Harri Nykänen

Harri Nykäsen vaimo ei pidä joistakin miehensä työhön liittyvistä piirteistä.

Kun Nykänen sai vihjeen Sörnäisissä olevasta huumekätköstä, ei vaimo ilahtunut, kun mies lähti yöhön töihin. Silloin Nykänen soitti tutulle virkamiehelle ja "haki tämän kanssa kaman pois".

Nykänen sai palkaksi jutun, poliisi kätkön ja vaimo huolia. Mutta ei pidä unohtaa, että jossain joku käyttäjä ei saanut kamaansa, kamanmyyjä rahojaan.

Harri Nykänen on moralisti.

Perin rauhallisen oloinen pohdiskelija avautuu vuolaaseen sanavirtaan, kun aletaan puhua vallanpitäjien keskinäisistä peleistä: entisistä poliitikoista, jotka ahdistelevat alaisiaan, korkea-arvoisista virkamiehistä, jotka käyttävät väärin virka-asemaansa, ja viimeksi aivan erityisesti päätoimittajista, jotka eivät joko julkaise Nykäsen juttuja tai vinoilevat niille heppoisin perustein.

Yksilötasolla on vaikea löytää syytä siihen, miksi joku vaivautuu kerta toisensa jälkeen kaivelemaan pikkurikosten ohella myös merkittävissä asemissa olevien miesten - ja miehiä Nykäsen kohteet muuten järjestään ovat - epäilyttäviä edesottamuksia.

Mitä isompi verosotku tai virka-aseman väärinkäyttö - tai niin kuin viimeksi ahdisteluvyyhti - on kyseessä, sitä pahempia seiniä tulee eteen. Pahimmillaan ne seinät eivät ole juttujen kohteita, poliitikkoja tai virastopamppuja, vaan oman talon väkeä, pomoja.

Tavallaan Nykäsen logiikka on selkeä.

Hän on saanut juttujensa avulla niin sanotusti poseen toinen toistaan isompia äijiä, esimerkiksi Verohallituksen pääjohtajan Jukka Tammen ja viimeksi Matti Ahteen. Mutta vain hullu toimittaja lähtee haastattelussa kritisoimaan oman lehden päätoimittajaa.

Nykäsen logiikka on, että jos vallassa olevia pitää tähdätä, ei sihdin ulkopuolelle saa jäädä mediavaltakaan. Nykänen kaivaa siis isolla kädellä verta nenästään.

Oikea Sundman

Haastattelun jälkeen Harri Nykänen vääntää vanhan Mersu 280:n käyntiin ja kahdeksanpyttyinen kone pörähtää. Hän katsahtaa sivulle ja näyttää leveästi purukalustonsa. Mies on ylpeä mersustaan.

Mersu on joskus kuulunut Cisse Häkiselle, mutta ei Nykänen sitä siksi hankkinut. Se vain sattui olemaan Cissen entinen. Eikä Nykänen ole mikään autohullu, kunhan vain ajelee impalanruskeaa 280:ään.

Mersuista Nykänen innostui, kun tv-sarja Rai-din ohjaaja Tapio Piirainen ajeli sellaista. Sarjassa komisario Jansson sai kuin saikin lopulta Rai-dilta Mersun peilin. Peili oli todellisuudessa Nykäsen edellisen Mersun peili. Joku on väittänyt, että peili oli väärää vuosimallia, mutta sen Nykänen kiistää jyrkästi.

Sen sijaan Raidin pornokauppias Sundmanin esikuva todellisuudessa on Tom Sjöberg, ja komisario Janssonillakin on vastine todellisuudessa.

Alkuperäinen Jansson oli "Suomen pienin poliisi", mies, joka valehteli pituutensa poliisiksi hakiessaan. Esikuvalta on kuitenkin lainattu vain hahmo tai osa historiaa, loppu on fiktiota. Dekkarihahmo on yleensä kooste useista esikuvista.

Tarinoita toisensa jälkeen kirjoittaa dekkarikirjailija. Ja tarinoistahan loppujen lopuksi on kyse myös kirjailijan toisessa minässä. Vaan missä menee fiktion ja faktan raja?

