Matkapäiväkirja gradun etenemisestä ideasta valmiiksi työksi. Luvassa innostusta, pohdintaa, epätoivoa, ahaa-elämyksiä ja toivottavasti lopulta helpotus siitä, että voi päättää gradumatkan hyvillä mielin.
Graduni valmistui syyskuussa, jeij! Tässä lainauksia gradustani tutkimuksen päätuloksista:
"Tutkimuksen näytteen muodostivat 567 kuluttajan vastaukset.Tulosten mukaan noin 70 % (n = 399) suhtautui myönteisesti aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Kielteisesti aikomukseen suhtautui noin viidennes 23% (n = 127) vastaajista."
"Aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vaikuttivat sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ikä, kokemus hyönteisten syönnistä ja pelko uusia ruokia kohtaan.
Tutkielmaani ohjanneen suunnitellun käyttäytymisen teorian osatekijoistä asenne selitti merkittävimmin aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Myös neofbia, eli pelko uusia ruokia kohtaan selitti käyttöaikomusta.
"Kuluttajat voitiin ryhmitellä kolmeen ryhmään hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomusten perusteella. Ryhmät nimettiin todennäköisiksi (n = 251), epätodennäköisiksi (n = 97) ja potentiaalisiksi käyttäjiksi
(n = 219)."
"Kuluttajat suhtautuivat myönteisimmin ruokaan, jossa hyönteiset ovat jauhettuna. Lisäksi hyönteisten koettiin sopivan paremmin suolaiseen tai mausteiseen kuin makealta maistuvaan ruokaan."
"Eniten esiintyneet syy käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita oli niiden ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävän kehityksen mukaisuus. Eniten esiintyneet syyt olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat kielteiset tunteet hyönteisiä ja niiden syömistä kohtaan."
"Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuluttajat suhtautuvat myönteisesti hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikovat käyttää niitä tulevaisuudessa."
Kesä tuli ja meni. Tavoitteeni oli jatkaa graduani hieman myös kesällä, mutta suunnitelmat eivät aivan toteutuneet. Työt ja kesämenot veivät mukanaan ja gradu jäi hyllylle reilun kahden kuukauden ajaksi. Vaikka gradutiedostoa en näiden kuukausien aikana tietokoneellani avannut kuin kerran, gradu puski ajatuksiin sitäkin useammin. Mihin vaiheeseen työni jäikään? Olinko muistanut huomioida tämän ja tämän näkökulman? Osaankohan jatkaa syksyllä siitä, mihin keväällä jäin? Itse asiassa sekin kerta kun graduni luonnoksen kesän aikana avasin johtui siitä, että eräänä unettomana yönä säikähdin sitä etten ollut varma muistanko, mihin olen graduni tallentanut. Gradu-tiedosto löytyi, onneksi.
Nyt kun olen gradua taas työstänyt reilun kuukauden ajan, voin todeta tauon tehneen hyvää. Olin keväällä niin solmussa analyysin ongelmien kanssa, että tuskin mitään järkevää olisin saanut aikaan ilman taukoa. Kun palasin gradun pariin syksyllä, pystyin hahmottamaan paljon paremmin mitä olen jo tehnyt ja mitä on vielä tehtävä. Tauon aikana myös pääsin ulos ”gradukuplastani” jossa olin monta viikkoa keväällä ollut. Hetki meni ymmärtää, että todellakin teen vain gradua ja teen sitä vain itseäni varten. Teen sitä sen takia, että saan itselleni tutkinnon ja ammatin, joiden avulla voin taas tehdä jotakin muuta.
Uskallan sanoa, että graduni on nyt enemmän valmis kuin keskeneräinen. Pian uskaltanenkin paljastaa hieman sitä, miten kyselyyni vastanneet suhtautuivat hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin.
