Pasi Siitonen, paremmin tunnettu Stiginä, ei arvannut päätyvänsä koko kansan kestosuosikiksi lähtiessään huumoripohjalta laulamaan Stigidilaatiota kymmenisen vuotta sitten.
“Pääsi yllättämään, että tästä tuli totista ja ammatti. Tietenkin usko omiin skillseihin oli sellainen, että ne riittää mihin vaan, mutta en aluksi tajunnut, että sen voi tehdä semi tosissaankin”, Stig kertoo.
“Tajusin, että voin tehdä hyviä biisejä, joista nautin itse, lyömättä niitä läskiksi. Ei pidä väkisin laittaa kirosanoja tai härskiä läppää kauniiseen kappaleeseen. Ennen oli sellainen kapinavaihe jäänyt teini-iästä päälle”, artisti jatkaa, mutta mainostaa samaan hengenvetoon, että seuraava Stig-sinkku tulee olemaan “härskihkö” biisi, jossa hän astuu gigolon saappaisiin.
“Se on paluuta vanhaan. Mun mielestä musiikillista takkia voi kääntää vaikka kuinka moneen kertaan, se pitää meiningin tuoreena.”
Stigin muutos salonkikelpoisempaan suuntaan on rakennettu tietoisesti, vaikkei se välttämättä ole linjassa musiikkimaailmassa tapahtuneiden muutosten kanssa.
“Aiemmin radioon oli vaikea päästä, jos biisissä oli kirosana. Se on muuttunut, sillä streamauslistoilla pärjää mitä härskimmät jutut. Omat mieltymykset ovat muuttuneet matkan varrella. Olen edelleen roisin musiikin ja huumorin ystävä, mutta olen oppinut nauttimaan muustakin. Rivoa suomiräppiä muistelee lämmöllä enemmän kuin haluaisi palata sinne”, Stig kertoo ja mainitsee, että esimerkiksi Kullii-biisi toimii edelleen hyvin vaikkapa teekkaribileissä.
“Tuoreemman tuotannon biisejä voin kuvitella esittäväni vielä seitsemänkymppisenä.”
Stig Dogg -nimellä aloittanut ja Punavuoren R. Kelly -lisänimeä käyttänyt Siitonen ponnisti yleisön tietoisuuteen räppipiirien kautta. Laulu- ja tyylitaitoinen kaveri oli helppo valinta monen tulevan räppiklassikon kertosäkeeseen. Räppikulttuuri ei kuitenkaan koskaan tuntunut omalta.
“Mä olin vähän ulkopuolinen räppipiireissä, vaikka tein räppibiisejä ja esiinnyin räppikesteillä. Itselleni tuntui, että olin ylimääräinen ja erillinen ohjelmanumero. Mulla oli sielläkin oma lokero, joten siitä eteenpäin siirtyminen ei ollut vaikeata.”
“Jos mulla jotain vaikutusta on ollut räppikulttuuriin, niin olen näyttänyt, että voi ottaa roolia ja huumoria mukaan. Suomessa oli pitkään niin, että pitää olla tosi todet sanat ja todellinen imago. Se on hassua, koska rap-musiikin historia on täynnä sitä, että jollekin tanssijalle on puettu gangsterin vaatteet ja sittemmin nuo hahmot on nostettu hiphopin jalustalle.”
Stig on ollut Siitoselle alusta asti rooli, joten aitouden vaatimus tuntuu hänestä lähtökohtaisesti hassulta.
“Räpissäkin voidaan nykyisin kertoa jostain sellaisesta, mistä jokainen tajuaa, ettei se voi olla kokonaan totta. Bob Marleykin lauloi ampuneensa sheriffin, vaikkei se sitä oikeasti ampunut. Aiemmin, jos räppäri on laulanut tuollaisesta, niin se on ollut no-no. Fantasiasta saadaan lisää draamaa ja tehoa.”
Ujoudesta etenkin uransa alkuvaiheessa kärsineelle Siitoselle roolin taakse piiloutuminen on ollut luonnollinen valinta.
“Oon kasvanut rooliin sisään. Oon aina ollut ujo ja siinä mielessä tosi epätodennäköinen esiintyvä artisti. Ekalla Stig Dogg -keikalla jännitti niin, että ääni värisi, käsi tärisi ja kompastuin mikkojohtoon, mutta huomasin, että se vaan viihdytti jengiä.”
“Pikku hiljaa Stigin roolista on tullut sisäänpäin kääntynyt pop-tähti. Se erottaa mut muista ja mä osaan käyttää sitä hyväkseni, enkä yritä olla mitään muuta. Alkuaikoina oli vaikea tehdä haastattelua, kun en tiennyt oonko Stiginä vai Pasina. Pitääkö esittää jotain pilluhaukkaa? Alusta asti huomasin, etten osaa esittää sitä muuten kuin biiseissä”, Stig, tai siis Pasi, sanoo.
Stigin rooli näkyy muun muassa siinä, että Siitonen puhuu Stigistä kolmannessa persoonassa tehdessään biisejä aisaparinsa DJPP:n kanssa. Lavalla Stig-ilmiöön kuuluvat niin tuottaja DJPP kuin ensi vuodeksi mukaan suunnitellut twerkkaajatkin.
Yksi Stigin uran suurimmista päätöksistä oli luopua albumeiden tekemisestä. Musavideoita ja streamausta korostavassa musiikinkulutuksessa yhä useammat pohtivat samaa peliliikettä. Se oli perusteltua etenkin Stigille.
“Silloin jo kun tein pari bändilevyä, puhuimme, että miksi näitä tehdään, kun ne ei myy mitään? Mun levyt ei oo ikinä myynyt mitään ja oon ollut sellainen artisti, että jengi tulee kehumaan tiettyä biisiä. Tosi tosi harvoin saan palautetta levyistä ja se on tuonut fiiliksen, että kuunteleeko niitä kukaan. Kuitenkin näen yhtä paljon vaivaa jokaiseen albumibiisiin.”
Artistille albumit ovat paitsi tapa kaupallistaa tekemistään, myös rytmittää sitä.
“Levyn tekeminen rytmittää elämää: tehdään albumi, muutama sinkku ja siihen hirveet keikat ja promot päälle ja sit on huilivaihe. Eniten jännittää se, miten homma nyt rytmittyy. Luulen, että se on kuitenkin vaan uuden pelkoa.”
Albumimitta ei ole kiveen kirjoitettu ja ikiaikainen mittayksikkö sille, miten musiikkia tulee julkaista. Usein albumikokonaisuudet saavatkin kritiikkiä täytebiiseistä, joihin artisti itsekään ei ole välttämättä tyytyväinen. Stig joutuu pohtimaan omaa tekemistään nyt hieman eri näkökulmasta. Yksittäisten biisien julkaisemisesta voi muodostua artistille paine synnyttää pelkästään hittejä.
“Nyt ei tarvitse laittaa ulos niitä biisejä, jotka ei oo tarpeeksi onnistuneita, vaan tiedän, että pystyn tekemään seuraavista 12 biisistä sellaisia, joihin olen itse täysin tyytyväinen.”
Stigin uskollisimmat fanit varmasti toivovat, ettei materiaalia pantattaisi, vaikka julkaisutapa muuttuukin. Sitä on nimittäin kasautunut paljon ja koko ajan tulee lisää.
“Edelliselle levylle oli 35 biisiä, joista 10 valikoitui, mutta siihen 35:eenkin oli tehty jo karsintaa. Nyt mulla on Stig 2016 -kansiossa, mistä tähän mennessä on julkaistu vasta IT-mies, 39 kappaletta sinkkuehdokkaita.”