Rippituoli

Mä olen ihanstunut mun entiseen pomooni ja mä haluan sitä ihan älyttömästi. Ja naispomo kyseessä...

Vaimo tunnusti eilen itku kurkussa pettäneensä minua. Vastasin siihen vaan, että ei se järvi soutamalla kulu. No, mimmihän tilttas oikeen kunnolla tämän kuultuaan ja huusi ja raivosi mulle välittämisestä tms. Mitä vittua noiden naisten päässä oikeen liikkuu.

Olen sinkku enkä ole koskaan ollut suhteessa. Minusta tuntuu että en ole lähes lainkaan kiinnostunut tutustumaan uusiin naispuolisiin ihmisiin. Minusta tuntuu että voisin ottaa suoralta kädeltä tyttöystäväkseni jonkun teinivuosien ihastukseni kokeakseni sellaisen huuman mitä vain teini-ikäiset kait voivat kokea. Voi tosin olla että pudotus takaisin maan päälle olisi tässäkin tapauksessa todella kova, olivathan nämäkin ihastukset tosiasiassa mielikuvitukseni täydentämä kuvitelma ihmisistä joista tuskin tiedän lähes yhtään mitään. Suoraan sanottuna tietyt vanhat pettymykset kaivelevat tosi pahasti.

Olen vieläkin kiinnostunut miehestä, jonka kanssa sovin viime syksyn alussa, että juttu ei jatku. Syy, miksi en halunnut jatkaa, on sukupuolitautini. En olisi kestänyt, että mies olisi jättänyt minut sen takia koska kaksi edellistä juttuani päättyi sukupuolitaudin vuoksi, edellinen täysin, jälkimmäinen ainakin osittain sen vuoksi.

Ajattelen miestä melkein päivittäin ja toivoisin, että tälle tilanteelle tulisi joku selvyys, oli se sitten kunnon loppu tai jotain muuta. Pelkään, että jos kerron tälle miehelle sukupuolitaudista, hän kertoo siitä yhteisille tuttavillemme. En kestäisi sitä. Haluaisin kuitenkin kovasti kertoa hänelle, koska ajattelen, että hän ansaitsee tietää totuuden (hänet kuitenkin hylättiin hänen tietämättään syytä).

Haluaisin edes pitää miehen jotenkin elämässäni mutta se, että olisimme kavereita tai tuttavia tuntuu myös valheelliselta. Ajattelen tätä usein.

En osaa pätkääkään englantia. En puhuttua, en kirjoitettua. Koulussa luin vain pitkän saksan ja pakkoruotsin, enkä niitäkään kunnolla oppinut. En ymmärrä yhtikäs mitään TV-ohjelmistä, laulujen sanoituksista, mainoksista tai muusta englanninkielisestä tekstistä. Kuvaavaa on, että luulin sanan "I" (minä) olevan prepositio kuten ruotsissa.

pari tunnustusta:

ystävystyin naispuoliseen duunikaveriini. meistä tuli todella läheisiä ystäviä, kerroimme toisillemme todella henkilökohtaisia asioita. olen ihan varma, että jos olisin halunnut, olisin saanut pesää ja hän olisi varmasti halunnut myös panna mua. hänellä oli todella isot ja hyvät tissit (jotka olen nähnyt saunoessamme). harmittaa etten päässyt nussimaan hänen tissejä. nyt hän asuu ulkomailla.

toinen tunnustukseni on paska/pieruhuumori. naurattaa saatanasti. duunissa luen näitä tunnustuksia ja kun tulee pierutunnustus vastaan niin nauran ääneen, enkä voi sille mitään. duunikaverit katsoo että tuo jätkä on sekasin.

Minulla on ollut jo lähes vuoden kestävä suhde varattuun mieheen. Hän ei vaan jätä kihlattuaan vaikka väittää rakastavansa minua. (eihän miehet koskaan jätä!) Suurin syy tähän on ilmeisesti, että mies on minua 17 vuotta vanhempi... Rakastan vain häntä, enkä pysty jättämään häntä... Toivottavasti jäämme pian kiinni..