25 mijoonan markan mies

Suomen pelätyin rikostoimittaja on kerran saanut Julkisen sanan neuvoston tuomion jutustaan. Silloin, "joskus 80-luvulla" Nykänen kirjoitti liian tunnistettavasti eräästä salakuljettajasta.

Mutta yhtään oikeusjuttua Nykänen ei ole hävinnyt. Tapaamiseen Raidin maisemissa, Kolmannen linjan Cotton Factoryssä hän tulee Mersullaan Vantaan poliisilaitokselta, jossa häntä on kuulusteltu Patentti- ja rekisterihallituksen verotarkastuksen vuotojutusta.

Lähipäivinä alkaa myös Nykäsen uutisointiin perustuva suuri korvausoikeudenkäynti. Nostokonepalvelu Oy vaatii Helsingin Sanomilta 25 miljoonaa markkaa korvauksia.

Nostokonepalvelu teki aikoinaan samassa jutussa rikosilmoituksen Hesarista ja Nykäsestä, mutta syytettä ei koskaan nostettu. Syyttäjän mukaan kyse oli tavanomaisesta uutisoinnista. Yhtiö ajaa nyt siviilijuttua Hesaria kohtaan.

Nykäsen "track record" on siis toistaiseksi puhdas. Mies on saanut jutuillaan aikaan niin monen ison kihon otsan iholle hikikarpaloita, että kahnauksiin hän on väistämättä joutunut. Nostokonepalvelun kohdalla oli kyse myös yhtiön yhden osakkaan, Verohallituksen pääjohtajan Jukka Tammen edesottamuksista, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen kun Nykänen sohaisi ampiaispesään nimeltä Veikkaus.

Silloin nousi barrikadeille vahvempi valtiomahti. Päätoimittajat.

Vain kaksi sanaa

Kun Hesarin vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen ei mennyt samaan konserniin kuuluvan Nelosen ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan siitä, kuka Nykäsen jutun ahdisteleva toimitusjohtaja oli, Nykänen meni ja sanoi kaksi sanaa: Matti ja Ahde.

Sen jälkeen saimme kuulla, että Hesarissa on kielletty kaikkia muita paitsi Janne Virkkusta ottamasta kantaa Ahteen tapaukseen. Siinä oli viisaampikin mennä lankaan: Janne Virkkusen vahva toimi aiheutti sen, että Nykänen vaikutti Don Quijotelta ja Palaneen käry amatööriohjelmalta.

Seuraavalla viikolla saimme kuulla, että Palaneen käry lopetetaan heti eikä vasta tuotantokauden lopussa eli kuukauden päästä, niin kuin olisi käynyt joka tapauksessa.

Nykäsen esiintyminen Palaneen käryssä jää siis televisiohistoriaan siksi, että keskittyvän mediavallan ikeessä talon oma toimittaja sanoi asian, jota talon oman lehti ei halunnut sanottavan ja talon oma ajankohtaisohjelma lopetettiin saman tien.

Nykäsen esiinnyttyä Palaneen käryssä kului muutama viikko ennen kuin Ahde erotettiin Veikkauksesta.

Moraalin lähteillä

Ahteen tapaus on oikeastaan kouluesimerkki journalismin pääperiaatteista.

Ensin toimittaja tekee tiukkaa taustatyötä, kirjoittaa lopulta jutun, jossa näyttö on niin vahva, että nimen julkaisemiselle pitäisi olla oikeutus.

Lähimmät esimiehet antavat luvan julkaista jutun, mutta juttu julkaistaan jostain syystä silti ilman kohteen nimeä.

Ahdistelu-uutinen on tavallaan seurausta Nykäsen viiden vuoden takaisesta uutisesta, jossa kerrottiin Veikkauksen myymäläketjun myynnistä velkaantuneelle yrittäjälle. Nykänen alkoi jutun jälkeen saada Veikkaukseen ja Ahteeseen liittyviä vihjeitä.

