Tuomas Nevanlinna - Epäilevä Tuomas

Se ei yllätä, että kriittisen korkeakoulun toiminnanjohtaja (ja vahtimestari), 39-vuotias Tuomas Nevanlinna nauraa älymystön käsitteelle ja polttaa piippua ihan oikeasti. Mutta olisitteko uskoneet, että hän ei kritisoi pörssihuumaa?

Hyväkuntoisena taivaaseen -kirjan kannessa Tuomas Nevanlinnan tavaramerkiksi muodostunut piippu puhaltelee ajatuskuplia ilmaan. Aurinkoisena keskiviikkona piippu istuu Ravintola Rivoletton pöydässä. Ilma tuoksuu hyvältä, eikä kellään ole niin vihreitä silmiä kuin piipun polttelijalla. Hmmm, ja paita, se on täsmälleen samaa lehtivihreän sävyä.

Sut valittiin hiljattain City-lehden äänestyksessä Suomen Nuoreksi Älyköksi.

"En mitenkään kovin tyytyväinen ollut nähdessäni siinä naamani, mutta... Minkäs sille voi, ei sitä voi oikein estääkään. Voisin kuitenkin vähän purkaa sappea älymystökyselystä. Älymystö on jo terminä onneton. Se vihjaa älyyn jonkinmoisena ominaisuutena, ja sehän on aivan toisarvoinen kysymys tässä. Kun se vielä yhdistyy in ja out-tyyppiseen äänestykseen ollaan niin hakoteillä että... Kaikki ihmiset, joille älykkyys jotain merkitsee ovat älykkäitä. Sitäpaitsi en ole nuori."

 

Sun valintaan saattoi vaikuttaa se, ettei sua ei ole vielä kukaan ostanut.

"Listasta näki kenen valinta se oli, eihän se ollut yleisöäänestys."

Vaan asiantuntijalista. Se siitä. Mitä sä oikein puuhailet siellä Kriittisessä Korkeakoulussa?

"Olen peräti toiminnanjohtaja, kaikkea rehtorista vahtimestariin. Itseasiassa olen ainoa henkilö joka siellä on töissä. Päättävä elin on johtokunta, ja näin he ovat päättäneet."

Filosofoit käytäntöä päivät pitkät?

"Kriittisellä korkeakoululla on ollut historiallisesti erilaisia vaiheita. Siellä voi järjestää kursseja, seminaareja ja opetusta. Se on niitä harvoja paikkoja Suomessa, missä kaunokirjallisuutta on ylipäätään opetettu, siellä toimii kirjoittajakoulu. Taloon voi kehitellä kaikenmoista, filosofian opiskeluakin olen sinne suunnittelemassa."

Kuulostaa hyvältä, koska laman jälkeen filosofit ovat lähinnä listautuneet yritysten tuloksen parantajiksi, Shellin Sokrateksiksi.

"Kyllähän outo filosofian tuotannollistuminen on tapahtunut. Ennen itseisarvoisia asioita tutkiskeleva humanisti oli tuottamaton henkilö, nyt on toisinpäin. Nyt ovat turhia ne, jotka aikaisemmin olivat tuotannollisia ja tehokkaita - vaikkapa keski-ikäiset, jonkun teollisuudenalaan erikoistuneet ammattimiehet. Kuuluisa tehostaminen tekee yliopistoista nykyisellään mahdottomia paikkoja. Se on yksi syy miksi ihan mielelläni hakeuduin tällaiseen tilaan, jossa todella on jotain autonomiaa. Ei yliopistolla kukaan pysty rauhassa opettamaan tai tutkimaan yhtään mitään. En mä sitä paheksu, mutta ei sillä ole kovin paljoa tekemistä filosofian kanssa. Tiedepolitiikasta ja kulttuuripolitiikasta huomaa, että humanismin tuotannollistamista ei ole huomattu, koska yhä katsotaan että se pitää “ erikseen “ tuotannollistaa."

 

Filosofia on mennyt perseennuolemiseksi. Yritetään mennä kadunmiehen sovinismin ja rasismin tasolle. Luennoilla erotellaan miesten ja naisten ominaisuuksia ja peesataan Ville Valoa. Eiks filosofin duuni ole perinteisesti ollut vastaanväittämistä ja kapinointia?

