Sisäpiiri

Muistan muutama vuosi sitten random heiton "Lohinoppaa perseeseen", jota mm. pohdittiin Citynkin palstoilla ja Teidän vastauspalstallanne. Kuitenkin, viime aikoina on yhä enevässä määrin alkanut kaduilla liikkumaan lausahdus liittyen "pyörivän sähkökoneen" tunkemisesta takamukseen (esimerkkilauseita: "Saanko tunkea p**seeseesi pyörivän sähkökoneen" tai "Tungen vielä jonkun hanuriin pyörivän sähkökoneen").

Ilmiön takia haluan tiedustella muutamaa asiaa:
1) Mikä helskutti lienee oleva tämä "pyörivä sähkökone"?
2) Miksi sitä pitää tunkea ihmisen takamukseen?
3) Miten on mahdollista että outojen esineiden tunkemisesta rektaaliin on tullut jonkinlainen hype ainakin verbaalisella tasolla? Anaalitapin voi vielä ymmärtää, mutta "lohinoppa" tai "pyörivä sähkökone" equals WTF.

Hei Walter, mikä siinä on, että aina kun menen baariin ja (ehkä) löydän naisen, hän on itäsuomesta? Käyn siis useimmiten Helsingin yöelämässä. Pitääkö minun lähteä Turkuun tai Raumalle, että löydän länsisuomalaisen naisen?

Kiitos Walter vinkeistäsi.

Sain vähän jeesiä kavereilta ja en nyt lähde kertomaan miten pääsin tiloihin joissa on julkkistyttölöitä ja myös noita salkkarimimmejä.

Kunhan pääsin.

Lähestyminenkin sujui ihan siedettävästi.

Jutustelu ja yhteiskuvakin onnistui.

Ongelma on siinä, että heitä kohtaan tulee niin paljon lähestymisiä kaiken maailman veijareilta, että heillä on mielettömät suojaukset päällä.

Lisäksi valitettavaa, mutta reaalimaailmaa on se, että osa julkkisnaisista on kiinnostunut joko miehistä joilla on julkisuusarvo tai hyvin paljon varallisuutta.

Nyt pitäisi päästä syvemmille vesille ja oikeasti saada salkkarimimmi tajuamaan, että minä olen hyvä tyyppi ja minuun kannattaa tutustua pintaa syvemmälle.

Tämä kanittaa juuri nyt.

Toisaalta yhteiskuva ja halikin on ihan kiva juttu!

Kiitoksia vinkeistä aiemmin.

Hei Walter! Kirjoitan sinulle, koska olet melkolailla ainoa taho, jolle voin ongelmastani edes avautua. Olen parikymppinen sinkkunainen, joka on vasta äskettäin tullut kaapista biseksuaalisuutensa kanssa ja oivaltanut tykkäävänsä aika hardcoresta seksistä. Valitettavasti jokainen tapaamani mies, jos olen aiheesta edes viitsinyt mainita, on luikkinut karkuun kun ehdotukset ovat menneet peppuseksiä villimmiksi. Satunnaispanoja olen kerännyt niin netistä, baarista kuin kaveripiiristäkin ja aina sama juttu. Loppu tuttavapiirini onkin siveyden sipuleita, joille seksi tarkoittaa lähetyssaarnaajaa pimeässä lauantaisaunan jälkeen. En edes puhu mistään negrofiliasta tai sähköiskuista, kevyt verenvuoto ja rikkoutuneet huonekalutkin riittävät, mutta jos tahtoisin pitää vaikka orgiat tai kuvata amatööripornoleffan, mistä löytäisin samanmielistä porukkaa? Onko hieman vapaamielisemmän seksin ystävillä jotain kokoontumispaikkoja kuten homoilla 60-luvun Helsingissä, nettifoorumia tai vapaamuurarityylistä salaista käsimerkkiä? Miten he löytävät toisensa kun ei mieltymyksistään kuitenkaan viitsi kauheasti kylillä huudella? Olisin hyvin kiitollinen, jos osaisit vastata!

Hei Walter!! Mulla on tärkeä kysymys. Olen 19-vuotias nainen Helsingistä, enkä oikein tiedä, missä kaikki muusikkomiehet piileskelevät. Osaisitko kertoa, missä suurinpiirtein ikäiseni kuumat klassisen musiikin taiturit, esimerkiksi komeat kontrabasistit ja sensuellit sellistit, istuvat iltaa ja juhlivat? Tapaako heitä Helsingin yössä? Missä heitä tapaa?

Olen tässä miettinyt minkä maalaiset naiset ovat parhaimpia rakastelijoita sängyssä? Onko ne ranskattaret vai ehkä kuumat latinonaiset tai onko siroista aasialaisnaisista mihinkään? Voi Walter voisitko kertoa sen minulle.

