Haluan seksiä päivittäin. En kuitenkaan käy baareissa (alkoholistille se ei ole miellyttävä ympäristö kun ympärillä on niin paljon viinaa) ja siksi etsin seksiä mm. netin kautta.
Joskus panen myös miehiä naisen puutteessa. Anus on miltei samanlainen miehellä kuin naisella.
Mieluusti tahtoisin, että mielessäni pyörisi jokin muukin kuin seksi, mutta kun seksi vain on niin ihanaa. Ehkä sitten vanhana mietin jotain muutakin:)
Haluaisin seksiä useammin mutten uskalla tehdä aloitetta, koska pelkään että poikaystäväni kyllästyy minuun jos huomaa että haluan seksiä enemmän kuin hän. Kuvittelen siis että hän pitää minua viattomana tyttönä jonka aina toisinaan voi vietellä. Mieluusti panisin päivittäin.
olen venäläinen. olen usein saanut suomessa huonoa kohtelua vaikka olen asunut täällä yli 11 vuotta. olen myös ollut helvetillisessä parisuhteessa suomalaismiehen kanssa. välillä poikakaverini juovuksissa ja joskus selvinpäin haukkui venäläiseksi huoraksi ja hakkasi.Kaksi vuotta jaksoin katella sitä, kunnes tajusin jättää sen. exälläni on narsistinen persoonallisuushäiriö. petin silloista poikakaveria kaksi kertaa. en tunne huonoa omatuntoa.
olen joutunut entisellä työpaikkallani seksuaalisen ahdistelun uhriksi. Pomo kosketti ja tarjosi rahaa hotelliyöstä. Kerran teki mieli lyödä pomoa kynällä polveen mutta hillitsin itseni. Vaihdoin työtä ja tein rikosilmotuksen.
minulta on yritetty ostaa seksiä, haukuttu huoraksi, syytetty talvisodasta ja jne. Kostoksi olen puhunut Venäjällä että suomalaiset on alkoholisteja ja tunnevammasia. suomalaien turisti Tallinnassa tai Pietarissa ei ole eduksi. en ole ikinä ymmärtänyt miksi suomalaisten pitää olla joka lauantai-ilta kännissä? Säälittävää..Itse juon harvoin.Opiskelen ja käyn töissä, olen myös kokeillut mallinhommia, mutta silti aina törmään niihin, jotka haukkuu loiseksi. Pitäisikö sitten olla 24h töissä, että saisi saman arvostuksen ku suomalainen?
Minulla on paheita mutta ainoa rikokseni oli pahoinpitely, kun yli kaksi vuotta sitten yksi suomalaisnainen tuli aukomaan päätään ja kävi kiinni. Rytäkässä löin ja tytön huuli aukesi. Tulistun helposti mutta lepyn myös nopeasti. Suurin paheeni on viedä tanssilattialla suomalaismies suomalaisten naisten nenän edestä. Minulla on paljon ihania suomalaisystäviä, mutta joitain suomalaisia pidän vähän jälkeenjääneinä, koska ovat rasisteja.
Itkin vuolaasti katsoessani hurjaa remonttia. Olipas tunteikas jakso.
En tiedä kutsuisinko tätä masennukseksi vai miksi, mutta misantropiani on kasvanut naurettaviin mittoihin.
Muut ihmiset eivät liikuta minua. Heidän tunteillaan ja tarpeillaan ei ole minulle merkitystä. Heillä ei ole merkitystä. Itse asiassa tunnen vastenmielisyyttä koko ihmiskuntaa kohtaan sekä sitä, että elän sosiaalisessa ympäristössä. Seura rasittaa minua. Haaveilen metsään muuttamisesta.
Tunnen sympatiaa vain fiktiivisiä ja abstrakteja hahmoja ja ideoita kohtaan. En pysty eläytymään elävien olentojen olosuhteisiin, ajatuksiin tai tunteisiin. En usko voivani löytää ihmisiä joiden älykkyys, elämänasenne tai kokemuksen tuoma viisaus vetoaisi minuun.