"No, tätä voisi tietysti puolustaa sillä, että filosofien rantautuminen kansan pariin on niille luontevampi paikka kuin esimerkiksi yksisuuntainen media. Mutta jos joku happening on etukäteen disainattu yleisöä varten se on piilevästi yhtä yksisuuntainen. Jos henkilö rakentaa itsensä sellaiseksi kuin se kuvittelee yleisön itsensä haluavan."

Se on Speden Spelit, mutta sinne pääsee kansalainen mukaan maksamalla lipusta seitsemänsataaviisikymmentä markkaa.

"Median ja yrityskonsultaation kautta filosofiaa tuotannollistetaan, mutta samaan aikaan yliopistot tulevat suoraan tuotantoon sisään, kun koulutus suunnitellaan vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Tämä on tarkoituksensa vastaista, koska yliopistolla tehokkuuden olisi pysyttävä sivutuotteena."

Luovuuden sivutuotteena?

"Teknologiset innovaatiot, kaikki mahdolliset hedelmät mitä voitaisiin kuvitella tutkimuksesta ja filosofiasta... jos niitä nyt oikeuttamiseen tarvitaan...joka tapauksessa ne voivat syntyä vain tuotannollisista vaatimuksista vapaassa vapaassa tilassa. Tämähän on modernin kulttuurin, tieteen ja taiteen idea. Siinä tuotannosta eriytetyn, jollain tavalla resursoidun piirin ainoana imperatiivina olisi: “Tehkää mitä vaan! “ Universaali laboratorio perustuisi nimenomaan ylijäämään ja siihen, ettei tiedetä mitä sieltä alkaa tulla. Heti jos se päämäärällistettäisiin, innovaation mahdollisuus tuhottaisiin. Olen itse hakeutunut alueelle, jossa tällaisen tilan aikaansaaminen olisi mahdollista."

Sä taidat olet viimeisiä mohikaaneja.

"Nykyäänhän työläiset ovat intellektuelleja ja intellektuellit työläisiä."

Niinpä, intellektuelli työläinen. Marginaali ei ole enää marginaalia vaan mainstreamia. Siellä voi jokainen tehdä omia juttuja, teattereissa, yhdistyksissä, teeveetuotantoyhtiöissä.

"Yhteisöissä. Kyllä vapaata tilaa voi järjestää itselleen. Ei pidä täysin paeta vastuutaan ja sysätä kaikkea ajan harteille."

Sä olet toiminut Timo Harakan apuna Mustassa laatikossa. Neuvonantajana?

"Se nimitys ei ole minun keksimäni. Mä olen korvanapissa."

Niinkuin Lehtisen Roope Rubenilla. Juuri tuollainen synergia toimii teeveestudiossa. Jatkatteko te syksyllä?

"Kysy sitä muilta!"

 

Haastattelin toissa viikolla Rytsölän Lamborghini-veljeksiä. Miten mittaisit köyhyyttä, ovatko nykyiset köyhät 30-luvun keskituloisia? Kuka on Suomessa köyhä?

"Haluatko nimiä? Okei, voisi tietysti aloittaa klassisesta suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden erottelusta. Mutta mitä on absoluuttinen köyhyys? Niinsanottu toimeentulominimi paljastuu lähemmässä tarkastelussa suhteelliseksi. Niukkuus tai köyhyys on suhteessa siihen ympäristöön missä elää. Varsinkin modernissa teknologisessa yhteiskunnassa ei ole kysymys pelkästä henkiinjäämisminimin ylittämisestä, vaan tiettyjen elämänehtojen täyttymisestä. Teknologinen yhteiskunta ei ole vain sellainen, jossa rikkailla on viihde-elektroniikkaa ja köyhillä ei ole, tai jossa teknologia tuottaa sellaista luksusta, joka varattomammilta ikäänkuin puuttuu, vaan siinä uusi teknologia ottaa yhteiskunnan panttivangikseen. Yhteiskunta organisoidaan niin, että yleisöpuhelinten poistamisen jälkeen ei tule toimeen ilman kännykkää,.. Se synnyttää tietysti köyhyyttä niille, joille ei ole kännykkää,vaikka conditio humanaan kännykkää ei tietenkään tarvita. Sellainen yhteiskunta, joka pystyy aina pakkolunastamaan edellisen vaiheensa pois, synnyttää köyhyyttä."

Me kuulutaan siihen sukupolveen joka muistaa romanttisen, vanhan ajan köyhyyden. Ei olisi voitu kuvitella kännykkäköyhyyttä.

