Nyt kirjoittelen White Beach Hotellilta ja olen tästä hetkestä äärettömän kiitollinen. Lähdimme siis aamulla Phnom Penhistä Sihanoukvilleen, puoli tuntia aikataulusta myöhässä. (Tässä maassa aikataulut ovat yksi lysti.) No, se ei minua haitannut, sillä lomallahan tässä ollaan, eikä minnekään ole kiire. Mutta meidän bussikuskilla tuntui olevan kiire. Välillä mietin, että hänellä on kiire hautaan. Se ajotyyli oli jotain ihan kamalaa ja todella pelottavaa. Ajoimme kaksikaistaista tietä, jonka varrella oli lähinnä busseja ja rekkoja. Kaikki ajoivat kuin viimeistä päivää. Bussimme meni ehkä jotain 90 km ja jokainen edellä oleva kulkupeli piti ohittaa. Vaikka oli ohituskielto tai huono näkyvyys tai ihan mitä tahansa, niin aina ohitettiin. Paitsi silloin, kun rekka tuli suoraan kohti, kuskimme tajusi vaihtaa omalle kaistalleen vähäksi aikaa. Viiden tunnin matkassamme oli liikaa läheltä piti-tilanteita. Mielestäni on suoranainen ihme, että selvisimme elävänä perille. Sanotaan, että kissoilla on yhdeksän elämää, mutta väitän, että aasialaiset ovat käsittäneet jotain väärin. He luulevat heillä olevan se yhdeksän elämää.
Kun lähdemme täältä takaisin Phnom Penhiin, luultavasti hyppäämme taksiin. Matka maksaa kuulemma 40 dollaria. Se on pieni hinta elämästä. Aioin selventää tietenkin taksikuskille, että ei ole kiire, ei tarvitse ajaa kuin hullu. Lentämälläkin täältä pääse pois, mutta nämä lentokoneet ovat mitä on, enkä halua niistä omakohtaista kokemusta. Mieluiten ottaisin lehmän, sillä ne löntystävät.

Vielä ennen kuin suunnittelee takaisin paluuta, pitää nauttia tästä hetkestä. Menimme tänään kävelemään rannalle ja oli ihanaa upottaa jalat uskomattoman pehmeään hiekkaan. Vähän Sihanoukvillen keskustassa käytiin pyörimässä, jossa on huomattavasti enemmän turisteja kuin Phnom Penhissä, sekä paikalliset myyjät/tuktuk kuskit ovat agressiivisempia. Ensivaikutelma antoi myös ymmärtää, että täällä voi bilettää ja bailata niin paljon kuin jaksaa. Huomenna tutustumme lisää Sihanoukvillen antimiin.
Tulimme rannalle takaisin syömään, jossa aallot kohisivat edessämme, tähtitaivas yllä ja viinilasi kädessäni. Siitä oli iltani onnellisuus tehty.

Huomisen suunnitelmat ovat vielä avoinna. Uusi seikkaluja kuitenkin luvassa.