Minua ei kiinnosta alkoholi, eikä pääni sekoittaminen muilla tavoin. Minua ei kiinnosta enää teeskennellä viihtyväni, tai harhauttaa itseäni kuvittelemaan, että asiat olisivat edes hetken "paremmin" kuin nyt. Lopetin roskaruoan syönnin, ja kuntoiluni on kasvanut. En omista TV:tä, enkä seuraa uutisia tai säätiedotteita. En käytä kelloa, ja olen aina myöhässä.
Syntini? En edes tiedä. Luultavasti se, että olen kiinnostunut enää itsestäni, enkä siitäkään kovin tunteikkaasti. Aikuiseksi kasvaminen, realiteettien kohtaaminen ja selvän pään pitäminen on tässä yhteiskunnassa johtanut vain masentumiseen ja vieraantumiseen - pettymykseen siitä, miten vähän meille muotoiltu elämä onkaan. En näe "arkielämässä" mitään järkeä, enkä (ideaalista) inhimillisyyttä.
Oltiin tuossa DBTL:ssä. Kysyttiin neuvoa kadulla seisoskelevilta nuorilta, jotka ensin väärään suuntaan neuvottuaan rupesivat isottelemaan. Tämä itsessään oli jo kerrassaan koomista, mutta kaikkein huvittavimmaksi tilanteen teki se yksi jannuista otti kaveriltani ja minulta poskeen päivää aikaisemmin puiston siimeksessä ihan pikkurahalla. Jätkä oli vähän vaisun näköinen.
Otan silikonirinnat! Olen haaveleillut niistä jo kauan ja nyt päätös on tehty! :)
Syntini on siis turhamaisuus.
tässä vähän listaa minusta
-olen tyttö joka hakee seuraa koko ajan kaikkialta
-isken vapaita ja varattuja miehiä mutta en ole heidän kanssaan kuin pari viikkoa koska ne ei tee niinku mä haluun
-pukeudun mustaan ja toivon että saatana hommais mulle kuuluisuutta koska osaan laulaa hyvin vaikka muut väittää toista
-oon mielestäni täydellinen mutta muut ei tajuu sitä
-muilla ne ongelmat on jos ne ei mua kestä, ei mulla
-ostan kalliita vaatteita ja varastan sekä kavereiltani että vanhemmiltani rahaa
-huijaan myös ystäväni varastamaan puolestani mustia vaatteita
-tykkään olla naisten kanssa silleen koska se on radikaalia, ei ne mua oikeesti kiinnosta, mut koska sillai saan miesten huomion, teen sen aina kuin mahdollista ja mielellään väkisin julkisella paikalla
-musta tulee isona julkkis ja sit aion näyttää kaikille
-jumala puhuu mulle joskus mut kun mä juon omaa vertani ja rutistan pentagrammia mun rintoja vasten, se puhe lakkaa
-oon viillelly mut kaikki väittää ettei ne oo tarpeeks syviä
-oon nähny pimeän puoleni ja osaan myös käyttää sitä
-käytän ihmisiä myös paljon hyväkseni kaikilla mahdollisilla tavoilla
-olen myös lihallisesti neitsyt mutta pimeyden ruhtinas saattoi mut raskaaksi ja ens talvena synnytän pojan josta tulee maailmanhallitsija
-mun lempibändi on bullet for my valentine
-aion viel joskus käydä japanissa ja käännyttää ne kaikki mun puolelle vaikkei ne olekaan läheskään yhtä kauniita ku mä
Olkaa hyvä /,,/
Huomasin muutama kuukausi sitten, että minulla on bulimia. Onneksi paranin siitä sitten melko pian sen jälkeen kun tajusin sen. En vain enään halunnut oksentaa, koska se oli niin inhottavaa.