"Ihminen, jolla ei ole mitään pääsyä tämäntyyppiseen teknologiaan, on eri tilanteessa kuin ihmiskunta oli silloin, kun sitä ei ollut. Köyhtymisestä puhutaan paljastavasti putoamisena tai syrjäytymisenä. Putoamista on kahta lajia, sosiaalisesti tai yhteisöllisessä mielessä. Puhutaan kuinka teknologinen yhteiskunta, individualismi, kapitalismi, tai joku muu, hajottaa perinteiset yhteisöt. Niin varmaan käy, mutta mitä niiden tilalle tulee? Rationaalisia yhteenliittymiä, firmoja ja muuta sellaista. Niissä sosiaaliset suhteet ovat työpaikan kautta välittyneitä ja siitä seuraa, että se, joka putoaa teknologisesta pelistä, putoaa myös sosiaalisista ja yhteiskunnallisesta kuviosta."

Henkisesti köyhää on myös se, jos pitää putoilla kaatuilevan e-mailinsa kanssa tunteja päivässä ja siinä putoillessaan lähettää toisella kädellä tekstiviestejä.

"Olen tavoitettavissa, siis olen olemassa. Humanismin tulo tuotantoon näkyy siinä, että kun ihmiset nyt sitten ovat taiteilijoita, he ovat aina töissä. Työn ja vapaa-ajan eron häipymisestä on aina positiivisesti haaveiltu ja nythän se toteutuu moderneissa intformaatioammateissa, joskin irvokkaana muunnelmana. "

Ollaan aina töissä. Ja jotkut ansaitsevat kursseja tarkkailemalla. Ainoa juttu mistä voisi syntyä levottomuuksia kadulle taitaa olla optiomiljonäärien rikkauksien kadehtimisen synnyttämä kauna.

"En oikein usko siihen, senhän näki jo laman aikana. Mitään ei tapahtunut, vaikka kaikki talouden metafyysisinä pidetyt perusrakenteet, kuten Kansallisosakepankki, menivät alas. Vain pankkiryöstöt ja kerrostaloasuntoihin linnoittautumiset lisääntyivät. Se mikä nykyään on hämärtynyt, on rahanteon ja työn välinen suhde."

 

Tästä ei presidentinvaaleissa ehditty puhua. Mutta nousiko politiikka muuten?

"Presidentinvaaleissa artikuloitui poliittista liikehdintää, mutta se ei ollut Esko Ahoa vastaan, se oli sataprosenttia hyvinvointivaltion puolesta. Kaikki, jotka äänestivät Ahoa, äänestivät myös hyvinvointivaltion puolesta. Maaseutu ja kaupunki vain tulkitsivat eri tavalla mistä hyvinvointivaltiossa on kysymys. Että Aho ja Keskusta ovat uusliberalistista autioittamista vastaan, että Blair, Lipponen ja Halonen ovat kätyreitä tässä prosessissa, mikä on ihan mahdollinen kanta. Toisin sanoen kaikki äänestivät hyvinvointivaltion puolesta!"

Entä pörssi?

"Itse en ole lähtenyt pörssijuttuun mukaan, koska siihen menee liikaa aikaa ja energiaa. Sen verran olen huomioinut sivusta ystäviä, kuinka heidän on jossain vaiheessa pakko livahtaa koneen ääreen. Ei mulla olisi mitään sitä vastaan, että joku soittaisi ovikelloa ja lykkäisi 13 miljoonaa markkaa syliin. Mutta rikastuminen edellyttäisi rikastumisprojektiin sitoutumista. Olen juuri sen verran varakas, että mulla on varaa olla sitomatta itseäni."

Mä en omista mitään, en edes luottokorttia.

"Mullakaan ei ole ollut pankkikorttia sitten opiskeluaikojeni. Wanted dead or aliven kanssa se riistettiin multa pois. Visan voisi aktivoida, että saisi kirjoja internetistä."

 

Täytyy pitää kiinni seteleistä, ei ole osakeherkkukoria mistä pitäisi kiinni. Ollaanko me nyt sitä rahasukupolvea?