"Veikkauksessa ei ollut mitään luottoa toimittajakuntaa kohtaan. Mutta tän myymäläkeissin jälkeen alkoi tulla tietoa. Noin vuosi sitten kuulin, että on kolme naista, jotka ovat lähteneet osittain ahdistelun takia. Ahde puhuu koko ajan kahdesta naisesta mutta tosiasiassa meillä on tiedossa kymmenkunta naista", Nykänen sanoo.

Kouluesimerkki jatkuu: alkuperäinen juttu käsitteli "erään suuren yhtiön toimitusjohtajaa". Ja huhu alkoi kiiriä.

Palaneen käry -ohjelman toimittajat olivat parhaillaan tekemässä ohjelmaa mediasensuurista ja ottivat yhteyttä Nykäseen tämän aikaisempien edesottamusten takia. Nykänen kertoo ettei halunnut "sopivasti eteen tulleen tilaisuuden menevän ohi suun" ja meni ohjelmaan kertomaan Ahteen nimen julki.

Lopulta Nykäsen ja ahdistelujutun toisen kirjoittajan, toimittaja Vellamo Vehkakoksen toiminta johti Ahteen erottamiseen, mutta siinä välissä moni viestintäammattilainen kompuroi.

Viestinnän kouluesimerkki ei näköjään toimikaan enää sitten, kun vallanpitäjien verkosto ulottuu päätoimittajiin.

Leonid, Pekka ja Tapani

"Se on pottumainen juttu, kun joutuu tappelemaan verisemmin sisäänpäin kuin ulospäin. Ei uskota mitään, vaikka löisi uusia näyttöjä pöytään. Nyt en puhu lähimmistä esimiehistä, vaan ylemmistä."

"Tässä tapauksessa pyydettiin lausunto kahdelta huippulakimieheltä, Timo Vuortamalta ja Matti Wuorelta. En kertonut Ahteen nimeä, mutta he olivat sitä mieltä, että nimen voi julkaista. Lähdin tähän skabaan just siksi, että nousis keskustelu tästä brezneviläisestä järjestelmästä."

Matti Wuori vahvistaa Nykäsen kysyneen häneltä asiaa. Vuortama kertoo Nykäsen kysyneen riittäisikö oikeudessa kahden todistajan lausunto.

"Katsoimme oikein lakikirjaa silloin, ja totesimme että kaksi todistajaa riittää oikeudessa. Mutta siinä keskustelussa ei ollut kyse nimen julkaisemisesta", Vuortama kuittaa.

Nykäsen suivaannutti paitsi Hesarin yltiövarovaisuus, myös muiden päätoimittajien ja joidenkin toimittajien toiminta.

"Tarkoitan sellaisia menneisyyden miehiä kuin (Suomen Kuvalehden)Tapani Ruokanen, Iltalehden (Pekka) Karhuvaara, toimittajia kuten Aarno Laitinen, jotka ihan poskettomasti ilman perusteita lähti puolustamaan kyseistä henkilöä ja hyökkäsi kaikkia vastaan, jotka kritisoivat ja kirjoittivat asiallisesti - ei pelkästään mua. Siinä muta lehahti kun yhtäkkiä tukijoukkoja kaivettiin esiin."

"Mä soitin Ruokaselle, joka syytti mua (kolumnissaan) kostosta. Pystyin kumoamaan kaikki sen syytteet. Kun Ahde oli jo saanut kenkää, soitin Ruokaselle uudestaan ja kysyin, etteikö nyt kannattaisi miettiä edellistä pääkirjoitusta, ja ottaa huomioon tosiasiat."

"Se huusi mulle puhelimeen, että älä sä Nykänen kuvittele, että sä häntä pystyt määräilemään: että ‘ehkä sulla maine kasvoi, mutta kunnia sulta meni’. (Se oli) henkilökohtaisesti närkästynyt. Eihän päätoimittaja voi tuolla tasolla ottaa sellaista asennetta, että lähtee henkeen ja vereen puolustamaan vaikka eteen lyödään mitä tahansa näyttöä!"

Ruokanen vahvistaa puhuneensa Nykäsen kanssa kahdesti ja närkästyneensä.

