Jos mies on jättänyt “lähden vain parille” -baari-illan jälkeen tulematta takaisin ja aamulla kotiin kömpiessään väittää sammuneensa kaverin sohvalle, onko selitys uskottava vai riisunko vaaleanpunaiset aurinkolasit silmieni edestä? Meillä menee muuten hyvin.
Jotta kaikki uimahallien saunojen käyttäjät saisivat nauttia saunasta haluamallaan tavalla, eivätkä epätietoiset tuhlaisi energiaa tai eritteitä väärissä paikoissa, voisitko kertoa, missä Helsingin uimahalleissa homoseksuaaleja tapaa erityisesti käydä?
Missä voin käydä teetättämässä oman penikseni mallisen dildon?
Hei! Mikä on mielestäsi paras cocktailbaari Dallasissa TX, USA? Olisiko mahdollista saada paikan osoitekin? Cowboy-landiaan olen matkalla ja pitäisi joku hyvä baari siis etsiä.
mun parasystäväni kääns mulle selkänsä. kun yritän puhua sen kans se on ku ei tuntis. mun poikakaverille se on kuin mikäki paraskaveri kyselee kuulumisia ja ties mitä. se oli kerran tosi hyvä ystävä ja olen kaikin keinoin yrittänyt saada välit takaisin. olen mailallut soittanut ja yrittänyt kaikkeni. kysees on siis tosi hyvä ystävä (paitsi että se ämmä jallittaa mun miestäni nykyään). mitä mun pitää tehdä???? vetää lättyyn sitä julkeaa lehmää vai yrittää vielä? mutta miten? mitä hemmettiä se oikein pelaa?
Hei oi tietojeni lähde...paljasta taas sanainen arkkusi ja kerro, mikä tisseissä viehättää miestä. Nehän ovat vaan yksi iso löllyvä rasvaklippi.
Miksi taiteilijan täytyy aina näyttää taiteilijalta? Esimerkiksi skeittari voi näyttää punkkarilta, rokkarilta, hip hopparilta tai vaikka puliukolta. Eikö taiteilijoiden pitäisi olla omaperäisiä? Silti heidät tunnistaa satojen metrien päähän. Aina. Miksi he toimivat näin?
Tapasin vuosia sitten ihanan baskitytön Englannissa, valitettavasti oli pakko palata Härmään, joten juttu jäi kesken. Nyt onnistuin selvittämään hänen osoitteensa Espanjassa! Oletan että tunnet baskinaisten luonteen kuin omat hajusi, eli miten hän reagoisi, jos ilmestyisin ilmoittamatta hänen ovensa taakse, katsoisin häntä syvälle silmiin ja lausuisin hiljaa, etten voi elää ilman häntä.
Olemme tässä äijäporukalla miettineet jo jonkin aikaa vastausta hyvin yksinkertaiseen kysymykseen, mutta emme ole totuutta löytäneet. Kummat nauttivat enemmän elämästä, miehet vai naiset?
Olen eronnut pitkästä suhteesta joitakin kuukausia sitten enkä voi olla ihmettelemättä ex-mieheni ja itseni käytöstä. Vaikka suhteemme väljähtyi jo pari vuotta sitten ja lopullinen ero oli raskas ja riitaisa prosessi, olemme erosta ja erilleen muutosta lähtien käyttäytyneet toisiamme kohtaan kuin vastarakastuneet. Tapailemme ja soittelemme usein, ostelemme toisillemme lahjoja, harrastamme villiä seksiä jne. Omituisinta on se ettei tässä tunnu olevan kummankaan mielestä mitään vialla, vaan pikemminkin välimme ovat paremmat kuin moneen vuoteen, eikä tilanteeseemme liity minkäänlaisia mustasukkaisuuden tai ikävän tunteita. Voisitko siis, rakas Walter, kertoa, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua?
Dear de Camp, olen kysynyt tätä aikaisemminkin ja suureksi harmikseni en ole saanut mielenrauhaa tyhjentävän vastauksen muodossa. Olen lähes vakuuttunut, että goottitytöt ovat posliineja. Kokemusta itselläni ei ole, kun seurustelen onnellisesti ei-gootin kanssa. Haluaisin vahvistuksen epäilyilleni, sillä olen niin varma asiasta, että itseänikin lähes harmittaa. Gootit ovat sileähäpyisiä, eikö?
Haluaisin tietää, mistä johtuu nykyinen naidaan kerran, nimmarit kattoon ja kotiin suihkulle -meininki. Yleensä tätä tapahtuu juuri juhlimisen päätteeksi. Onko nykyään siis mahdotonta naida jotain useamminkin kuin yhdesti? En kaipaa mitään leikitään kotia suhdetta vaan vaikka pari kertaa jos samalta sais? Vai onko vika minussa?