Parahin Walter! Onko olemassa jokin universaalinen logiikka siihen miksi sellaiset ihmiset joihin ei halua törmätä tulevat vastaan liian usein ja ne ihmiset joihin toivoisi törmäävänsä, eivät muodosta samanlaista kaupunkikartastoa samanlaisella aikakäsityksellä? Jos tätä törmäämisen kaavaa ei voi muuttaa, kuinka päästä yli sen olemassaolon aiheuttamasta sisäisestä turhaumasta?

Dear Walter, miten pääsen yli sydänsurusta? Haluaisin edes yrittää skipata sen pakollisen "toipilasajan", joka olisi pakko vain kärsiä pois. Juuri nyt ei oikein mikään huvita, vaikka tiedän olleeni kiinnostunut minulle luultavasti täysin väärästä ihmisestä. Ja vielä vastaisuuden varalle: onko ihastumisen tunnetta mahdollista säädellä jotenkin inhimillsiin (siedettäviin, EI päätä sekoittaviin ja todellisuudesta vieraannuttaviin) mittasuhteisiin? Auttaisiko lääkitys?

Arvon tri de Camp.

Olet todennäköisesti saanut saman kysymyksen miljoonaan kertaan mutta koska olen tässä bittimaailmassa täysi juntti, on pakko kysyä apua. Kuinka kuuluu toimia kun täysin vahingossa törmää some-yhteisössä naiseen johon epähuomiossa menee ihastumaan pelkästään muutaman kuvan ja postauksen perusteella? Normiläähättäjähän kaivelisi esiin uhrinsa kantapaikat, harrastukset jne. ihan vaan siltä varalta että mukavahingossa voisi luontevasti törmätä ko. prinsessaan mutta tässä tapauksessa edellä mainittu naaras asustaa yli puolen tuhannen kilsan päässä joten tuo mahdollisuus taitaa olla taputeltu.

Pähkinänkuoressa, ONKO YLIPÄÄTÄÄN MAHDOLLISTA osoittaa mielenkiintoa tätä päähänpinttymääni kohtaa ilman että vaikutan ihan helvetin creepyltä :) ?

Kiitos. Anteeksi. Mukavaa kevättä.

Haluaisin saada itselleni julkkisnaisen ainakin yhdeksi yöksi tai miksei tyttöystäväkanditaatiksi asti.

En vain tiedä mistä alkaa.

Lähestyminen vastakkaiseen sukupuoleen ei ole ihan niin iskussa kuin tässä iässä toivoisin.

Siitä huolimatta joku Salkkareissa pyörivä mimmi on jo nyt fantasioissani ja haluaisin totetuttaa fantasian reaalimaailmassa.

Miten minun pitäisi toimia?

Onko olemassa mitään kirjoitettua julkkisnaisen pokausopasta tai onko viettelyyn olemassa mitään hyvää kirjallisuutta ja kaikkein mieluiten suomenkielistä, kun kielitaitokaan ei ole ihan hanskassa?

Naiset haaveilevat rokkareista tai kuninkaallisista ja joitakin onnistaa, ainakin Norjassa.

Minä fantasioin Salkkareiden mimmeistä ja toivoisin voivani tehdä jotain jotta fantasiasta tulisi totta.

Voisitko jeesiä minua?

Hyvä waltsu, tapasin ihanan miehen netin kautta. Tapailimme n.6kk, kerta viikkoon. Mies teki kyllä selväksi että on kiinnostunut, kysy tapaamisiin, oli hellä ja lähellä aina kun olimme kahden, mies minua vuoden vanhempi. Just kun seksihommiin päästiin, niin sitten mies taisi ahdistua. Ei pystynyt enää näkemään ja tarvitsee omaa tilaa/elämää. Mielestäni en ole pitänyt liiemmin yhteyttä, juuri pitäen mielenkiintoa yllä enkä tuputa itseäni... Sain puhelun ettei hän uskalla väkisin alkaa kanssani vakavampaa, haluaa elää vain itselleen. Koitin ymmärtää tilannetta, mutta sisimpään sattuu, luulin kaiken käytöksen ja huomioimisen olevan jo sitä luokkaa että oisin saanut hänestä poikaystävän. Ehkä niin ettei ole valmis sitoutumaan/kiinnostus ei riitä/joku toinen nainen on kehissä. Kuitenkin tahtoisin vielä kysyä, koska päätös tuli ihan puskan takaa, voisiko kuitenkin elätellä tapailemisia hyvin löysin rantein, vai siirtyä eteenpäin. Jälkimmäistä yritän, mutta ajatukset on ihan päinvastaiset...

Tähän joku kliseinen kysy-vastaa -palsta-aloitus,
Waltsu, olen musiikin suurkuluttaja ja tunnen siten eri genrejen fanaattisia seuraajia. Kaikkien mielestä oma laji on parasta: jatsi, iskelmä, swing, tekno, rock, pop, soul/funk/disko, afro, klassinenkin. Olen miettinyt että mikä on parasta.