Nyt se hetki jota osasin odottaa on koittanut; tämän tutkimusmatkan vaikeimmat paikat. Viimeisen kahden kuukauden ajan olen tuskaillut ja kironnut tilasto-ohjelmaa ja tutkimusaineistoani, johon ei tunnu sopivan oikein mikään analyysimenetelmä. Lisäksi oma kyvyttömyyteni tehdä päätöksiä siitä, miten minun kannattaisi matkaani jatka, on omalta osaltaan pitkittänyt tätä kiviseltä tuntuvaa tietä.
Ehkäpä suurin haaste tässä koko analyysin tekemisen epätoivossa on ollut kyselylomakkeella keräämäni aineisto. Se on iso, mutta laadultaan sellainen, että suunnittelemieni analyysimenetelmien käyttö ei olekaan niin helppo homma kuin luulin. Lyhyesti sanottuna kyselyyni vastasi suhteellisen valikoitunut joukko sekä taustamuuttujiltaan että mielipiteitään samanlaisia ihmisiä, minkä vuoksi en voi tehdä kaikkia suunnittelemiani analyyseja.
Syitä valikoituneeseen vastaajajoukkoon voi olla monia. Tässä tapauksessa suurimmiksi syiksi voin sanoa aineiston keruun toteutustavan ja tutkimuksen kohdejoukon epämääräisyyden. Varsinaisen otannan puute johti siihen, että kyselyyn saattoi vastata kuka tahansa, joka sattui kyselylinkin huomaamaan ja sitä klikkaamaan. Lomakelinkki jaettiin yhteensä neljää eri kanavaa pitkin ja näiden kanavien odotettiin tuovan ainakin taustamuuttujiltaan ja mielipiteiltään erilaisia vastaajia. Odotukset eivät tällä kertaa kuitenkaan aivan täysin toteutuneet. Lisäksi tiedän, että vastaajia tuli enemmän tai vähemmän ns. lumipallo-otannalla: kyselyyn vastanneet kertoivat siitä tuttaville ja jakoivat linkkiä mm. sosiaalisessa mediassa. Sain myös tiedon, että tutkimusaiheeni alueella toimiva yritys oli jakanut linkkini, mikä luonnollisesti on voinut ohjata tietyn tyylisiä ihmisiä vastaamaan kyselyyni. Nämä kaikki seikat heijastuvat niin tutkimuksen analyysiin, tuloksiin, johtopäätöksiin kuin luotettavuuteen.
Tässä vaiheessa on kuitenkin turhaa jossitella aineistonkeruun virheitä, kun niitä ei enää voi korjata. Joka tapauksessa sain kerättyä mielenkiintoisen, joskin haastavan aineiston, jolle olen joitakin analyyseja kyennyt tekemään. Matkaa on kuitenkin vielä reilusti jäljellä ennen kuin tämä gradu-urakka on päätöksessään...
Olen kirjoittanut seuraavan postauksen maaliskuun alussa. Teknisten ongelmien vuoksi julkaisen vasta nyt.
Suuri kiitos kaikille kyselyyni vastanneille ja linkkiä eteenpäin jakaneille! Sain runsaasti vastauksia, enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Kyselylomake on nyt suljettu eikä siihen enää voi vastata.
Kun nyt olen saanut tutkimusaineistoni kasaan, voin vähän selventää joitakin asioita, jotka ovat kyselyni tehneissä herättäneet kysymyksiä, hämmennystä tai jopa ärsytystä.
Ensimmäiseksi kyselyn pituudesta. Kysely oli pitkä ja haastava. Siihen ei voinut vastata noin vain muutamassa minuutissa, ainakaan jos halusi yhtään pohtia omia vastauksiaan. Tämä asia on saattanut myös karsia potentiaalisia vastaajia. Lomakkeen alussa kerrottu vastausaika, 20 minuuttia, oli kuitenkin hyvin realistinen, sillä lomaketta testanneet henkilöt täyttivät lomakkeen keskimäärin tässä ajassa. Siksi jokainen vastaaja pystyi jo aloittaessaan ennakoimaan, kuinka kauan vastaamiseen menee. Toinen asia on sitten se, kuinka moni jaksoi tämän informaation lukea ja sisäistää ennen kuin alkoi lomaketta täyttää.
