"Mä suljen tän puhelimen nyt, mut oon sit taas huomenna enemmän langoilla." Sanat jysähtää jonnekin pallean ja kurkun väliin, puristavat henkitorvea ja saa kyyneleet kihoamaan silmiin. Toinen Nainen istuu sohvalla helpottuneena siitä, että vihdoin kuuli miehestä, mutta musertuneena siitä tietoisuudesta, että arki ja sen pienet asiat jaetaan yhdessä Ensimmäisen Naisen kanssa.
Milloin naisesta tuli Toinen Nainen? Eikö ollut aika, jolloin nainen oikeastaan oli Ensimmäinen Nainen? Miksi nainen uskottelee itsellensä hyväksyvänsä osansa? Miksei nainen kaikkien omien periaatteidensa mukaisesti räjäytä miehen maailmaa palasiksi? Miksei nainen kerro Ensimmäiselle naiselle, että miehesi on jatkanut Toisen Naisen panemista taas vuosia? Miksi? Miksi tässä kuviossa kuitenkin Toinen Nainen on maailman silmissä se paha. Ei mies.