuri muillakaan liikennesäännöillä. Vähän aika sitten luin jutun, että 70% kambodzalaisista ei tiedä, mitä stop-merkki tarkoittaa. Kuukauden Aasiassa olleena voin allekirjoittaa tuon uutisen.

Minkälaista Phnom Penhissä on liikkua naisena? Ihan erilaista kuin Suomessa. Suomessa melkeinpä missä vain ja mihin kellon aikaan tahansa voin tuntea itseni näkymättömäksi. Täällä se on mahdotonta. Miehet näkevät minut ja näyttävät sen minulle. Onneksi huomionosoitukset ovat täyttäneet lähes aina hyvän käytöksen kriteerit. Paikalliset kollit tervehtivät iloisesti, tuktuk kuskit tietenkin bongaavat asiakkaita ja joskus jotkut viheltävät tai kehuvat ääneen ulkonäköä. Tervehtimisessä ei tietenkään ole mitään vikaa, se tapa voisi rantautua meille Suomeenkin, mutta ulkonäön kommentointi on minusta epämiellyttävää. En ole esine, jota voi arvostella. Olen nainen Euroopasta. Mutta siinähän se juttu pileekin. En vielä toistaiseksi ole nähnyt tai kuullut, että paikalliset miehet vislaisivat paikallisille naisille. Meissä vaaleissa on sitä jotakin.
Onko täällä sitten vaarallista kulkea naisena? Ei ainakaan päiväsaikaan. Eikä myöskään illalla, kunhan kulkee ihmisten ilmoilla. Olen myös asettanut itselleni kotiin tuloajan. Ilta yhdeksän jälkeen en saa enää liikkua yksin ulkona. Enkä viitsi tehdä sellaista tutkimustyötä blogiani varten, että lähtisin humalassa puolialastomana pimeille kaduille yksin. Silloin se voisi olla vaarallista. Olen liikkunut täällä loppujen lopuksi aika vähän yksikseni, melkein aina poikaystäväni kanssa. Silloin meininki on erilainen. Ainoastaan tuktuk kuskit ovat äänessä, muut miehet ovat hiljaa.

Ylipäätänsä Phnom Penhiläiset ovat olleet minulle positiivinen yllätys. Tämä vaikuttaa mukavalta ja ystävälliseltä kansalta. Myös huumorintaju on täällä vahvasti läsnä. Ihmiset hymyilevät ja nauravat paljon. Ihmiset ovat myös yllättävän rehellisen oloisia. Meitä ei vielä toistaiseksi ole ryöstetty, vaan miltein päinvastoin. Jos olen antamassa myyjälle liikaa rahaa, niin myyjä sanoo heti, että tässä on liikaa, tämän saat takaisin. Kivoja ihmisiä siis tullut vastaan reissumme aikana.

Kuinka nämä mukavat ihmiset pukeutuvat? Olen kai jo jossain aiemmassa kirjoituksessa kertonut, että täällä paikalliset pukeutuvat pitkiin housuihin ja pitkähihaisiin paitoihin. Toki lyhyt hihaisiakin käytetään, mutta pitkät housut ovat lähes kaikilla. Farkut tai jotkut muut. Täällä miehet eivät kulje ilman paitaa. Ikinä. Piste. Todella monet miehet käyttävät kauluspaitaa. Kun olen katsellut tätä säädyllistä pukeutumista, täytyy sanoa, että melko tylsähköjä asukokonaisuuksia. Paitsi maksullisilla naisilla, mutta se on asia erikseen. Yleensä ulkomailla näen naisilla aina vain kauniimpia asuja ja asusteita. Tosin nyt olen kehitysmaassa, mikä varmasti näkyy katumuodissa, mutta kyllä täällä myydään ihania vaatteita. Halvalla. Minä ja muut turistit olemme löytäneet ne vaatteet. Turisteilla siis näkee värikkäitä ja hauskoja vaatekappaleita. Otinkin kuvia tätä juttuani varten.