Tässä kehiin tulevat päihteet. Musiikin laatimisen ja kuuntelemisen historiaan ovat kuuluneet vahvasti eri päihteet. Genret ovat myös mielestäni päihdesidonnaisia (vähän tyyliin rock-dokaus, tekno-piri,essot ym, jatsi-hepo, reggae-hatsit jne jne). Siten eri musiikki kuulostaa erilailla hyvältä eri ihmisille. Aineiden värittämänä tehtyä ja kuunneltua musiikkia ei voi siis vertailla objektiivisesti keskenään (koita nyt vetää vireeniä ja mennä klassiseen konserttiin, tai jumittaa pajaa helvetillisissä reiveissä).

Mutta jos musa tehtäisiin ja kuunneltaisiin selvin päin, saataisiin oikea vastaus. Mikä olisi silloin parasta?

Olen Monet kerrat väitellyt ystävieni kanssa, että mikä on maultaan parhainta giniä ja mitä esim. mitä koristetta käytetään mihinkä gin-tonic drinkkiin? Onko Paras gini Bombay:ta vai Hendric´s:iä vai onko joku muu josta minäkään en kuulut mitään?

Olen viriili nuori mies, joka on jo viettänyt idyllisen onnellisia vuosia avioliiton auvoisessa satamassa. Ongelmani on silti, että vaimoni ei enää innostu "siitä" (kohta kolmeen vuoteen) ja laivani lipui kuin varkain nettiseksin pelastavaan maailmaan. Sitä ennen kokeilin kaikkea kikka kolmosista kasanoovamaiseen tunnetaituroitiin, jotta aviopeti lämpenisi.

Olen hairahtanut monesti chat-palveluihin, joiden keskustelusisältö kolkuttelee avioliitolle uhrautuneen kunnollisen (tai ei ehkä enää) miehen moraalista selkärankaa. Verbaalinen chat-lahjakkuuteni on kehittynyt sille tasolle, että naiset ehdottelevat todella usein tapaamisia. Myös "tosielämässä" tulee välillä vaarallisia tilanteita.

Sanotaan, että kirottu olkoon se mies joka ei kiimaista naista auta. Alanko elämään tämän upean moraalikoodin perusteella vai kärvistelenkö kotona? Kotona odottaa ikuinen tuomio, muualla joku ihmeellinen paratiisi. Vai juuri toisinpäin?

Pitäisikö pokata kioskimyyjä-Linda vai kaupan tyttö Laura?

Ongelma vaan on että pelkään Lindan jo jotain treffailevan vaikka se aina flirttailee. Laura taas on jostain menneisyydestä tuttu, mutten tiedä mistä. Kehtaako sille sanoa että "Mistä me tunnetaan ja mennäänkö parittelemaan?"

Hei! Löysin elämäni naisen internetissä, mutta hän on kaukaa venäjältä. Asuu kuulema lähellä uralia. Mitä mä teen en tahtoisi rikkoa hänen sydäntään, mutta kun on ehkä pakko etäisyyden takia?

Miksi äänekäs pieru ei haise? Minulle tarjoutui mahdollisuus lähempään kanssakäymiseen äärimmäisen hemaisevan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Aiemmin nautittu illallinen kiersi kriittisellä hetkellä mahassani, ja yritin hienona herrasmiehenä päästää ilmaa huomaamattomasti. Päädyin antamaan seuralaiselleni tajunnanräjäyttävän kokemuksen, joskaan en ennalta odotetulla tavalla.

Entäs jos on homo ja on kokki, toimiiko iskurepliikit samoin ja kiusaataanko heitäkin?

Hei Walter! Olen nyt työskennellyt jo jonkin aikaa kokkina, ja huomasin hiljattain kaksi asiaa: ensinnäkin, kun puhun esim. juhlissa jonkun yliopistolla opiskelevan miehen kanssa ja mainitsen olevani kokki, muuttuu heidän suhtautumisensa minuun saman tien kylmäksi kuin kivi, ja puhetapa hyvin alentavaksi. Olen huomannut että erityisesti henkilöt, jotka sanovat opiskelevansa kauppa- tai oikeustiedettä, tekevät tätä. Mistä johtuu tällainen käytös? Pitäisikö minun valehdella välttääkseni moista kohtelua? Toinen asia (ja huomattavasti positiivisempi asia) on että kun kerron naisille olevani kokki, heidän reaktionsa on päinvastainen: he suorastaan innostuvat! Olen jo useamman tytön vienyt kämpilleni muutaman tunnin sisällä ammattini paljastumisesta. Miksi on näin & miten voin hioa tätä pitemmälle? Vai onko nämä vaan jotakin helsinkiläisten omia piirteitä? (en ole täältä päin)

Miksi kiinteistönvälittäjillä on lähes poikkeuksetta oudot nimet? Jos et usko, katso vaikka minkä tahansa lehden asunnonmyyntipalstojen yhteystiedoista.