Mitä seuraavaksi?

Olen kirjoittanut seuraavan postauksen maaliskuun alussa. Teknisten ongelmien vuoksi julkaisen vasta nyt.

Suuri kiitos kaikille kyselyyni vastanneille ja linkkiä eteenpäin jakaneille! Sain runsaasti vastauksia, enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Kyselylomake on nyt suljettu eikä siihen enää voi vastata.

Kun nyt olen saanut tutkimusaineistoni kasaan, voin vähän selventää joitakin asioita, jotka ovat kyselyni tehneissä herättäneet kysymyksiä, hämmennystä tai jopa ärsytystä.
Ensimmäiseksi kyselyn pituudesta. Kysely oli pitkä ja haastava. Siihen ei voinut vastata noin vain muutamassa minuutissa, ainakaan jos halusi yhtään pohtia omia vastauksiaan. Tämä asia on saattanut myös karsia potentiaalisia vastaajia. Lomakkeen alussa kerrottu vastausaika, 20 minuuttia, oli kuitenkin hyvin realistinen, sillä lomaketta testanneet henkilöt täyttivät lomakkeen keskimäärin tässä ajassa. Siksi jokainen vastaaja pystyi jo aloittaessaan ennakoimaan, kuinka kauan vastaamiseen menee. Toinen asia on sitten se, kuinka moni jaksoi tämän informaation lukea ja sisäistää ennen kuin alkoi lomaketta täyttää.

Kyselyn pituudelle on omat perustelunsa. Käytän tutkielmassani tiettyä teoriaa, jonka perusteella laadin kyselylomakkeeni. Jotta teoria tulisi mahdollisimman täydellisesti sovellettua tutkielmassani, tuli kyselylomakkeen luonnollisesti sisältää kaikki teorian osa-alueet. Tämä selittää kyselyn hankalimmat osuudet, ne pitkät väittämiä sisältävät pätkät, joissa oli 7-portainen vastausasteikko. Pituutta selittää osittain myös se, että minulla on useita tutkimuskysymyksiä, joihin haluan saada aineistosta vastauksia. Useat kysymykset siis selittävät suurelta osin lomakkeen pituutta.

Lomakkeelle pituutta toivat myös ns. kontrollikysymykset, eli se että samaa asiaa kysyttiin sekä kielteisesti että myönteisesti. Näiden kysymysten käyttäminen on perustelua tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Niiden avulla pystyn tarkastelemaan, onko vastaaja vastannut kyselyyn sisäisesti johdonmukaisesti. Näin jälkikäteen tarkasteltuna kontrollikysymyksiä olisi voinut karsia.

Jos ohjelma, jolla lomakkeen tein olisi antanut minulle hieman enemmän mahdollisuuksia tehdä lomakkeesta sisällön sijoittelun osalta helpomman vastata, olisin nämä mahdollisuudet käyttänyt. Mutta kun ohjelma näiltä ominaisuuksiltaan oli mitä oli, piti tyytyä käyttämääni ratkaisuun. Jälkeen päin kuitenkin oivalsin yhden tavan mikä oli saattanut lisätä lomakkeeseen vastaamisen mukavuutta. Nyt siitä älynväläyksestä ei ole apua kuin korkeintaan jollekin muulle, joka tuskailee samanlaisten asetteluongelmien kanssa.

Yksi muutamissa ihmetystä herättänyt asia oli se, miksi kysyn vastaajan sukupuolta. Yhtenä vaihtoehtona pohdin sukupuolen vastausvaihtoehdoiksi nainen/mies/en halua sanoa. Tämä ei kuitenkaan ollut oman tutkielmani kannalta mielekäs vaihtoehto, etenkin kun aiheen aikaisemmassa tutkimuksessa sukupuolta on kysytty dikotomisesti (nainen/mies). Mikäli itse olisin ottanut kolmannen ”en halua sanoa” –vaihtoehdon käyttöön, olisi se saattanut hankaloittaa omien tulosteni vertailua aikaisempiin tuloksiin. Ymmärrän, etteivät kaikki halua omaa sukupuoltaan määritellä enkä minäkään ketään halua pakolla lokeroida kumpaankaan sukupuoleen.

Yksi asia mikä minua aluksi raivostutti mutta nyt lähinnä huvittaa on se, että tutkimusaineistoani yritettiin vääristää. Helmikuun alussa huomasin, että olin saanut parin päivän aikana lähes sata uutta vastausta ilman, että lomakelinkkiä olisi jaettu millään uudella, paljon ihmisiä tavoittavalla foorumilla. Aloin tutkailla vastauksia tarkemmin ja huomasin, että kaikki nämä viimeksi tulleet vastaukset olivat identtisiä ja ne oli lähetetty minuutin tai parin välein. Kaikki kyselyyni vastanneet tietävät, ettei kyselyä täytetä identtisesti minuutissa. Ainut selitys on se, että joku tietokoneista jotain ymmärtävä on käyttänyt taitojaan ja pommittanut omaa vastaustaan tulemaan siinä määrin että se voisi vääristää vastausten analysoinnista saatavia tuloksia. No, ei siinä sinänsä mitään ongelmaa ole, kun vaan jätän huomiomatta ne lukuisat vastaukset, jotka ovat tämän ”neron” ensimmäisen vastauksen kanssa yhdenmukaisia.

Nyt olisi aika avata se monien kiroama tilasto-ohjelma SPSS ja aloittaa aineiston analyysi. Tulevina viikkoina tulen todennäköisesti päästelemään suustani useita ärräpäitä, saamaan lukuisia harmaita hiuksia ja tuskailemaan enemmän kuin koskaan numeroiden ja tilastojen kanssa. Ja toivottavasti sen lopputuloksena saan vastauksia niihin kysymyksiin, joihin vastauksia halusin saada.