Frescorante

Mikä mahtaa olla pielessä, kun ravintola on tyhjä keskellä vaurainta Helsinkiä? Korkeavuorenkatua kyllä paseeraa eteläisen kaupunginosan asukkaita Guccin farkuissaan, mutta Frescoranten huomaamaton sisäänkäynti menee heiltä ohi. Liekö vuosikymmenen massiivisena jatkunut italobuumin aurinko hiljalleen laskemassa Toscanan kukkuloiden taakse? Saan siis istua seuralaiseni kanssa kaikessa rauhassa. Onneksi turhautuneita tarjoilijoita ei näy seisoskelemassa tyhjän panttina, vaan viihtyvyydestä pitää huolen joviaali isäntä itse.

Frescorante tarjoaa piemontelaista keittiötä ja siihen olennaisesti kuuluvia elementtejä voita, polentaa ja risottoa löytyy listalta - samoin hyvin tyypillistä jänistä. Hinnat ovat maltillisia ja muutoinkin ruuat tuovat mieleen rehellisen maalaiskeittiön ilman turhia kikkailuja. Alkuun valitsemani sinänsä hyvä antipasto ei herätä suuria tuntemuksia ja sitä voisi piristää ainakin hieman paremmilla oliiveilla; annoksen valopilkkuna oli grillattu tonnikala.

Seuralaiseni blokkaa listalta himoitsemani tattirisoton, joten itse kokeilen paistettua puna-anturaa sitrusrisoton kerä. Herkästi hajoava hieno kala on paistettu taitavasti ohuen jauhotuksen avulla, pinnan jääden näin rapeaksi ja fileen ehjäksi. Seuraksi tarjottu risotto on sopivan löysää ja sitruunan terävyys leikkaa mukavasti paistetun kalan rasvaisuutta. Jälkiruoka jää tällä kertaa väliin, vaikka hetken harkitsen sortumista cantuccineihin ja vin santoon. Nopea espresso aterian päälle, jonka jälkeen etsivä on valmis siirtymään kaupungin yöhön. Isäntä tulee ovelle kättelemään hyvästiksi. Ciao!

Kiitämme

• maukasta ruokaa
• hyvää hinta-laatu-suhdetta

Moitimme

• kolkkoa salia
• pöytien ahdasta asettelua