"Sukupolvijuttuja, joita on ollut viimeistään 60-luvulta lähtien, on aina luonnehtinut helppous: helppoa seksiä, helppoa vallankumousta, helppoa julkisuutta, ja nyt helppoa rahaa. Perinteinen argumentti pörssimenoa vastaan on ollut reaalitaloudellinen, vanhakantaisen oikeiston sekä vasemmiston kritiikki kuplataloutta vastaan. Sitä mä en jaa ollenkaan, että pörssi olisi sairaus ja reaalipohja terveys. Pörssi on tapa lainoittaa nopeasti yrityksiä, automaattisesti markkinamekanismin kautta. Pörssi aukeaa aina tulevaisuuteen, joten paluu reaalitalouteen merkitsisi sitä, että tilit pantaisiin tasan, kaikki osakkeet myytäisiin, pankista haettaisiin rahat ulos, koko systeemi romahtaisi siihen, kapitalismi loppuisi leikaten. On muistettava että työnteon ja rahantekemisen suhde on kapitalismissa ollut jo alunpitäen irrallinen. Pörssikin on vanha ilmiö. Nousukausien aikana tapahtuu paljon muutakin kuin juppiutumista, on paljon myös omaehtoista aktiivisuutta."

 

Uusia lehtiäkin syntyy: Impose, -Sti, ja mitä niitä kaikkia onkaan. 80-luvun nouskukaudella syntyi muunmuassa City-lehti. Nyt Teppo Turkki kertoo kahvilakulttuurista Pauligin pomoille ja papujonglöörit viihdyttävät kahvitauoilla työläisiä. 

"Juuri tehostaminen ja tulosvastuu ovat pysähtyneitä ilmiöitä. NuSu-puheen voisi kääntää sitä itseään vastaan. Yhteen aikaan puhuttiin brezneviläisistä rakenteista, mutta raportit ja tehostaminen ovat juuri sitä. Jos aitoja markkinoita ei ole, valehdellaan kuten Neuvostoliitossa maitolitroista. Esimerkiksi yliopiston laatu- ja määrämittarit johtavat toteuttamaan mittareita, eikä sitä mitä niillä mitataan. Tehtaillaan tutkintoja välittämättä millä laadullisella hinnalla niitä saadaan aikaan. Samoin käy, kun yritetään rikastua niin, että voitaisiin alkaa elää haaveita tosiksi, ei eletä sitä elämää mistä haaveillaan."

Työnarkomaniasta puhutaan.

"Työnarkomania on intellektuelleille hankala moralisoitava, koska he ovat itse hirveitä työnarkomaaneja."

Oletko itsekin?

"Omasta mielestäni olen laiska, mutta se on tietysti työnarkomanian käänteinen ilmaus."

Mediasta vielä: mainokset ovat tänään ironisia komedioita. Milloin ironia kuolee?

"Refleksiivisyys on päivän asenne. Aina kun sanoo jotain läsnä on se, joka tarkkailee sitä mitä sanoo."

Superego?

"Niin, ja sehän joka on intellektuellille tyypillinen ominaisuus."

Eli kansalaisista on tullut.

"Kyllä kyllä, päinvastoin. Niin, mitä on ironia ja satiiri niissä olosuhteissa joissa kaikki ovat kriitikkoja ja satiirikkoja?"

Pyhiä arvoja loukkaavia tv-ohjelmia. South Parkia?

"En ole nähnyt, mutta sehän on tiettävästi refleksiivinen par excellence. Aiheena on se miten South Parkiin reagoidaan."

 

Oletko vieläkin kuntoilufasismia vastaan?

"En ole itsestä huolehtimista vastaan, vaan sen puolesta ettei sitä monopolisoi terveystiede tai estetismi. Pikkuisen työläästi kiinnostun sellaisesta lasselehtis tai lokalaitis-osaston provokatiivisuudesta, jossa vastustetaan sosiaaliämmiä ja puhutaan makkaran puolesta."

Vain merkeillä on merkitystä.

"Fataaleimmin se koskettaa työttömiä, koska se miltä näyttää ratkaisee pääseekö pois työttömyysjonosta Ennen kaikkea imagokysymykset on tärkeitä työttömille."

Sait juuri valmiiksi uuden käännöksen Liisa Ihmemaassa-kirjasta. Miksi?

"Mikäli tietoni ovat oikeita, kyseessä on neljäs suomennos. Se syy siihen, miksi se vielä kerran tehdään, ikäänkuin Kunnas, Manner, Swan ja Martin eivät kelpaisi, on se, että Helen Oxenbury on tehnyt uuden kuvituksen kirjaan. Vaikka edellisissä ei ole mitään vikaa, niin tällaisista poikkeuksellisella tavalla kieleen perustuvista teksteistä voi tehdä loputtomasti uusia käännöksiä. Kääntäjähän on se, joka kirjoittaa kirjan kokonaan. Tämähän on klassinen, erityisellä tavalla kieleen perustuva teksti, jossa on runoa ja sanaleikkejä."