Olen aivan tavallinen mies joka on korkeasti palkatussa virassa. Ulkonäköni on hyvä muttei lähentelekään mitään pyykkilauta jumalaa. Junttia tai ei nautin suunnattomasti kun saan vetää turpaan oikein huolella baari-illan jälkeen tyhmiä bodareita tai kamppailulajien harrastajia. Myös säälittävät pirinitkut ovat top kympissä. En yleensä aloita riitoja vaan ajaudun näiden itsekeskeisten kusipäiden lähietäisyydelle jolloin he yleensä rupeavat väistämättä tönimään ja hakemaan lisää "elintilaa". Tiedän että joskus minullekin tulee noutaja mutta eipä ole vielä 10v niin käynyt. Eikä pahemmin ole tarvinnut istua käräjilläkään.
Lisäksi olen pannut kaikkia talomme vähäänkän hyvän näköisistä mimmeistä. Yhden paksuksi, mutta hän teki abortin:) Olen ollut naimisissa jo 5v ajan ja suhteemme on loistava. Nainen on kuin 10 ja ikäistään huomattavasti paremmassa kondiksessa vaikka onkin jo synnyttänyt. Sinä aikana kuitenkin olen nussinut n 50 vierasta naista. Useimmat heistä ovat jääneet roikkumaan ns vakipanoiksi. Niinpä normi työviikon jälkeen hakkaan jonkun kusipään baarissa, joka yrittää olla maailman kovin jätkä ja nussin vierasta naista. Niin ja sunnuntaisin katson formulat.
Asioita joita en aikonut tehdä/löytää itsestäni, mutta näin kuitenkin kävi:
anoreksia, itsemurha yrityksiä, itsetuhoisuutta, terapia, katkaisuhoito, alkoholiton elämä (työn alla), varatun naisen paneminen, näpistäminen, opiskelu/työpaikassa humalassa oleminen jne.
En hallitse rahankäyttöäni. Minulla on Visa, Mastercard, Stockan kortti ja Diners Club. Ostan yli varojeni, mutta kun oli vielä työ kaikki oli siedettävää. Laman aikana menetin työn ja olin pahasti veloissa ja olen edelleen. En saanut enää luottokorttimaksuja maksettua. Salasin ystäviltäni ja vanhemmiltani kuinka kusessa oikeasti olen. Vähättelin asiaa ja näyttelin aina iloista ja pirteää, vaikka sisällä ahdisti velkahelvetti. Tarvitsin nopeasti rahaa velkojen maksuun ja siksi aloin stripata, koska en halunnu alkaa myymään itseäni. Olen kuitenki saanut kehuja ulkonäöstäni. Nyt sitten yritän suoriutua velkahelvetistäni riisuuntumalla. Glamour on siitä kyllä kaukana. Välillä pidän työstä ja välillä vihaan sitä. Suurin osa asiakkaista on kuitenkin mukavia ja hyväkäytöksisiä. Pienestä lisämaksusta annan kosketella ja joskus annan extrapalveluja, mutten seksiä. Minulla on ihana mies, mutta pelkään, että hän jättää minut jos saa tietää. En ole kehdannu edes miehelleni kertoa kuinka pahasti olen veloissa. Olen vain kerran viikossa töissä, jotta hän ei alkaisi epäillä. Olen myös käynyt velkaneuvojalla, mutta sielläkin jouduin valehtelemaan tuloistani. Ajattelin lopettaa, kun velat on kuitattu. Siihen voi tosin mennä aikaa..
Mulla "oli" ihana ystävä jonka kanssa oli todella hauskaa ja mukavaa. Sitten aloin huomaamaan siinä paskoja piirteitä. Hän ei ikinä sanonut mitään hyvää muista ihmisistä, mutta häntä piti aina kehua. Hän laittoi facebookkiin muista aina huonoja kuvia vaikka kameralla oli hyviäkin kuvia, hänestä taas ei saanut laittaa yhtään huonoa kuvaa. Hän on todella pinnallinen paska. Ja on kuitenkin kateellinen jos joku on kauniimipi, rikkaampi tai asuu hienommin kuin hän. Rehentelee Puolijulkkispoikaystävällään, kehuu miten hienoja lahjoja saa ja blaa blaa... Kaipaan aikoja jolloin hän oli vielä NORMAALI. Nyt kyseinen ämmä vituttaa ja en halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Haluisin keinolla millä hyvällä tiputtaa hänet maanpinnalle takaisin mukavaksi.