Kyselyn pituudelle on omat perustelunsa. Käytän tutkielmassani tiettyä teoriaa, jonka perusteella laadin kyselylomakkeeni. Jotta teoria tulisi mahdollisimman täydellisesti sovellettua tutkielmassani, tuli kyselylomakkeen luonnollisesti sisältää kaikki teorian osa-alueet. Tämä selittää kyselyn hankalimmat osuudet, ne pitkät väittämiä sisältävät pätkät, joissa oli 7-portainen vastausasteikko. Pituutta selittää osittain myös se, että minulla on useita tutkimuskysymyksiä, joihin haluan saada aineistosta vastauksia. Useat kysymykset siis selittävät suurelta osin lomakkeen pituutta.
Lomakkeelle pituutta toivat myös ns. kontrollikysymykset, eli se että samaa asiaa kysyttiin sekä kielteisesti että myönteisesti. Näiden kysymysten käyttäminen on perustelua tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Niiden avulla pystyn tarkastelemaan, onko vastaaja vastannut kyselyyn sisäisesti johdonmukaisesti. Näin jälkikäteen tarkasteltuna kontrollikysymyksiä olisi voinut karsia.
Nämä opukset ovat olleet tuki ja turva koko gradumatkan ajan. Villi veikkaus on että osaan niiden sisällysluottelot ulkoa ennen kuin gradu on valmis...
Jos ohjelma, jolla lomakkeen tein olisi antanut minulle hieman enemmän mahdollisuuksia tehdä lomakkeesta sisällön sijoittelun osalta helpomman vastata, olisin nämä mahdollisuudet käyttänyt. Mutta kun ohjelma näiltä ominaisuuksiltaan oli mitä oli, piti tyytyä käyttämääni ratkaisuun. Jälkeen päin kuitenkin oivalsin yhden tavan mikä oli saattanut lisätä lomakkeeseen vastaamisen mukavuutta. Nyt siitä älynväläyksestä ei ole apua kuin korkeintaan jollekin muulle, joka tuskailee samanlaisten asetteluongelmien kanssa.
Yksi muutamissa ihmetystä herättänyt asia oli se, miksi kysyn vastaajan sukupuolta. Yhtenä vaihtoehtona pohdin sukupuolen vastausvaihtoehdoiksi nainen/mies/en halua sanoa. Tämä ei kuitenkaan ollut oman tutkielmani kannalta mielekäs vaihtoehto, etenkin kun aiheen aikaisemmassa tutkimuksessa sukupuolta on kysytty dikotomisesti (nainen/mies). Mikäli itse olisin ottanut kolmannen ”en halua sanoa” –vaihtoehdon käyttöön, olisi se saattanut hankaloittaa omien tulosteni vertailua aikaisempiin tuloksiin. Ymmärrän, etteivät kaikki halua omaa sukupuoltaan määritellä enkä minäkään ketään halua pakolla lokeroida kumpaankaan sukupuoleen.
Yksi asia mikä minua aluksi raivostutti mutta nyt lähinnä huvittaa on se, että tutkimusaineistoani yritettiin vääristää. Helmikuun alussa huomasin, että olin saanut parin päivän aikana lähes sata uutta vastausta ilman, että lomakelinkkiä olisi jaettu millään uudella, paljon ihmisiä tavoittavalla foorumilla. Aloin tutkailla vastauksia tarkemmin ja huomasin, että kaikki nämä viimeksi tulleet vastaukset olivat identtisiä ja ne oli lähetetty minuutin tai parin välein. Kaikki kyselyyni vastanneet tietävät, ettei kyselyä täytetä identtisesti minuutissa. Ainut selitys on se, että joku tietokoneista jotain ymmärtävä on käyttänyt taitojaan ja pommittanut omaa vastaustaan tulemaan siinä määrin että se voisi vääristää vastausten analysoinnista saatavia tuloksia. No, ei siinä sinänsä mitään ongelmaa ole, kun vaan jätän huomiomatta ne lukuisat vastaukset, jotka ovat tämän ”neron” ensimmäisen vastauksen kanssa yhdenmukaisia.
