Rippituoli

Näin unta että rakastelin naisen kanssa ja nautin siitä suunnattomasti.

Olin aikoinani kahden tytön kanssa samaan aikaan kihloissa puolisen vuotta, toinen jäi, toisen kanssa jo 17 vuotta aviksessa ilman muita rikoksia, nuoruus ja hulluus...

Olen yli 30-v nainen. Masturboidessani ajattelen pomoani,joka on myös hyvin kiihottava nainen silmälaseissaan..

Olen ollut suhteessa nykyisen mieheni kanssa hieman yli seitsemän vuotta. mieleni on tehnyt jättää kyseinen ihminen jo siitä saakka kun täyteen tuli 3 kuukautta. Ensin sen takia, että hän joi liikaa, sitten sen takia ettei hän saanut nokkaansa irti tietokoneesta ja nyt sen takia ettei meillä ole yksinkertaisesti mitään yhteistä. Sinä aikana meille on syntynyt myös pieni poika, joka nyt tietenkin vaikeuttaa eroa. Luulen, että mieheni ajattelee samoin, ja olemme myös silloin tällöin vakavasti puhuneet suhteemme olemattomuudesta, mutta kumpikaan ei saa sanottua sitä viimeistä sanaa että nyt oikeasti erotaan. Niinpä vaan elelemme kuihtuneessa suhteessa jossa ei ole mitään pointtia. Kai tavallaan vielä rakastan miestäni, ja uskon että kovalla työllä suhteen saisi pelastettua, mutta ei ole mielenkiintoa yrittää, koska aina kun lähestyn miestäni hän ei tahdo jutella tai muutenkaan korjata asioita.

Pelottaa ajatellakkin että olisin tässä tilanteessa vielä monen vuoden kuluttua.

Todennäköisesti siinä kyllä käy niin.Yritän ajatella että ansaitsen olla onnellinen ja kerran täällä vaan eletään, mutta yksinhuoltajan arki ja yksinäisyys pelottavat.

Säälittävää.

Rakastan, mutten ole rakastunut. Ajatus parisuhteesta tän miehen kanssa ei tunnu oikealta, muttei ole hyvä olla ilmankaan ja koko ajan on ikävä. Mitähän h*elvettiä.

Olen matkustellut rautateillä pitkät ajat puoli-imaiseksi. Ostan kaukomatkoilla vaan seuraavalle asemalle lipun ja ainoastaan lähtöasemalle ne tarkastaa kaikkkien liput. Kerran meinasin käydä köpelösri, kun konnari tuli kesken matkan kyselee lippuja. Katsoin miestä silmiin ja sanoin pokerina, että sinähän se myit minulle lipun, mies oli hetken ihan sanaton ja jatkoi vain matkaan, uskomattomat kiksit siitä sai.

Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa puoli vuotta. Meillä on yhteisiä raiskaus- ja alistusfantasioita, joita olemme paljon jo toteuttaneet, pari kertaa jopa koulun pimiössä. Kiihotun hänen piiskaamisesta, sitomisesta ja nöyryyttämisestään enemmän kuin mistään muusta ja hän nauttii kohtalostaan. Olemme kummatkin todella kiltin ja viattoman oloisia, ja jos ihmiset saisivat tietää, he pitäisivät meitä sairaina.

Erosin vuoden lopussa aivan ihanasta nuoresta miehestä. Olin korviani myöten rakastunut ja tunsin ensimmäisen kerran elämässäni että olin löytänyt ihmisen jonka kanssa pystyin olemaan oma itseni enkä panikoinut ajatusta sitoutumisesta. Opiskelut erottivat meidät ja olen ollut katkera erosta vaikka ystävilleni väitänkin ettei minua kiinnosta kyseinen mies pätkääkään enää.

Eron jälkeen olen koittanut pitää itseni kiireisenä ja treffaillut monia potentiaalisiakin miehiä. Jostain syystä minulle iskee paniikki joka kerta kun joku treffikumppaneistani haluaa tavata uudelleen tai osoittee aitoa kiinnostusta tehdä jutusta "vakavaa". Pakenen paikalta joka kerta. Ystäväni sanoi että olen niin nirso että tulen kuolemaan yksin. En vain saa tätä exää mielestäni ja vertaan jokaista vastaantulevaa mieheä häneen.

