Blogi

Sinun lähtösi jälkeen ollut on niin vaikeaa
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
joka tyyppi on ollut kuin vahaa
se ei tyydytä mua
on loistopurtta, on rahaa,
mutta kaipaan sua

Sinun huultesi ääretön hellyys sai mut kiihtymään
sinun rajuutes kerran mun vei, en tyydy vähempään
kyynelistä on tyynyni tää märkä
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Sinun kuuma otteesi raju sai mut kiihtymään
vaikka karkasi tajua, sua ilman pysty en elämään
revin lakanat riekaleiks vain
tuoksus yöllä on mun huoneissain
tule lähelle mua, tahdon tahdon mä sua
ikävästä jo tarpeeksi surua sain

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Sinun lähtösi jälkeen ollut on niin vaikeaa
seuralaisia riittänyt on, mut en mitään saa
kyyneleistä on märkä tyynyni tää
kestä mä en enempää
sinun kosketus vain, siitä sähköä sain
mikään muu ei saa mua syttymään

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin
Pure korvaan mua
en elä ilman sua
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Oi pure mua, se tee
yö kylmä pakenee
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin

Uskaltaako rakastua? Menettääkö kasvonsa? Pelatakko peliä? Mitä jos tekeekin virheen?

Mitä sitten?

Eikö kipu, joka nousee savuavista raunioista ole vain positiivista kipua? Kipua, joka kertoo eletystä elämästä, uskalluksesta heittäytyä, laittaa kaikki peliin? Liian moni ajaa käsijarru päällä, peläten kipua, kasvojen menetystä ja virhevalintoja.

Täysillä, tuntien joka solulla, loppuun saakka.

Yle teemalla esitettiin dokkari vanhusten seksuaalisuudesta. Tai oikeastaan vanhempien naisten seksuaalisuudesta, mummojen, isoäitien ja isoisoäitien. Aihe on ehkä yksi vaietuimmista alueista ihmisen elämänkaaressa. Haastateltavat kertoivat toinen toisensa jälkeen omasta hämmennyksestään vaihdevuosien jälkeen, kun oma seksuaalisuus ei päättynytkään siihen. Itseasiassa, monen seksuaalisuus oli kohonnut uuteen huippuunsa.

Me kaikki vanhenemme. On surullista, että tuo elämänvaihe on vaiettu ja maton alle lakaistu. Jokainen nainen joutuu kohtaamaan muutokset omassa ruumiissaan jälleen yksin. Murrosiän hämmennys, häpeä ja neuvottomuus ovat jälleen edessä. Asian ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin. Juuri tällaisista asioista olisi todella mielenkiintoista keskustella ne jo kokeneiden ihmisten kanssa. Silloin tuohon vaiheeseen elämässä ei tarvitsisi mennä ilman karttaa ja kompassia.

Hämmentävä kokemus. Kerrasta toiseen katsoessani Petri Sarvamaan juontamaa A-studiota tunnen järjetöntä eläimellistä vetoa. Ah, ollappa älykkäitä, oikeudenmukaisuutta huokuvia ja inhimillisiä miehiä enemmän. Ottaisin, heti, kyselemättä.