Hunajaiseni Walter, pudottuani aikuisen saappaisiin, olen joutunut myöntämään itselleni omat hirvittävät heikkouteni. Olen aivan rakastunut olueen ja heikkona miehiin. Lisäksi olen hirvittävän sinisilmäinen ja uskon kaiken mitä minulle kerrotaan. Yhdessä nämä heikkouteni saattavat minut jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin enkä edes muista, koska minulla olisi ollut tylsää. Olen yrittänyt olla ilman alkoholia, mutta huomaan flirttailevani töissäkin. Minulla täytyy aina olla säpinää jossain, ja pidän jatkuvasti miehiä varalla, jos niitä joskus taas tarvitseekin. Jos en saa miestä koukkuun, hankkiudun viinaloukkuun. Vaikka sitten yksin. Yleensä sitä kautta löydän taas uusia miehiä, jotka vuodattavat minulle rakkauttaan. Ja minä uskon kaiken. Jättäessäni miehen en koskaan loukkaa häntä ja yleensä olemme siitä lähtien ystäviä, vaikka hän kyttääkin kuin korppikotka tilaisuuttaan. Älä käsitä väärin, en makaa heidän kanssaan, saan heidät katsomaan syvälle silmiin ja meidän välillemme syttyy yhteys. Sen myötä uskon heitä, vaikka he ovatkin vain korppikotkia. En ole varma, olenko saalis vai peto, mutta tiedän että olen hukassa, jos en muutu lesboksi tai rakastu maitoon.