"Toisen kerran hän soitti voitonriemuisena ja vaati minua muuttamaan mielipiteeni, mitä pidin varsin outona ehdotuksena ja sanoin: "Minä en sinun pelejäsi pelaa. Lähetä vastine."

Ainakin tunteet ovat käyneet kuumina toimittajien keskustellessa.

Muutos alkaa ylhäältä

Nykänen uskoo ilmeisesti todella muuttavansa maailmaa toimittajana.

"Mä luulen, että tää nyt tekee sellaisen, että vähän joutuvat häpeämään, jos osaavat, sellaista kritiikitöntä vastahyökkäystä."

Nykäsen puheista heijastuu muutenkin vahva usko johonkin oikeudenmukaisuuteen, jonka puolesta tavallinen toimittaja helposti unohtaa ammattikuntansa ainakin oppikirjojen mukaan taistelevan.

"Jotkut ovat sanoneet, että pitäisi kirjoittaa järjestelmästä, eikä etsiä syyllisiä. Mun mielestä syyllisten etsiminen nopeuttaa huomattavasti tervehtymistä."

"Ahde edusti tyypillisesti sellaista henkilöä, joka on masinoinut firmansa käyttämään valtavaa tukiverkostoa, jossa päätoimittajat on otettu hanskaan. Kun kohu oli jo alkanut oli Veikkauksen järjestämät päätoimittajapäivät (Lapissa). Vaikka oli mekkala menossa piti mennä sinne ryyppäämään. Siinä mielessä tää juttu edustaa sitä vanhaa aikaa ja järjestelmää ja vanhaa toimintamallia."

Myötätuntoa rikollisten lapsille

Ahteen perheen tunteisiin vetoavat naistenlehdet eivät Nykästä liikuta.

"Tuollainen ihminen on tehnyt työtä asemansa eteen ja varmaan jonkun verran hyvääkin, se on sääli että se menee hukkaan. Mutta kuinka moni miettii sitä, kun väkivaltarikollisesta kirjoitetaan nimellä? Ei siinä kysellä, että silläkin on perhe ja niillä on lapset."

"Miksei löydy huumerikollisen lapsiksi leimatulle myötätuntoa? Sitten kun pistetään tää herra nalkkiin, silloin sieltä tulee itkukuoro, että kuinka siltä menee kaikki. Menee kai, koska se on itse sotkenut omat asemansa."

"Ahteen tapauksesta on kerrottu vasta kauniimpi puoli", Nykänen sanoo armotta.

Armoa ei saa myöskään Pirkko K. Koskinen selvityksineen.

"Koskinen mainitsi siemensyöksyn Tervo ja Päivärinta -ohjelmassa. Kukaan ei puuttunut siihen. Keneltä se tuli, varmaan siltä naiselta!"

"Koskinen mokasi pahan kerran. Ilmeisesti se oli hellämielinen, kun se tiesi että Ahde joutuu lähtemään?"

Pirkko K. Koskisen Veikkauksen hallituksen palkkaamana tekemä selvitys kertoi yksityiskohtiin pureutumatta Ahteen toimista.

"Koskinen on säälistä jättänyt kertomatta tarkemmin. Naiset, joista oli kyse, ovat loukkaantuneet Koskisen väheksyvästä suhtautumisesta, joka antoi vastapuolelle aseet käteen."

Kanteluita ja irtisanomisia

Nykäsen missio on niin vahvanoloinen, että väkisin tulee mieleen meneekö hänellä fiktio sekaisin faktan kanssa. Mutta näyttö on näyttöä. Ahde erotettiin.

Nähtäväksi jää, mitä seuraamuksia jutusta vielä on. Säälimätön Nykänen sanoo tehneensä kantelun Tapani Ruokasesta Julkisen sanan neuvostolle.

"Aarno ’Loka’ Laitinenkin olisi helppoa panna kuseen kunnianloukkauksesta mutta antaa pojan toistaiseksi vain hävetä olemassaoloaan", Nykänen näpäyttää.

Hesarissa puolestaan on vireillä Nykäsen erottaminen.

Mitä jos sinut erotetaan?

