Postres

Postresin pojilla on ollut hyvä kevät. Ensin Suomen Gastronominen Seura valitsi Postresin Vuoden ravintolaksi, ja viikkoa myöhemmin napsahti Michelin-tähti. Tähtituristien leiman uhallakin päätimme suunnata Eteläesplanadille jälkiruoistaan kuuluisan keittiön tuoksuja nuuhkimaan.

Yhdellä Helsingin parhaimmista paikoista sijaitseva Postres ei ensisilmäyksellä hurmannut ulkoasullaan. Vaikea sanoa, mitä sisustussuunnittelijan päässä on pyörinyt tekstiilejä valitessa, mutta lopputulos on hieman rönttäinen. Myös eteisen massiivinen vaatekaappi blokkaa ikävästi näkymän saliin.

Palvelu sen sijaan toimi juuri sillä tasolla, mitä rengasfirman prenikka antaa olettaa. Tilatessamme seitsemän ruokalajin menut tarjoilija urkki mieltymyksiämme, jotka otettiin loistavasti illan aikana huomioon. Typerimpiinkin kysymyksistäni löytyi vastaus, joita välillä käytiin tarkistamassa takahuoneen Larousse Gastronomiquesta.

Itse sapuska oli melkoista kulinaristista Blitzkriegiä. Annokset olivat kauniita ja oivaltavia, sortumatta liikaa adriàattiseen molekyyligastronomiallepelleilyyn kamelinspermavaahtoineen. Myös viinipaketti oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan rakennettu. Illan ainoa todellinen pettymys tuli ylisuolatun piikkikampelan muodossa, joka käännytettiinkin takaisin keittiöön palatakseen pöytään tyylikkäästi veriappelsiini-samppanjasorbetin hahmon ottaneena. Myös muuten juustovalikoima vaikutti tässä seurassa melko mielikuvituksettomalta.

Seitsemän ruokalajin menu viineineen kahdelle, kivennäisvedet sekä kahvit sekä pousse-cafét kustansivat 380 euroa, joka kirpaisi sen verran, että ajoitimme seuraavan käyntimme lounasaikaan. Tällöin lasku loisteliaista pääruoista, kolmesta jälkkäristä sekä parista lasillisesta samppanjaa kahdelle oli 160 euroa. Tosin pelkkä kolmen ruokalajin lounas irtoaisi 27 eurolla, mikä on melko varteenotettava vaihtoehto, mikäli henkilökohtainen talous ei anna täysmittaiselle porsastelulle myöten.

Kiitämme

• Palvelua
• Ruokia

Moitimme

• Sisustusta