Tänään aamupäivällä huomasimme, että asuntoomme on saapunut kolmas asukas: pieni lisko. Nimesimme tuon pienen ja ruskean eläimen Topeliukseksi. Se on viihtynyt koko päivän "työhuoneessamme". Tälläkin hetkellä Topelius pitää minulle seuraa, kun kirjoittelen blogiini. Se on jähmettynyt tuohon yhteen seinään. Toivon, että liikkuessaan tästä huoneesta ulos, se lähtisi koko talosta ulos. Minulle on ihan ok, että Topelius hengailee tuossa seinässä, mutta makuuhuoneeseen en sitä missään nimessä halua. Enkä halua saavani siitä suihkuseuraa. Keittiössä ja olohuoneessa en myöskään haluaisi viettää aikaa tämän kaverin kanssa. Toisaalta Topeliuksesta on se ilo ja hyöty, että ällöttävät hyönteiset päätyvät sen ruuaksi. Pitää myös muistaa, että iso hämähäkkikin olisi voinut päätyä asumaan meille. Pienen pieni lisko on paljon tervetulleempi. Itseasiassa pidän jo jollain tasolla Topeliuksesta. Pitäisiköhän minun jättää sille tänne vesikuppi?

Meille meinasi tänään tulla ihan oikea lemmikki, paljon suloisempi kuin lisko. Nimittäin koiranpentua tarjottiin meille. Phnom Penhissä on paljon huoneen kokoisia kauppoja, joissa myydään esim. juotavaa, nuudeleita, jotain pientä krääsää, ehkä hammastahnaa. Vähän kaupasta riippuen, mikä on valikoima. Näitä kauppoja on täällä kuitenkin aika paljon ja olen muutaman kerran käynyt siinä yhdessä ja samassa. Kaupaa pitää ilmeisesti äiti ja hänen äitinsä. Samassa yhteydessä on myös heidän kotinsa, jossa lapset katsovat sängystä telkkaria. Tällä perheellä on pieni koira, johon olen todella varovasti tehnyt tuttavuutta. Tänään menimme käymään tässä pikku kaupassa, ja meidät otettiin ystävällisesti vastaan, niin kuin aina. Kysyin, että missä koira on, jolloin toinen naisista lähti hakemaan karvaista kaveria. Sieltä tulikin pienen koiran lisäksi kaksi maailman söpöintä koiranpentua! Nappasin niistä toisen heti syliini ja rakkautta oli ilmassa. Ne oli niin pehmoisia ja pörröisiä. Toinen naisista sanoi minulle, että vie kotiisi, jos haluat. En tiedä oliko se vitsi, mutta kyllä tänään mietin ihan tosissani, että pitäisikö? Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ei, sillä Suomeen emme aio viedä koiraa, eli joutuisin luopumaan siitä muutaman kuukauden kuluttua. Se itkun, surun ja ikävän määrä olisi valtava. Koiranpentu myös vähän hankaloittaisi meidän reissaamista Aasiassa. Enkä tiedä, ilahtuisiko meidän vuokranantaja tästä karvapallerosta. Tai karvapalleroista, sillä olisin ottanut molemmat pennut matkaan. Myönnän kyllä ,että tällä hetkellä minusta tuntuu, että huomenna lähden siitä kaupasta pennut sylissä. Ainakin menen moikkaamaan niitä. Sen teen luultavasti päivittäin. Käyn rapsuttamassa niitä, välillä vien kävelylle, vien jotain ruokaa...Minusta voi tulla niiden kummi. Olin haaveillut, että pelastan tämän kaupungin koirat, tai ainakin annan niille rakkautta koko sydämestä, mutta nämä kulkukoirat eivät ota sitä vastaan. Nämä pennut kyllä ottavat. Meille syntyi tänään jo pieni rakkausside. Huomen aamulla en todellakaan mieti, että mistä kaupasta haen mehua.