Nyt olisi aika avata se monien kiroama tilasto-ohjelma SPSS ja aloittaa aineiston analyysi. Tulevina viikkoina tulen todennäköisesti päästelemään suustani useita ärräpäitä, saamaan lukuisia harmaita hiuksia ja tuskailemaan enemmän kuin koskaan numeroiden ja tilastojen kanssa. Ja toivottavasti sen lopputuloksena saan vastauksia niihin kysymyksiin, joihin vastauksia halusin saada.
Graduni teon ohessa olen pohtinut ennen vieraisiin, mutta nykyisin suurimmalle osalle tuttuihin raaka-aineisiin ja ruokiin suhtautumisen muutosta. Tästä esimerkkinä voidaan mainita äyriäiset kuten katkaravut ja niiden arvostuksen muutos. Aikaisemmin katkaravut olivat länsimaisten näkökulmasta köyhien ruokaa, kun ne nykyisin ovat suosittu ja kallis raaka-aine. Samanlainen ilmiö on havaittavissa myös sushin kohdalla. Merilevä ja raaka kala ruokapöydässä voivat olla monelle edelleen kauhistus. Uskallan väittä, että sushista on kuitenkin viimevuosien aikana tullut entistä useammalle herkku, jota syödään ravintolassa mutta valmistetaan myös innolla kotikeittiöissä.
Kotitekoista sushia
On helppoa luetella lukuisia ruokia, jotka ovat alkuperämaassaan monien herkkua, mutta jotka herättävät ulkomaalaisissa epäluuloa ja jopa inhoa. Toisaalta tällaiset erikoisemmat herkut jakavat usein myös alkuperämaansa kuluttajien mielipiteitä. Suomesta esimerkkinä voidaan mainita mämmi. Ulkonäkönsä puolesta tämä ruoka herättää mielikuvan ainoasta yleismaailmallisesti inhoa aiheuttavasta ja ruoaksi sopimattomaksi luokitellusta asiasta. Mielleyhtymä lienee kaikille selvä. Silti Suomen elintarviketeollisuus myi vuonna 2014 yli 1,7 miljoonaa kiloa mämmiä yritysten ulkopuolisille ostajille. Pientä laskua on havaittavissa vuoden 2010 lukuun, joka oli reilu 2 miljoonaa kiloa. (http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/paasiaistilastot.html) Suuriin myyntilukuihin vaikuttaa tietenkin se, että mämmi on kuulunut pääsiäisajan ruokiin jo viime vuosituhannen alkupuolelta. Sillä on pitkät perinteet, joita ei noin vain katkaista. Ruoat tuppaavat kuitenkin tavalla tai toisella jalostumaan aikojen saatossa. Mämmillekin on kehitetty jos jonkinlaisia käyttötapoja, jos se ei makuhermoille sellaisenaan sovi. Mielenkiintoisin mämmituote lienee mämmijäätelö, jota oli itsekin pakko mielenkiinnosta maistaa. Ihan syötäväähän se oli, mutta sanoisin kuitenkin että nautin mieluummin jäätelön jäätelönä ja mämmin mämminä. Sen sijaan uskon, että kakut ja muffinit joissa raaka-aineena on mämmiä, maistuvat myös heille, jotka eivät mämmiä muuten söisi.
Mämmi onnistuu myös itse tehden!
Edellinen esimerkki konkretisoi sitä, miten ihmisten mielipiteitä ruoista ja raaka-aineista on mahdollista muuttaa suhteellisen helposti. Kuinka montaa meistä onkaan lapsena ”huijattu” syömään niitä inhottuja parsakaaleja ja porkkanoita raastamalla, pieneksi pilkkomalla tai soseuttamalla osaksi ruokaa. Voi sitä äidin riemua, kun hän paljastaa lapselle ruoan todellisen sisällön lautasen tyhjennyttyä. En sitten tiedä kuinka monen lapsen kohdalla tämä menetelmä on todella toiminut… Mutta tämä menettely toiminee myös aikuisten kohdalla. Ja toisaalta on osoitettu, että jo viiden maistamiskerran jälkeen ihminen tottuu uusiin makuihin ja inhokkiruoka voi tämän jälkeen alkaa maistua ihan mukiin menevältä.