"Se ilmeisesti riitautettaisiin, meidän toimitusosasto ja (journalisti)liitto on luvannut olla mun takana. Olen vuorotteluvapaalla niin ne ei ilmeisesti voi antaa mulle kenkää, kun joutuisivat antamaan kenkää myös mun tuuraajalle", Nykänen nauraa kylmäkiskoisesti.

Rahallisesti irtisanominen ei olisi Nykäselle niin iso paukku kuin voisi kuvitella. Hän kertoo jo vuosia tienanneensa enemmän sivu- kuin päätyöstään. Tilillä on kymmenen kirjaa, joista uusinta on myyty yli 60 tuhatta, ja useita tv-sarjoja, joista tietysti Raid kuuluisimpana. Nytkin hän on vuorotteluvapaalla nimenomaan kirjaprojektin takia.

"Irtisanominen on mulle enemmän periaatekysymys ja ehkä henkinen tappio. Rikostoimittajille löytyy hommia, mutta HS on kuitenkin talona hieno, antaa toimittajille hyvät mahdollisuudet työskennellä. Pahimmalta tuntuukin se, että Hesarin hienot perinteet loataan näillä jutuilla, joita ei edes vaivauduta selittämään lukijoille."

"Muutama ihminen voisi katsoa peiliin syyttämättä peiliä siitä mitä näkyy."

Nykäsen pallit

Kun Nykänen syö hampurilaista, hän on kaukana tähtitoimittajasta tai menestyskirjailijasta. Hänen auransa ei paljasta säälimätöntä luonnetta. Tuikitavallinen toimittajanretku.

Kirjoittaminen on Nykäsen suurin intohimo. Vaikka onkin kalastanut jo vuosia Lapissa ystäviensä kanssa, on sinne vasta keväällä valmistunut kimppakämppä, talviasuttava 32 neliön hirsimökki Luirojoen varrella, ja vasta tänä talvena ovat Nykäsen näpeissä näpertyneet ensimmäiset perhot.

"On mulla venekin, 60-luvun DayCruiser. Mutta sekin on enemmän sellaista pientä. Ajelen sillä puhelinluettelon kartta merikorttina."

Tavallisen miehen elämässä kovat sanat vaikuttavat usein enemmän muiden kuin omaan elämään.

"Uhkailut yleensä liittyvät isompiin keisseihin: että ’Nykäseltä leikataan vielä pallit’. Enemmin riski on, että vedetään rosikseen kunnianloukkauksesta."

Rosvojen kaveri

Huumorintajua tarvitaan, kun kirjoitetaan todellisista ja väkivaltaisista asioista joko lehteen tai kirjaan. Rikostoimittajan tuttavapiiristä tulee pikkuhiljaa värikäs.

"Yksi tuttu, entinen rosvo, tuli esittelemään pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen miehen, jota oli aseman vartijat pahoinpidelleet. Ne halusi todistaa, että sitä on pahoinpidelty. Se sanoi, että kyllä hän voi näyttää. Mä sanoin, että älä nyt siinä, se meni pakettiautoon ja pyllisti siellä, sillä oli ihan mustankirjava persus. Mä tein aikanaan jutun siitä, kyllä siitäkin tuli jotain selvityksiä."

Tämä mies oli Raidin perse-Arskan esikuva. Epäilemättä Nykäsen kirjoissa todellisuus sekoittuu hänen mielikuvitukseensa.

"Olen oppinut vuosien varrella tuntemaan kymmeniä rosvoja. Jotkut soittelee ja pitää yhteyttä. Joskus jeesaan, jos ne on putkassa, ja oon mä joskus sakkojakin maksanut. Joskus käyn sairaalassa moikkaamassa."

Vaimon kanssa riidat syntyvät kuitenkin yleensä työajoista.

"Jos joku soittaa illalla ja en tee sitä juttua, niin ei mulle sitten enää toista kertaa vinkata. Ei se huumesatsi siellä pysy pitkään."

Mutta.

"Ei tällainen Ahde-juttu ole perheellekään kiva. Kyllä se jotenkin aina heijastuu", Nykänen maalaa ja ajaa Mersullaan pois Kalliosta, Raidin maisemista.