Hunajaiseni Walter, pudottuani aikuisen saappaisiin, olen joutunut myöntämään itselleni omat hirvittävät heikkouteni. Olen aivan rakastunut olueen ja heikkona miehiin. Lisäksi olen hirvittävän sinisilmäinen ja uskon kaiken mitä minulle kerrotaan. Yhdessä nämä heikkouteni saattavat minut jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin enkä edes muista, koska minulla olisi ollut tylsää. Olen yrittänyt olla ilman alkoholia, mutta huomaan flirttailevani töissäkin. Minulla täytyy aina olla säpinää jossain, ja pidän jatkuvasti miehiä varalla, jos niitä joskus taas tarvitseekin. Jos en saa miestä koukkuun, hankkiudun viinaloukkuun. Vaikka sitten yksin. Yleensä sitä kautta löydän taas uusia miehiä, jotka vuodattavat minulle rakkauttaan. Ja minä uskon kaiken. Jättäessäni miehen en koskaan loukkaa häntä ja yleensä olemme siitä lähtien ystäviä, vaikka hän kyttääkin kuin korppikotka tilaisuuttaan. Älä käsitä väärin, en makaa heidän kanssaan, saan heidät katsomaan syvälle silmiin ja meidän välillemme syttyy yhteys. Sen myötä uskon heitä, vaikka he ovatkin vain korppikotkia. En ole varma, olenko saalis vai peto, mutta tiedän että olen hukassa, jos en muutu lesboksi tai rakastu maitoon.
Pääsevätkö julkkikset ravintolaan kuin ravintolaan sisään, vaikka olisivat umpihumalassa?
Onko olemassa keinoa, millä näkisi, että onko nainen erittäin itsevarma, melko itsevarma vai epävarma itsestään. Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että ainakin järjen mukaan naiset, jotka ovat epävarmoja itsestään ja varsinkin ulkonäöstään, olisivat helpoimpia vieteltäviä. Usein kuitenkin kaikkein kauneimmat naishenkilöt ovat hyvin tietoisia itsestään eivätkä taivu vieteltäviksi. Vai kannattaako miehen, joka pohtii tämmöisiä, edes yrittää lähteä viettelemään ketään?
Jos mummo ottaa papalta suihin, niin ottaako mummo tekarit pois?
Suomalainen mies, saatan tässä yleistää but who cares, peräänkuuluttaa treffi-ilmoissaan suorapuheista naista. Kun he sitten sellaiseen tutustuvat, eli minuun, kantti loppuukin kesken ja juoksevat karkuun. Onko suomalainen mies sittenkin “munaton” vai eikö heillä ole sittenkään käsitystä suorapuheisesta naisesta vai määrittelenkö itseni übersuorapuheiseksi?
Auta minua! Sain kätöseeni taannoin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistaman greippilimonadin. Se vei kielen mennessään ja nyt kuljeskelen Tampereella ympäri kaupunkia etsien kyseisen valmistajan tuotteita. MISTÄÄN NIITÄ EI LÖYDY! Joudunko muuttamaan Laitilaan?
Usein sanotaan, ettei naisen mieli toimi aina kovinkaan rationaalisesti ainakaan, mitä sydämen asioihin tai aihepiiriin helmojen alla tulee. Harmikseni voin todeta eräiltä osin toteuttavani tätä epälogiikkaa itsekin. Vaikka olenkin varsinainen viherpiipertäjä, valveutunut ja tiedostava “hippityttö”, tapaan viehättyä aivan muista kuin lajikkeeni miehistä. Sydänseutuni saavat heräämään ja helmojen alaisen kihelmöimään ne hyvinrakennetut, perinteisen maskuliiniset poliisi- ja vartijatyypit. Elämä on kummaa ja Freudin teoriat kenties jopa tosipohjaisia, mutta kerro silti, oi Walter, hiljattain Helsinkiin muuttaneelle – mistä muualta kuin mellakkakilpimuurin väärältä puolelta innokas kokeilija voisi näitä tapauksia löytää?
Moi! (1)Yksi asia on vielä jäänyt askarruttamaan minua ja varmasti montaa muutakin sinkkua ja pariskuntaa. Onko täysin normaalia ajatella naapurin Sirpaa, Ramin vaimoa, vaatekaupan kassaa, työpaikan Tuijaa ja kaikkia entisiä hoitoja (siis niitä hyviä, ne rotkot yritän pitää poissa mielestä) siinä samalla, kun sitä kaikista pyhintä suorittaa oman mielitietyn kanssa? En ole viitsinyt kumppanilta kysyä, ketä hän ajattelee, kun siitä saattaisi syntyä “vähän” hälyä.