Oma oletukseni on, että suomalaiset voisivat olla valmiimpia syömään hyönteisiä juuri ruokaan piilotettuna kuin kokonaisina. Voin myöntää, että ajatus kokonaisten hyönteisten syömisestä herättää itsessäni hieman jännitystä. Silmät kiinni ensimmäinen maistaminen varmaankin onnistuisi. Koettu maku ja tekstuuri ovat tässä tilanteessa merkittäviä vaikuttimia siihen, pystyisinkö seuraavan kerran pitämään silmiäni auki vai jäisikö toinen kerta kokonaan väliin. Sen sijaan jauhettuna, täysin näkymättömässä muodossa ruoassa olevat hyönteiset minua tuskin häiritsisivät.
Innolla siis odotan, mitä muut suomalaiset ovat mieltä tästä asiasta ja muista hyönteisten syömisen haluun vaikuttavista tekijöistä. Olen saanut jo mittavan määrän vastauksia kyselyyni ja olen siitä todella mielissäni! Linkki on vielä toiminnassa, joten käyhän vastaamassa, jos sitä et vielä ole tehnyt.
Olen useamman vuoden ajan innolla seurannut erästä ulkomaalaista tv-sarjaa, jossa amatöörikokit kisailevat mestarikokin tittelistä. Kokeilla on ohjelmassaan käytössä jos jonkinlaisia raaka-aineita, joita ei täältä Suomen kamaralta löydy. On erikoisia kaloja, lihoja, kasviksia ja hedelmiä. Menneellä kaudella amatöörikokit haastettiin valmistamaan ruokaa myös mielestäni hyvin mielenkiintoisesta raaka-aineesta, nimittäin hyönteisistä. Tämä herätti oman ajatuksenkulkuni: ”Tosiaan, hyönteisiäkin ilmeisesti voisi syödä, ja niistä voisi olla mahdollista tehdä herkullista ruokaa”.
Tosiasia kuitenkin on, että harva meistä varmaankaan hyönteisiä olisi ensimmäisenä syömässä. Hyönteiset on kuitenkin perinteisesti mielletty tuholaisiksi, jotka pilaavat viljasatoja ja kuluttajien kuiva-ainevarastoja. Varmaan jokainen on joskus löytänyt jauhomadon jossakin purnukassa tai muussa yhteydessä näitä otuksia nähnyt. Ja muurahaiset ovat monen omakotitaloasujan ainainen kesäriesa. Vaikeahan näitä pikkuruisia eläimiä on ruokana nähdä – ainakaan niin, että niitä kotiin tunkeutuvia muurahaisia ja jauhopussin matoja alkaisi kerätä ja jatkojalostaa ruuaksi.
Niittyheinäsirkkoja vuoden -97 Koululaisen luonto-oppaasta. Pistäisitkö suuhusi?
Hyönteisten ottaminen ruokavalioon saattaa kuitenkin olla pian jossain määrin välttämätöntä. Tutkijat ovat todenneet, ettei nykyinen lihantuotanto kykene vastaamaan tämän hetken väestönkasvuun. Lihakarjasta saatava proteiini ei yksinkertaisesti riitä kaikille maailmassa. Vaihtoehtoisia keinoja on siis keksittävä. Yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu hyönteisten käyttöä elintarviketuotannossa. Mutta mitä kuluttajat, etenkin länsimaiset, lihansyöntiin tottuneet ihmiset, olisivat näiden niveljalkaisiin kuuluvien otusten tulemisesta lautasille?