Lapsena kai miltei kaikilla on ollut jonkinlainen mielikuvituskaveri. Minä vain palasin siihen kerhoon näin aikuisena; minulla on mielikuvituspoikaystävä.
Miesten suhteen minulla ei varsinaisesti ole ollut tuuria. Yläasteikäisenä minut raiskattiin; siinä meni neitsyys. Sen jälkeen, kai melko ymmärrettävästi, seksi lähinnä kuvotti. Päällepäin olen kai normit täyttävä ihminen. Normipainoinen, hauskaksi luonnehdittu, kuulemma positiivinen, avoin, nättikin. Mistä minä tiedän, mutta näin ne muut sanovat. Siteeraanpa siis niitä.
En minä silloin penskanakaan seurustellut. Ei ollut teiniromansseja tai kädestäpitelyjä. En tiedä miksei; en poikennut muista ainakaan negatiivisessa mielessä, mutta pojat joista pidin eivät tavanneet pitää minusta. Samanlaista se oli - ja on - vanhemmitenkin ollut. Tapahtuneen vuoksi minun on ollut aina vaikea luottaa miehiin, ja kiinnostuminen on aina ollut pitkä prosessi. Jos joskus olen jotain alkuun saanutkin, avauksen tehtyä ja asia on edes vähän edennyt, ovat ne miehet järjestään hankkiutuneet minusta nopeasti eroon - tai alkaneet ravata vieraissa. En pysty seksiin kovinkaan nopeasti, en fyysiseen läheisyyteen tai muuhun sellaiseen. Ja vaikuttaa siltä, ettei suurinta osaa miehistä kiinnosta odottaa siihen saakka, että kykenisin. Että luottaisin. Että haluaisin sitä itsekin. Yleensä "etäisyyteni" tai "vaikeuteni" on ilmoitettu syyksi lopettaa tapailu, vaikka olen yrittänyt selittää mistä on kyse. Tai sitten on ryhdytty ravaamaan vieraissa, kun "kai sä ymmärrät, ettei yksikään mies voi olla koko ajan ilman".
Yksi mies oli, yksi ainoa, joka odotti. Hän onkin ainoa, jonka kanssa seksi tyntui - hyvältä. Ei-vastenmieliseltä. Häntä en pelännyt. Kunnes, poliisin tullessa mukaan kuvioon, kävi ilmi että mies olikin ehta auervaara. Iltsikkaankin ehti, tekemisineen. Minulta hän ei sentään saanut rahaa, ilmaisen asunnon ja helppoa seksiä kyllä. Asian selvitessä en tiennyt, miten reagoida; missä vaiheessa elämäni muuttui huonoksi kotimaiseksi elokuvaksi?
Joku muu olisi ehkä nauranut aikansa ja jatkanut elämässä eteenpäin. Minä en kyennyt. Tämän jälkeen jokin minussa vain hajosi. Masennuin. Päädyin sairaalaan. Annoin periksi. Töihin olen jo palannut, sairaslomalta, mutta ilo on ollut mennyttä maailmaa. Hymyilen kun pitää, mutten muista milloin viimeksi olisin nauranut aidosti. Tai kiinnostunut mistään. Uneksinut jostakin. Elämän juju tuntuu kadonneen ja pahinta on, etten tiedä sanooko näin minä vai depressio.
Tapahtumista on pian pari vuotta. Niiden jälkeen en ole enää käynyt treffeillä, en laatinut seuranhakuilmoituksia. Baareissakin ehkä muutaman kymmenen kertaa, tuskin enempää. En jaksa väenpaljoutta, en isoja sosiaalisia tilanteita. Kavereita tapaan toisinaan, mutta mieluummin kaksin tai kolmin. Tuntuu kuin olisin kadottanut halun, kyvyn sosialisoida, olla ihmisten seurassa - siitä huolimatta, että minua luonnehditaan iloiseksi vitsiniekaksi. Eivät tajua, että paskanjauhaminen ja naurattaminen ovat vain yksi tapa olla hiljaa.
