Herkku vai huti

Graduni teon ohessa olen pohtinut ennen vieraisiin, mutta nykyisin suurimmalle osalle tuttuihin raaka-aineisiin ja ruokiin suhtautumisen muutosta. Tästä esimerkkinä voidaan mainita äyriäiset kuten katkaravut ja niiden arvostuksen muutos. Aikaisemmin katkaravut olivat länsimaisten näkökulmasta köyhien ruokaa, kun ne nykyisin ovat suosittu ja kallis raaka-aine. Samanlainen ilmiö on havaittavissa myös sushin kohdalla. Merilevä ja raaka kala ruokapöydässä voivat olla monelle edelleen kauhistus. Uskallan väittä, että sushista on kuitenkin viimevuosien aikana tullut entistä useammalle herkku, jota syödään ravintolassa mutta valmistetaan myös innolla kotikeittiöissä.

On helppoa luetella lukuisia ruokia, jotka ovat alkuperämaassaan monien herkkua, mutta jotka herättävät ulkomaalaisissa epäluuloa ja jopa inhoa. Toisaalta tällaiset erikoisemmat herkut jakavat usein myös alkuperämaansa kuluttajien mielipiteitä. Suomesta esimerkkinä voidaan mainita mämmi. Ulkonäkönsä puolesta tämä ruoka herättää mielikuvan ainoasta yleismaailmallisesti inhoa aiheuttavasta ja ruoaksi sopimattomaksi luokitellusta asiasta. Mielleyhtymä lienee kaikille selvä. Silti Suomen elintarviketeollisuus myi vuonna 2014 yli 1,7 miljoonaa kiloa mämmiä yritysten ulkopuolisille ostajille. Pientä laskua on havaittavissa vuoden 2010 lukuun, joka oli reilu 2 miljoonaa kiloa. (http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/paasiaistilastot.html) Suuriin myyntilukuihin vaikuttaa tietenkin se, että mämmi on kuulunut pääsiäisajan ruokiin jo viime vuosituhannen alkupuolelta. Sillä on pitkät perinteet, joita ei noin vain katkaista. Ruoat tuppaavat kuitenkin tavalla tai toisella jalostumaan aikojen saatossa. Mämmillekin on kehitetty jos jonkinlaisia käyttötapoja, jos se ei makuhermoille sellaisenaan sovi. Mielenkiintoisin mämmituote lienee mämmijäätelö, jota oli itsekin pakko mielenkiinnosta maistaa. Ihan syötäväähän se oli, mutta sanoisin kuitenkin että nautin mieluummin jäätelön jäätelönä ja mämmin mämminä. Sen sijaan uskon, että kakut ja muffinit joissa raaka-aineena on mämmiä, maistuvat myös heille, jotka eivät mämmiä muuten söisi.

Edellinen esimerkki konkretisoi sitä, miten ihmisten mielipiteitä ruoista ja raaka-aineista on mahdollista muuttaa suhteellisen helposti. Kuinka montaa meistä onkaan lapsena ”huijattu” syömään niitä inhottuja parsakaaleja ja porkkanoita raastamalla, pieneksi pilkkomalla tai soseuttamalla osaksi ruokaa. Voi sitä äidin riemua, kun hän paljastaa lapselle ruoan todellisen sisällön lautasen tyhjennyttyä. En sitten tiedä kuinka monen lapsen kohdalla tämä menetelmä on todella toiminut… Mutta tämä menettely toiminee myös aikuisten kohdalla. Ja toisaalta on osoitettu, että jo viiden maistamiskerran jälkeen ihminen tottuu uusiin makuihin ja inhokkiruoka voi tämän jälkeen alkaa maistua ihan mukiin menevältä.

Oma oletukseni on, että suomalaiset voisivat olla valmiimpia syömään hyönteisiä juuri ruokaan piilotettuna kuin kokonaisina. Voin myöntää, että ajatus kokonaisten hyönteisten syömisestä herättää itsessäni hieman jännitystä. Silmät kiinni ensimmäinen maistaminen varmaankin onnistuisi. Koettu maku ja tekstuuri ovat tässä tilanteessa merkittäviä vaikuttimia siihen, pystyisinkö seuraavan kerran pitämään silmiäni auki vai jäisikö toinen kerta kokonaan väliin. Sen sijaan jauhettuna, täysin näkymättömässä muodossa ruoassa olevat hyönteiset minua tuskin häiritsisivät.

Innolla siis odotan, mitä muut suomalaiset ovat mieltä tästä asiasta ja muista hyönteisten syömisen haluun vaikuttavista tekijöistä. Olen saanut jo mittavan määrän vastauksia kyselyyni ja olen siitä todella mielissäni! Linkki on vielä toiminnassa, joten käyhän vastaamassa, jos sitä et vielä ole tehnyt.

https://elomake.uef.fi/lomakkeet/15002/lomake.html