Ainoa joka on saanut perhosia vatsaani exäni tavalla on en ex-kolleegani jota näen puolen vuoden välein, tunne on molemmin puolinen, mutta hän on varattu ja emme sen vuoksi koskaan etene viatonta flirttiä pidemmälle. Mutta luulen että jos hänkin eroaisi ja ilmoittaisi oikeasti haluavansa olla kanssani niin juoksisin varmaan silloinkin karkuun. Pelkään sitoutua, siksi hänestä on helppoa unelmoida koska tiedän sen olevan mahdotonta.

Rakastuin itseäni 12 vuotta vanhempaan, olemme yhdessä, mutta kukaan muu kuin me kaksi ei ymmärrä asiaa vaan ovat vaivautuneita. Syntiä vai ei...

Rakastun aina varattuihin miehiin. Viime viikonloppuna viimeksi levitin jalkani kundille, jolla oli likkakaveri himassa odottamassa. Sitten aina jälkikäteen nautin siitä itsesäälin ja ikävän tunteesta, joka tulee, kun jätkä lähtee eikä koskaan soita.

Saan kunnon kicsit kun bussia ajaessani voin jättää alaikäiset tyttölapset ja pojanmulkerot rauhassa venaamaan seuraavaa bussia, koska heillä näkyy oleuen ja siiderien nauttiminen kesken, sitähän ei minun bussissani tapahdu. Jos joku erehtyy niin heitän armotta pihalle vaikka olisi illan taikka yön viimeinen vuoro, iästä ja paikasta riippumatta aina lentää ulos.

Olen homo. Haluaisin löytää itselleni miesystävän, mutta en voi etsiä itselleni sellaista, koska perheeni, sukulaiseni ja sukulaiseni pitävät itsestään selvänä, että olen hetero ja jos he saisivat tietävän totuuden seksuaalisesta suuntautumisestani, niin he hylkäisivät minut. Jos alkaisin seurustelemaan miehen kanssa ja meille tulisi ero, niin olisin ihan yksin, kun sukulaiset, ystävät ja miesystävänikin olisivat kaikki minut hylänneet.

Ihastuin sitten ystävääni jota en ole koskaan pitänyt ulkonäön puolesta mitenkään miellyttävänä. En tiedä pystyisinkö koskaan seurustelemaan kun en kehtaisi esitellä sitä äidilleni.

Olen rakastunut vaimoni siskoon. Tiedän, ettei hän ole onnellinen nykyisessä suhteessaan. Luulen, että hän myös tietää tunteistani, vaikka en niitä kehtaa tunnustaa.

Puristin ystäväni vaimon persettä. Olimme ravintolassa ja ystäväni vaimo oli tilaamassa uutta juomaa tiskiltä, näin hänet nojaamassa farkuissaan tiskiä vasten samassa kuin vastustamatonta kiusausta puristaa hänen persettään joten, reipaasti lähemmäksi ja reilulla kämmen otteella puristin hänen toista pakaraa.

Nainen vain tokaisi jotain nooh ja nauroi remakasti, ja kyllä oli hyvä perse tosin omalla vaimolla on kyllä parempi.

Äiti koittaa pitää yhteyttä ja soittaa suunnilleen kerran kuussa. Mua ei oikeestaan kiinnosta lainkaan mitä sille ja muulle perheelle kuuluu. Muitten kans en ole puhut vuosiin. Välttelen yhteydenpitoa, mut välillä se saa mut kiikkiin. En rohkene sanoo sille totuutta, kun en kuitenkaan toivo niille mitään pahaa.

Tunnen olevani jotenkin erilainen ja viallinen.

Minulla on ollut kova nuoruus. Ei mitään kuolemanvakavaa mutta jotenkin tuntuu että kohdalleni on sattunut enemmän pieniä ja rankkoja kokemuksia. Minua ei tunnu kiinnostavan mikään asia. Työnteko ja ihmisten kanssa seurusteleminen kaikkein vähiten. Tunteenikin tuntuvat olevan jotenkin vajaavaisia..

Tuntuu että elän vain kostoa varten. Kuntoilen ja treenaan itseäni tätä varten. Tosin hassu asia että.. Minulla ei ole mitään kostettavaa kenelekkään jotenkin tuntuu että olen vain tikittävä aikapommi odottaen että joku tekee jotain väärää läheisilleni.. Siis ei mitään pientä vaan raiskauksia tai pahoinpitelyitä.