Seitsemännen luokan puolivälissä ihastuin yhteen samalla luokalla olevaan tyttöön. En kertonut tytölle koskaan tunteistani, vaikka tilaisuuksia oli. Esimerkiksi kerran istuin yhdeksännen luokan loppupuolella välitunnilla penkillä ihastukseni vieressä ja hänen vasemmalla puolellaan istui hänen kaverinsa, joka sitten yhessä vaiheessa siinä meidän kolmen juttelun puitteissa kysy meikältä, että: "Mikset sä kerro ****, että sä tykkäät siitä?" No minä menin tietenkin ihan lukkoon ja taisin punastuakin. En tiedä hänen tunteistaan minua kohtaan yhtään mitään, mutta kun näen tytön vaikka kaupassa, niin sydän jättää samantien pari lyöntiä väliin. Olisi pitänyt kertoa, mutta nyt se ei taida olla enää mahdollista, hän on lukiossa, minä ammattikoulussa.

Haluaisin olla onnellinen. Kaikki mitä teen tai sanon, on vain puolet totuudesta. Muiden miellyttämisen tarvetta mulla ei ole, mutta kaikkien muiden parasta yritän ajatella. Parisuhteeni on siinä vaiheessa, että nyt pitäisi itseni päättää, hyväksynkö suhteeni tällaisena.

Olen ollut jo monta kuukautta ihastunut yhteen jätkään, joka myöskin varmasti välittää minusta mutta joka ei halua mitään vakavaa mm siitä syystä, että hänelle on käynyt edellisessä suhteessaan hyvin ikävästi. Tällä hetkellä meidän välit on hyvin sekavat.

Tunnustukseni on että tapailen toista aivan ihanaa jätkää, josta en kuitenkaan voisi olla tosissani kiinnostunut. Tuntuu vaan niin hyvältä ja turvalliselta tämän uuden jätkän kanssa mutta vanha pyörii kuitenkin jatkuvasti mielessä. Ainoa hyvä puoli tässä on että en ainakaan huija itseäni, mutta huono omatunto on silti.

Miesystäväni on todella onneton rakastaja. Perkule että ottaa päähän. Rakastan häntä, enkä halua erota. Seksi on ruvennut vain ahdistamaan, mikä aivan uutta mun elämässä...

Elän pitkässä parisuhteessa. Vaimoni ei tiedä jotta käytän viagraa säännöllisesti, hän ihmettelee ja palvoo mieskuntoani kun jaksan monta kertaa päivässä. Otan joskus kaksikin nappia yhdellä kertaa, olen rautakanki! Todellisuudessa penikseni ei enää seiso ilman viagraa juuri koskaan,ja silloin harvoin jos seisoo niin olen minuuttimuna ja laukean jo reisille. Mutta vaimoani vedätän täysillä ja popsin nappeja, enkä aio tätä hänelle koskaan paljastaa. Naisia on helppo huijata.

Tunnen suunnatonta inhoa lihavia ihmisiä kohtaan. Aivan sama mitä he tekevät, tupisen päässäni jotain tyyliin "painu sinäkin läski v**tuun siitä ihraisen perseesi kanssa." Saan myös mielihyvää naureskellessani lihaville naisille ja heidän ällöttävyydelleen.

Kaikkein absurdeinta onkin, että olen itse suhteellisen tanakka nainen. En kehtaisi koskaan sanoa ajatuksiani ääneen, koska minut tunnetaan korrektina, mukavana ja suvaitsevaisena ihmisenä. Hävettää!

Tykkään haistella omia pierujani. Jos yöllä meinaa rupsuttaa, on kiva kääriä peitto oikein tiukasti ympärille, pieraista ja työntää sitten pää peiton alle ja nuuhkaista oikein syvään.

En siis saa pieruista minkäänlaisia eroottisia kiksejä, kunhan vain tykkään haistella. Muiden ihmisten pierut ällöttävät ja haisevat nenääni pahalta. Omam pieru paras pieru!

Olin lähemmäs vuoden töissä bloggarina/siivoojana erään tunnetun ravintolaketjun ravintolassa. Löytäessäni tippuneita lompakoita tai unohdettuja laukkuja, kävin salaa kaivelemassa setelit ja suurimmat kolikot itselleni, ennen kuin kiikutin tavarat narikkaan. Oli siinä asiakkailla sitten vitutusta, kun joku kusipää oli nyysinyt lompakosta rahat ja heittäny lattialle, ja kiltti bloggarityttö oli sitten löytänyt kadonneet tavarat ja vienyt suoraan narikkaan. Parhaina iltoina käteen saattoi jäädä jopa lähemmäs sata euroa.

