En ole uskovainen. Olen agnostikko. Silti minua kiehtoo hirveän paljon kaikki uskonnollinen. Teininä olin erityisen aktivinen tutkimaan maailman uskontoja, eivätkä uteliaisuus ja ymmärtämisenhalu lopahtaneet teini-iänkään jälkeen. Jokin kaipuu kalvaa mielenrauhan täyttämään elämään. Minussa asuu sisäinen nunna.
Juuri roomalaiskatolinen maailma kiehtoo eniten (vaikken kaikkea siitä hyväksykään), buddhalaisnunnanakin itseäni olen kuvitellut. Harmikseni olen vain wannabe-nunna. Nunnaksi ryhtymiseni ei ole todennäköistä, koska olen agnostikko. Lisäksi olisin ulkokultainen nunna, koska tunnen aika ajoin oikeata vihaa. Onneksi viha on kuitenkin tavallisesti ohimenevää... Olen vieläpä liian villi, aivan liian kiihkeä. Vielä viimeisenä syynä on se, että olen rakastunut mieheen. Nunnahan elää normaalisti selibaatissa.
Olen käytännössä lähempänä alkuperäinkansojen luonnonuskonnon harjoittajaa kuin kristillistä nunnaa, vaikka "nunnamainen" hiljentyminen, vetäytyminen ja myötätunto kiehtovat niin. Äiti Luonto on minulle pyhä, mutta en niinkään personoi luontoa. Luonto on luonnollinen maailma, jossa elämä on syntynyt ja joka ylläpitää elämää. Elämä on monipuolisena ja elinvoimaisena kaunista. Ihmiskulttuurit ammentavat siitä. Me ihmiset tarvitsemme luontoa, sekä elotota että elävää. Tarvitsemme niitä elämiseen ja elämän kauneuteen.
Moni nykyaikana halveksuu ja inhoaa uskontoja vedoten, että sen nimissä on tehty kauheuksia. Ihan hyvä syy toki, koska se on totta. Sekin on syynä, etteivät ihmiset enää vain usko - ainakaan laajemmin länsimaissa. En minäkään varsinaisesti. Mutta muuten olen sitä mieltä, että parhaimmillaan uskonto on jotakin, joka ilmentää ihmisen sisäistä maailmaa ja sen hyvyyttä. Jokin mikä erottaa meidät eläimistä. En väitä, että eläimillä olisi silmiensä takana pelkkää tyhjyyttä, mutta ihmisellä on kyky vallitsevampaan hyvään niin halutessaan.
Monet nunnat ovat omistautuneet laupeuden työlle. Monet ovat kouluttautuneet korkealle. Jos olisi mahdollista.. jos tietyt perinteet eivät olisi niin tiukassa... Ehkä minäkin opiskeltuani biologiksi, haluaisin nunnan vihkimyssormuksen sormeeni.
Mutta ei taida olla biologi-agnostikko-nunna-tyttöystävä- yhdistelmä mitenkään mahdollinen tässä maailmassa. Itsestäkin kuulostaa aivan naurettavalta. Vaikka mielestäni nunnaksi vihkiytymisessä ei ole keskeisintä se, että pysyy selibaatissa, vaan se, että myötätunto ja rakkaus kaikkia eläviä kohtaan voivat vähentää vihaa ja vääryyttä maailmassa.
http://www.youtube.com/watch?v=qfTEusEJ93A&p=6F35C19CAEB45A64&index=5&playnext=3