Tasan kolme viikkoa sitten lähdimme Suomesta Kambodzaan. Näiden viikkojen aikana on tullut käytyä monissa ravintoloissa, muutamat majoitukset ollaan nähty ja erilaisia ostoksia ollaan tehty. Eli olen vähän kartalla minkä hintaisia asioita ja palveluita täällä on. Voisinkin nyt avata hintatietoisuuttani blogiini.

Aloitan päihteistä.

Olut: Hintahaarukka suunnilleen 0,50cent - $1,40. Yli dollarin menevät ovat kalliita.

Viini: Jos tilaa ravintolassa, lasillinen $2-$3, pullo $6-$10. Kaupasta pullo ostettuna $6-$15.

Drinkit: $2,50-$5

Tupakka: Itse en polta, mutta se mitä olen kuullut, niin Marlboro $1,50 ja joku paikallinen aski 0,70 centtiä.

Pilvi: Baarista ostettu valmiiksi kääritty $1,50

Kulkuvälineiden hintoja,

Tuktuk: Kuskit tietenkin pyytävät enemmän kuin pitäisi. Hinta kannattaa sopia ennen kuin hyppää kyytiin. Toki matkan pituudesta riippuen, mutta meidän matkat ovat olleet $1,50-$3. Noin kahden kilometrin matka alle kaksi dollaria olisi se realistinen.

Taksi: tuktukin hintainen tai edullisempi.

Skootterin vuokraaminen: Kuukausi $70. Passi pitää jättää vuokraamoon.

Palvelut,

Hieronta: Olemme kerran käyneet thaihieronnassa. 60 minuuttia oli viisi dollaria.

Parturi: Hiusten leikkuu ja parran ajo 10 dollaria. Tosin se oli liikaa, eikä hintaa oltu sovittu etukäteen.

Kuntosali: Netistä silmäiltiin hintojen olevan $50-$150. Meillä on Hotel Cambodiassa couple-lippu, $100 kuukausi yhteensä. Uima-allas ja aurinkotuolit löytyy!

Majoitukset:

Vierastalot ja hostellit halvimmillaan $1,50, tosin lievän prinsessamaisuuteni kanssa en halunut tutustua näihin koloihin. Asuimme muutaman yön ihan kivassa vierastalossa, $20 yö. Okey Boutique hotelissa yö vähän reilu 50 dollaria.

Ostokset,

Vesi: Täällä ei voi juoda kraanavettä, eli vesi on ostettava. Alle dollarilla saa pieniä ja isoja pulloja. 20 litran pönikän saa suunnilleen dollarilla.

Ruoka: Ruokakaupat kalliimat kuin Suomessa, mutta ravintoloissa annos maksaa $3-$10. Kymppiä lähentelevät annokset ovat aika kalliita. Katukeittiöstä saa annoksen dollarilla. Cocis kaveriksi dollarilla tai alle.

Vaatteet: Olen ostanut haaremihousut, tavalliset housut, pitkän hameen ja kaksi mekkoa. Olen maksanut näistä yhteensä 25 dollaria. Jos en olisi tinkinyt ollenkaan, vaatteet olisivat maksaneet 41 dollaria. Varmasti olen vieläkin maksanut liikaa, mutta kehityn kyllä.

Kiinalainen uusi vuosi näkyi eilen liikenneruuhkana, kun ihmiset ilmeisesti matkustivat perheidensä luo. Lisäksi kortinpeluu oli ja on edelleenkin vahvasti läsnä. Ihmiset uskovat, että nyt on onni myötä, joten kadulla näkee vähän väliä jonkun porukan pelaamassa. Meidän rapun eteen on mm. eräät herrat kokoontuneet pelaamaan. Casinot ovat myös täpötäynnä uuden vuoden aattona. Muuten Phnom Penhissä ei ihmeemmin näy kiinalainen uusi vuosi. Ei ollut mitään juhlia, joten me suomalaiset päätimme järjestää rattoisan illan keskenämme. Kokoonnuimme suomalaiskavereidemme luokse ja iltamme sisälsi hyvää ruokaa, viiniä ja kortin peluuta. Voitin yhden erän, eli kiinalaisessa uudessa vuodessa on taikaa.