Jos löysin myös esimerkiksi koruja, aurinkolaseja tai irrallisia huiveja ja vaatteita, valikoin parhaat päältä omaan huomaani (tosin selvästi arvokkaita koruja en kehdannut ottaa, hukattuani itse kerran arvokkaan sormuksen jolla oli älyttömästi tunnearvoa)

Eikä edes pahemmin kaduta, mitä ovat niin kännissä että tiputtelevat tavaroitaan pitkin baaria!

Olen sairastanut masennusta noin kymmenen vuotta, ja pannut sinä aikana noin 250 eri miestä, joista osa on ollut mm. opettajiani, ja olen saanut loistavat todistukseni lähinnä seksillä.
Olen koukussa särkylääkkeisiin ja esim parasetamoli valmisteita mulla menee noin 2g päivässä. Lisäksi käytän erinäisiä relaksantteja sekä nukahtamislääkkeitä. Olen ollut huuhtelussa kahdeksan kertaa.

Toivon poikaystäväni kuolevan onnettomuudessa, vaikka rakastan häntä. Haluaisin mieluummin kaivata menetettyä rakkautta kuin seurustella.

Tein vajaa kaksi vuotta sitten väärennetyn ajokortin kotikoneellani. Korttiin merkitsin syntymävuodekseni kaksi vuotta todellista ikääni vanhemman ja teippasin tämän paperinpalasen kirjastokorin kylkeen. Kaljaa tullut kaupasta kannettua lähes viikottain yhteensä kymmenistä eri paikoista ilman suurempia ongelmia tai epäilyksiä. Baarissakin on tullut käytyä. Vielä tänäkin päivänä kiinnijäämisen pelko jännittää ihan perkeleesti kun on aikeissa mennä ostamaan kiellettyä hedelmää. Tunne joka onnistuneen reissun jälkeen tulee on sanoinkuvaamattoman hieno. Hommaa en edes tee siksi etteikö joku täysi-ikäinen kaveri voisi nämä hommat hoitaa puolestani, tuo vaan niin uskomatonta onnistumisen tunnetta ja haastetta tällainen muuten melko tasapainoiseen elämään. Jotenkin tuntuu pahalta huijata sinisilmäisiä kassaneitejä kerrasta toiseen, mutta mikäs siinä niin kauan kuin eivät ala tarkemmin kyselemään. Kohta tosin tätäkin huvia tulee vähemmän harrastettua, kun 18v. täyttää.

Käyn säännöllisesti Habbo Hotellissa, sisustan siellä omaa huonettani jne. Aika kun joku kysyy siellä ikääni, niin väitän olevani 12-13v tyttö.

Tapasin muutama viikko sitten vanhan työkaverini. Sen jälkeen, en ole lakannut ajattelemasta häntä. Laulun sanojen mukaan, olen tavannut paljon miehiä, mutta vain muutamia harkinnut vakavammmin - tämä henkilö kuuluu jälkimmäisiin. Minulla on perhe ja ura. Vaatii paljon, että vaihtaisin ne yksittäiseen ihmissuhteeseen. Pyysin tavata häntä uudestaan. Luojan kiitos, hän ei ole ottanut yhteyttä. Mitähän siitäkin seuraisi.

Petin poikaystävääni, sillä luulin rakastavani toista. Suhde toiseen päättyi, kun tajusin rakastavani poikaystävääni. Kerroin poikaystävälle lopulta totuuden, ja erosimme. Rakastan häntä vieläkin, mutta olisin ollut hänelle liian huono tyttöystävä, joten hyvä vain, että pääsi minusta eroon. Luonnollisesti hän on kertonut kaikille yhteisille ystävillemme, että petin, joten minulla ei juurikaan kavereita enää ole. Ihan oikein sekin. Toivottavasti hän toipuu.

Olen paska ihminen, tiedetään. Minulla on kuitenkin kova yritys muuttua paremmaksi, seuraavaa rakastani en halua pettää.