Perkeleen kulttuurievoluutio

Pimein päivä on jälleen täällä.
Ja jälleen kerran olen hengissä.
Huomisesta alkaen valo lisääntyy, eikä enää tarvitse kokea elävänsä ikuisessa yössä.

Vuodesta toiseen protestoin pimeyttä vastaan. Miten voidaan olettaa, että tässä ikuisessa yössä ihminen pysyisi työkykyisenä vuoden ympäri? Jos kuumissa maissa ymmärretään pitää siestaa, liikkumaan hitaammin kuumuudessa ja toimittamaan asioita verkkaammin, niin eikö ole täyttä idiotismia ihmisen hyvin voinnin kannalta yrittää pitää samaa vauhtia päällä sekä valossa, että pilkkopimeässä?

Matkalla maalta kaupunkiin katselin pimeään, synkkään metsään ja pohdin, mitä esi-isämme ovat samoihin aikoihin vuodesta 1000 vuotta sitten puuhailleet. Millaisia ovat olleet päivät joulukuun lopussa? Monelta ovat heränneet? Mitä ovat olleet päivän askareet ja monelta ovat nukahtaneet? Ja miten ovat kestäneet kylmyyttä ja pimeyttä? Tuskin ovat puurtaneet aamusta iltaan ympäri vuoden. Valitettavaa tämä kulttuurievoluutio joka laukkaa valovuosia biologisen evoluution edelleä.