Tänään kävelimme Central Marketiin kuluttamaan aikaa. Kävelimme kahvikiskan kautta, josta olen löytänyt suosikkini: classic ice coffee. Oi se on niin hyvää!

Central Marketissa en tehnyt tänään mitään ostoksia, kunhan kierreltiin ja katseltiin. Täällä myyjät eivät ole kovin agressiivisia tai väkisin tyrkyttäjiä. Saa rauhassa kävellä ja katsella, mikä on todella mielyttävää.

Huomenta! Tällä toivotuksella on tämä teksti paras aloittaa, sillä en ole vielä koskaan aamulla kirjoittanut blogiini. Siksi teen nyt näin, koska tänään vaihtuu kiinalaisilla vuosi ja tämä suuri juhla saattaa kantautua myös Phnom Penhiin asti. Eli hyvää uuttavuotta! Tänään otetaan siis poikaystäväni kanssa selvää, onko illalla jotkut pippalot jossain. Minulla vieläpä olisi aihetta juhlaan, jos kiinalaisiin horoskooppeihin ja vuosiin uskominen. Hevosen vuosi päättyi eilen ja tänään alkaa vuohen vuosi, eli minun vuoteni. Bää!

Meille on kehittynyt aika selkeä rytmi täällä. Ensin tietenkin kaikki aamutoimet, jonka jälkeen poikaystäväni alkaa pelaamaan nettipokeria johonkin neljään asti. Minä teen neljään asti milloin mitäkin. Sitten lähdemme yhdessä kuntosalille. Voin muuten ylpeänä kertoa, miten olen innostunut kyseisestä harrastuksesta. Ennen aina toivoin, että kuntosali olisi tyhjä, jotta voisin tehdä siellä yhtään mitään. Nyt en välitä ollenkaan, vaikka siellä on paikallisia ja turisteja, miehiä ja naisia. Treenaan tosissani ja nautin siitä. Kuntoilun jälkeen menemme syömään ja ehkä cosmopolitanin jälkeen kotiin. Tarkoitan siis kotiin varmuudella ja cosmopolitan ehkä. Eilen kuitenkin kävimme myös pankissa. Poikaystäväni avasi taannoin paikallisen pankkitilin itselleen ja eilen kävimme hakemassa vähän dollareita lisää. Kambodzan Phnom Penhissä on hyvin kummallinen tapa varmentaa oikea henkilöllisyys: allekirjoituksen pitää näyttää 80% samalta aina. Silloin kun tämä tili avattiin, poikaystäväni allekirjoitti varmaan yhdeksän lappua, joista yksi allekirjoituksista oli pankkivirkailijan mukaan erilainen. Poikaystäväni piti allekirjoittaa uudestaan kyseisen lappu. Eilen oli sama juttu. Allekirjoitukset eivät täsmänneet riittävästi. Onneksi poikaystäväni sai uuden mahdollisuuden ja rahat saatiin. Passia ei siis tarvitse näyttää, identtinen allekirjoitus riittää. Mutta on mielestäni erikoista. Kirjoittaako joku oman allekirjoituksensa aina 80% samalla tavalla? Itse en saisi varmaan koskaan täällä pankista rahaa ulos, sillä allekirjoitukseni on mielestäni aina eri näköinen. Tottakai kuitenkin sen verta samannäköinen, että siitä tajuaa yhden ja saman ihmisen olevan kyseessä. Näin kuitenkin täällä, taas lisää ihmeteltävää.

Laitan vielä kauniin kukan, uuden vuoden kunniaksi.

Jee, nyt saan blogiini valokuvia! Laitan tänne viimeiseltä kahdelta viikolta otettuja kuvia, jotka ovat mm. kadulta, hotellilta ja meidän asunnolta.