Miehiä en uskalla enää juuri edes ajatella. En sitä, että lähestyisin taas jotakuta, kuullakseni ja kokeakseni taas samat satuttavat asiat. Mieluummin vetäydyn, suojelen itseni kuoren sisään. Mutta yksinäisyyttä en pääse karkuun sielläkään; sitä puolta itsessäni, joka kaipaisi jotakuta jolle kelpaisi juuri sellaisena kuin on, skitsoineen, traumoineen kaikkineen. Ja kun sellaista ei tunnu olevan olemassa, minä loin sellaisen; lainasin kasvot yhtäältä, annoin nimen, loin elämäntarinan. Kuvittelen kaikenlaista hetkinä ennen unta ja pienen tovin aamulla, ennen kuin noustava. Keskellä päivää, hetkinä joina pelko, suru tai jokin muu ikävä tunne on käydä ylivoimaiseksi. Joku voi sanoa että se on todellisuuspakoa; minulle se on ainoa tarjolla oleva lohtu ja ainoa tapa kokea sitä kaivattua läheisyyttä. Kuvitella se.
Minulla on pieni. Seisokissa se on hädintuskin 10cm pitkä. Paksuutta sillä kyllä on, 5cm ja se on ympärileikattu. Yhdyntä onnistuu ja naiset ovat tykänneet kun saavat paksua. Enemmän häiritsee sen koko lepotilassa, se kutistuu joskus lähes olemattoman pieneksi ja muutenkin lepotilassa on jopa pikkurilliäni pienempi. Eipä sen kanssa kehtaa mennä saunaan missään missä on muitakin paikalla. Niin ja olen myös lihava eikä minulla ole naista.
Paras ystäväni on seurustellut vuoden verran nyt, heillä on ollut jo aika paljon ongelmia suhteessa ja aina välillä he ovat eroamassa. Olen ilkeä, sillä salaa toivon että he eroaisivat, koska ystävälläni ei ole enää aikaa minulle vaan hän on kiinni suhteessa 24/7.
Erosin 7 vuoden suhteesta hieman itseäni vanhemman miehen kanssa muutama vuosi sitten. Sen jälkeen en ole osannut sitoutua keneenkään vaan harrastanut vain lyhyitä suhteita tai pelkkiä seksisuhteita. Jostain syystä kiinnostukseni ovat saaneet itseäni noin 4-5vuotta nuoremmat miehet. En tiedä mitään parempaa kun seksi nuoremman miehen kanssa ;) Totuus on ettei heistä ole aviomieheksi, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tähänkin. Seksielämäni näin sinkkunanikin on nyt parempaa kuin tuona koko 7 vuotena kun seusrustelin.
Ärsyttää ihmiset jotka jättävät autonsa ikkunan yöksi auki ja aamulla sitten valitetaan että stereot on varastettu. Muutaman kerran olen arkikaljoittelun jälkeen yksinkertaisesti pissannut avonaisesta ikkunasta sisään. Ei kai kovin kypsää, mutta oppivatpahan nämä valittajat mitä se on kun jätät ikkunan auki. Kelpaa siinä aamulla mennä autoon kun penkkiin on uponnut 3 litraa höyryävää pissaa.
En muuten ole koskaan jäänyt kiinni.
mulla menee tosi hyvin, olen parisuhteessa ollut jo pitkään ihanan miehen kanssa, ei läheisiä kuollut, hyvät välit kavereihin, en ole masentunut jne.. Silti haluaisin vaan kuolla pois.
Edellisen parisuhteeni loppupuolella aloin pihdata naiseltani, ja tätä jatkui pari kuukautta ennen kuin laitoin suhteen poikki. Tein sen vain kostaakseni naisille oman seksuaalisen turhautuneisuuteni. Valta evätä seksi toiselta hiveli kostonhimoani, mutta jätti loppujen lopuksi tyhjän olon.
Pihtaamiseen oli muitakin syitä, mutta tuo yksi oli niistä se viheliäisin.
