Missä vaiheessa houkutus on vielä voitettavissa?

Jokainen, joka on koskaan laihduttanut, tietää kaiken houkutuksista. Houkutuksia on tarjolla joka mutkassa. Töissä, työmatkalla, kotimatkalla. Kotonakin jos ei tiedä, missä kohtaa houkutuksen voi vielä torjua.

Tuijotan leipätiskiä haaveisiin painuneena. Haluaisin ostaa jotain hyvää leipää, hyvää leivän päälle ja nautiskella sen valtavan nojatuolini sylissä. Ulkopuolisesta Kestileivän haaveileva tuijottaminen saattaa vaikuttaa oudolta, mutta oikeasti käyn kamppailua juuri silloin ja siinä itseni kanssa. Tiedän, että vietyäni leivän kotiin olen jo hävinnyt pelin. Leipätiskiltä siirryn käymään piinaavaa keskustelua itseni kanssa eineshyllyn eteen. Eineshyllyltä siirryn maitotuotteiden pariin ja yritän pakottaa itseni ottamaan maustamattoman rahkapurkin, jotten sortuisi ennen kassaa sijoitettuihin jäätelöihin. Jäätelö ja karkkikäytävä on viimeinen koitos kaupassa. Karkit oikealla ja jäätelöt vasemmalla. Useimmiten pääsen tämän pommin ohi sortumatta, mutta toisinaan jäätelöallas saa selkärankani katkeamaan. Tämän henkisen taiston vuoksi kauppareissuista on tullut nykyisin pitkiä.

Tämä sama pätee oikeastaan kaikkiin houkutuksiin elontiellä. Riskianalyysi on tehtävä hyvissä ajoin. On kartoitettava omat heikkoudet ja laadittava strategia mahdollisten houkutusten torjumiseksi jo ”kaupan tiskillä”. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka leikittelevät tulella ja ihmettelevät jälkikäteen, että miksi hitossa tulinkaan polttaneeksi näppini.