Nyt jatkossa kirjoitan blogiani aina kuvien kera!

Tämän reissun aikana en ole vielä saanut suurempaa sydänkohtausta törmätessäni paikallisiin ötököihin. Hämähäkit ovat minulle melkein motivaatio ostaa lentolippu Suomeen. En kuitenkaan onneksi ole vielä tutustunut yhteenkään kahdeksanjalkaiseen (koputtelen täällä puuta). Yhtä torakkaa pelästyin eräässä ravintolassa, kun se käveli lattialla pöytämme vieressä. Kiljaisin toki kauhuissani ja kun joku mies tuli ihmettelemään tilanneta, en osannut sanoa kuin: There is animal! Mies onneksi pelasti minut ja tappoi torakan astumalla sen päälle. Tämän jälkeen olen nähnyt jotain pieniä hyönteisä, joita minäkin jopa siedän. Siedän myös todella hyvin paikallisia pieniä liskoja, mitä näkee välillä seinissä tai katossa. Rotat, kulkukoirat ja kulkukissat tietenkin kuuluvat katukuvaan. Koiraihmisenä minun tekisi mieli rapsuttaa jokaista vastaantulevaa koiraa ja tuoda ehkä yksi matkamuistona kotiin, mutta täällä koirat ovat pelokkaita ja vihaisia. Ne elävät omaa elämäänsä ottamatta ihmisiin minkäänlaista kontaktia. Kerran sanoin yhdelle pikkukoiralle tuitui, ja se juoksi samantien vauhdilla koloonsa, josta se alkoi räksyttää minulle vihaisesti. Suututin myös dalmatialaislauman ottamalla niistä valokuvan, aivan kamala haukkuminen alkoi. Joten koirat ovat minulle Phnom Penhissä ilmaa.

Koirien tilalle olen päässyt tekemään tuttavuutta apinoiden kanssa. Näimme kerran täällä ihan keskustassa tien yli juoksevan apinan.Se oli aika hassua! Myös paikallisten päät kääntyivät. Kaksi apinaa näimme lisää, kun menimme katsomaan Wat Phnomia (pieni temppeli). Temppeli sijaistee puiston tuntumassa ja siellä puiden oksat heiluivat apinoiden hyppiessä. Toinen niistä oli löytänyt sipsipussin, jota se söi innoissaan. Näiden eläinten touhuja on kiva seurailla, mutta en kovin lähelle kuitenkaan uskalla mennä. Tuskin se mitään kameran varastamista pahempaa tekisi, mutta pidän pienen välimatkan. Varmuuden vuoksi.

Kamerasta ja kuvista puheenollen, pyrin huomenna lisäämään tänne kuvia poikaystäväni avustuksella. Blogi ilman kuvia on aika tylsä, joten olen kaksi viikkoa pitänyt tylsää blogia. Pahoittelen ja toivottavasti huomenna tulee muutos.