Kuvittelen usein rankaisevani näitä pahantekijöitä tuhatkertaisesti ja saan siitä massiivista hyvänolon tunnetta. Voin vain kuvitella minkälaisen hyvänolon tunteen saisin siitä tositilanteessa.

Ja siis vielä selvennykseksi että en pystyisi ikimaailmassa edes kuvittelevani satuttamaan viattomia.

Olen töissä perheyhtiössä kirjanpitäjänä. Olen seurustellut perheen tyttären kanssa 4vuotta, on samassa talossa töissä. Myöskin on hänen vanhempansa jotka ovat lafkan aikoinaan perustaneet.
Perheen äiti joka myyntipuolen hoitaa, jää usein töihin klo. 16 jälkeen, olemme silloin yleensä kahden. Tälle rouvalle maistuu viina melkoisesti. Toissa kesänä jäin ylitöihin, rouva jäi myöskin, aika tumussa oli. Sitten rouva tokaisi - Eiköhän katota sun taidot alasti. Tästä hieman hämillään olin, tämä alkoi lähentelemään ja siinä kävi sitten että harrastimme seksiä.

Olen perus kirjanpitäjä jonka palkka on normaaliin kolleegani verrattuna 2,5kertainen, kaikki olen saanut perheen suhteilla. Rahaa on, tilistäni eurokaan en kuluta elämiseen. Tämä maanantai rouvan paneminen on jatkunut siitä lähtien. Rouvaa ei haittaa ollenkaan vaikka seurustelen tyttärensä kanssa, isää ei kiinnosta, on matkoilla kokoajan. Kiinni jääminen ei pelota, olen taloudellisesti niin paljon hyötynyt ja tulen hyötymään että arvossaan olen.

Olen valehdellut miehelleni tärkeässä asiassa. Pimitin tiedon häneltä koko sen ajan jonka olemme olleet yhdessä. En valehdellut hyötyäkseni miehestä tms, häpesin vain tätä asiaa joka elämäämme paljon vaikuttaa, mutta jonka pystyin salailemaan aivan uskomattoman pitkään. Sain vatsahaavan tätä asiaa stressatessani ja pelätessäni että se tulee julki.

Nyt juttu tuli ilmi. Sen sijaan että mies AIHEELLISESTI olisi syyttänyt minua valehtelevaksi ja epäluotettavaksi kusipääksi, hän antoi anteeksi silmääkään räpäyttämättä. Olin täysin varma että kun juttu tulee ilmi, hän jättää minut ja syystäkin. Hän sanoi vaan että tästä selvitään.

Minä en pysty antamaan tätä salailua ja suoranaista petosta (ei ole todellakaan kyse pettämisestä toisen miehen kanssa tms) anteeksi itselleni. Häpeän tekoani niin syvästi, että en ole asian julkitulon jälkeen poistunut asunnosta. Siitä on nyt 3 viikkoa kun asia tuli mieheni tietouteen. Itken vaan aamusta iltaan ja olen nipistellyt itseni ihan järkyttäville mustelmille. En pysty syömään. Laiha lohtu että paino on pudonnut monta kiloa.. Itsevihani on saanut sellaiset mittakaavat nyt että harkitsen vakavasti parvekkeelta alas heittäytymistä. Mieheni järjesteli asioita ja tämä salaisuuteni ei vaikuta jatkossa yhteiseen elämäämme. En pysty katsomaan itseäni peiliin. Eniten ihmettelen miten mies pystyy olemaan kanssani, tällaisen täydellisen kusipääpaskaepäluotettavan luuserin kanssa.

Kun juttu tuli ilmi, kerroin siitä kaikille sitten samalla. Mieheni suku tietää, ja kaikki suhtautuivat siihen hyvin ymmärtäväisesti. Tiedän että en pysty antamaan tätä itselleni anteeksi. Luulen että edessä on vain väistämättömin, sillä tämä ahdistus ja itsesyytön ja -inho on niin sietämätöntä. Olen takuuvarma, että mieheni on parempi olla ilman tällaista oksettavaa ämmää.

Kiitos ja anteeksi.

Ensimmäinen kertani tapahtui kolmen miehen kanssa. Olin kännissä ja minua käytettiin hyväksi. En enää ikinä ole niin naiivi kuin silloin. En voi kertoa tuota edes kavereilleni sillä häpeän sitä. En luota enää miehiin, suuri osa miehistä ällöttää minua.