Kasvissyönti on vaikuttanut nousseen viime vuosina suosituksi ja markkinoille on tullut entistä enemmän vaihtoehtoja lihalle. On nyhtökauraa, mifua, tofua, härkistä ja quornia muutamia mainitakseni. Nämä uudet tuotteet on otettu kuluttajien keskuudessa hyvin vastaan. Mutta miten on hyönteisten laita, jos ne tulevaisuudessa päätyvät elintarviketeollisuuden raaka-aineeksi ja sitä kautta kauppojen hyllyille? Ostaisiko niitä kukaan ja jos ostaisi niin kuka? Mitä kuluttajat oikeasti ajattelevat hyönteisistä lautasella?
Kiinnostuin hyönteisten käyttämisestä ihmisravintona siinä määrin, että se muodostui kotitaloustieteen pro gradu -tutkielmani aiheeksi. Nyt tarvitsisinkin juuri SINUN apuasi. Käy vastaamassa linkin takaa löytyvään kyselyyn ja pääset antamaan oman näkemyksesi siitä, aiotko tulevaisuudessa käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita, mikäli niitä kauppojen hyllyille ilmestyy. Jotta saan vähän syväluotaavampaa tietoa mielipiteistäsi, kartoitan myös syitä näkemystesi taustalla. Jokainen vastaus on minulle tärkeä!
Talven ja kevään mittaan luvassa on lisää matkakertomusta tutkielmani etenemisestä, yleisempää pohdintaa hyönteisten syönnistä ja gradun valmistuttua myös tuloksia siitä, mitä mieltä juuri sinä, suomalainen kuluttaja, todella olet asiasta!
Opiskelipa mitä tahansa, opinnot huipentuvat yleensä jonkinnäköiseen lopputyöhön tai muuhun suurempaan rutistukseen. Lukiossa päntätään ylioppilaskirjoituksiin, ammatti- ja korkeakouluissa tuskaillaan opinnäytetöiden kanssa. Suhtautuipa tähän viimeiseen koitokseen miten tahansa, on se tehtävä, jos haluaa saada koulunsa suoritettua.
Itse olen nyt toden teolla lähtenyt tätä viimeistä opintojen huippua kohti: olen tekemässä pro gradu -tutkielmaa! Miellän tämän graduntekoprosessin eräänlaiseksi tutkimusmatkaksi. Minun täytyy sitä tehdessäni perehtyä valitsemaani tutkimusaiheeseen huolellisesti, eli tehdä matkasuunnitelma. Tämän jälkeen minun täytyy tutkia, eli toteuttaa matkasuunnitelmani. Oletettavaa on, että suunnitelmaan tulee jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän muutoksia, mutta sehän on oleellinen osa tutkimusmatkailua! Viimeiseksi minun tulee vetää yhteen se, millaisia tuloksia olen tutkimuksestani saanut ja millainen niiden suhde on aikaisempaan tutkimukseen. Täytyy siis laatia matkakertomus. Matkakertomusta varten tarvitsen tietenkin jotakin konkreettista materiaalia siitä, miten matkani olen tehnyt. Materiaalia kertyy pitkin matkaa tiukasti luotettaviin lähteisiin perustuen. Tilaa pitää antaa myös vapaalle ajatuksenkululle; sille millaisia spontaaneja, vähemmän tieteeseen ja tutkimukseen perustuvia pohdintoja matka herättää.
Perustin tämän blogin matkapäiväkirjaksi, johon kokoan sekä tutkielmaani liittyvää faktatietoa, gradun teon herättämiä ajatuksia ja tutkimusaihettani sivuavia teemoja. Tervetuloa seuraamaan matkaani!
Tiedän, että seuraava merkintä päiväkirjaan on luvassa lähipäivinä, sillä matkasuunnitelmani on valmis ja varsinainen matka alkaa pian. Matkaa ei kuitenkaan ole hyvä aloittaa yksin. Ainakin alkumatkasta on mukana hyvä olla tukijoukko joka luo uskoa siihen, että matka tulee menemään hyvin. Tukijoukokseni pyydän lukijoitani. Pysy siis kuulolla, niin tiedät milloin matka alkaa ja millaista tukea matkani alku tarvitsee!