Minulla ei tällä reissulla ollessani ole muuta kuin aikaa. Siksipä olin jo Suomessa päättänyt toimia kotirouvan tavoin täällä, eli käydä kaupassa/torilla, siivoa ja sisustaa kotiamme, laittaa ruokaa, hankkia ehkä joku kiva harrastus ja juoda viinilasillinen mihin kellon aikaan tahansa. Olen kuitenkin miltein pettymyksekseni huomannut, että edullisen ruuan ostaminen kaupasta on mahdotonta. Ainakin toistaiseksi luuleen niin. Torilta on toki kiva ostaa kaikkea tuoretta ja sieltä saa edullisesti, kunhan torimyyjä ei huijaa turistia. On hyvä siis vähän kierrellä ja kysellä hintoja, ennen kuin ostaa mitään. Panda Martista taisin jo jossain aiemmassa kirjoituksessani kertoa sen olevan pieni ja kallis kauppa, josta saa lähinnä vain karkkia, sipsiä, hygieniatarvikkeita ja alkoholia. Phnom Penhissä on muitakin tämän kaltaisia pikkukauppoja, esim Smile. Nämä kaikki ovat kuitenkin hyvin kalliita ja niistä saa lähinnä vain edellä mainittuja tuotteita. Jääkaappimme kuitenkin ammotti tyhjyyttään pari päivää sitten ja mietin, mistä saan oikeita ruokatarvikkeita? Maitoa, voita, leipää, juustoa, mausteita, riisiä jne. Siispä googlasin netistä Phnom Penhin supermarketit. Löysin mm. Lucky-nimisen supermarket-ketjun. Poikaystäväni oli tuolloin vielä kipeä, joten lähdin yksin tuktukilla kohti lähintä Lucky-supermarkettia. Central Marketin vierestä löytyi lähin, joten matka ei ollut pitkä. Kaupan ovista sisään tullessani nappasin kärryt ja aloin keräillä kaikkea tarpeellista. Hintalappuja katsellessani totesin tämän olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta Phnom Penhin supermarketissa. Tuotteet olivat kalliimpia kuin Suomessa. Minulla meni $48, 35, enkä edes saanut mitään kovin erikoista. Mausteita en raaskinut ostaa, koska yksi purkki maksoi melkein 4 dollaria. Eilen siis syötiin vähän ankean makuista ruokaa. Eikä jääkaappimme sisältö ole edelleenkään runsas. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että ravintoloissa syöminen tulee halvemmaksi. Tai ehdottomasti tulee, jos syö katukeittiössä. Tänään ostimme esim. kaksi kanakeittoa ja kaksi jotain paikallista juomaa, jotka oli ilmeisesti tehty jostain puun oksasta. (Se oli yllättävän hyvää). Lasku oli yhteensä kolme dollaria. Ja hyvää keittoa oli! Kerron heti, jos löydän halvan ruokakaupan.

Koska minulla ei mene nyt aikaa keittiössä, jotain muuta piti saada tilalle. Hankimme tänään poikaystäväni kanssa meille kuukauden kuntosalijäsenyyden. Kuntosalimme sijaitsee noin kahden kilometrin päässä olevassa Hotel Cambodian tiloissa. Ostimme sellaisen couple- lipun, joka maksoi 100 dollaria meiltä yhteensä kuukaudeksi. Meinaan nyt koko kuukauden treenata tehokkaasti ja kuntoilun jälkeen on luvassa mahtava palkinto: uima-allas ja aurinkotuolit. Odotan huomista innoissani, että pääsen ensin treenaamaan itseäni ja sen jälkeen pulahtamaan viileään veteen ja lojumaan auringossa. Kuulostaa todella hyvältä! Toivottavasti pian myös näytänkin todella hyvältä.

Koomista sinänsä, että alan tosissani huolehtimaan kunnostani ja hyvinvoinnistani maassa, missä huumeet ovat arkipäivää, alkoholi puoli-ilmaista ja risaisen elämän hankkii yhden päivän aikana. Vielä kun olimme Suomessa, poikaystäväni kysyi kaveriltaan, joka on asunut täällä pidempään, että mitä Kambodzan Phnom Penhissä on? Vastaus oli uhkapelejä, huumeita ja huoria. Koska en ole kiinnostunut noista mistään, olen etsinyt Phnom Penhistä muuta. Toistaiseksi olen löytänyt värikkäitä vaatteita, ihanaa ruokaa, tuoreita hedelmiä ja iloisia ihmisiä. Varmasti jossain vaiheessa matkaa löydän myös itsestäni uusia puolia. Niin ja tänään löysimme kuntosalin. On tosi kivaa, että meillä on nyt yhteinen harrastus. Toisaalta olemme jo melkein vuorokauden ympäri toistemme seurassa, eli katsotaan nyt kauanko käymme yhtä aikaa salilla. Pääasia, että kunto kohenee!