Blogi

En ymmärrä miten elämä voi olla aina niin vaikeaa ja kaikki pikkuasiat, jotka ovat muille itsestäänselvyyksiä, ovat mulle ikuisen hankaluuden lähde. Tällä kertaa ovet. Meillä on työpaikalla rappuset yläkertaan ja heti rappusten yläpaassa on raskas ovi. Ovi on heti ylimmän portaan kohdalla, eikä ennen ovea ole mitään tasannetta. Kuulostaako pahalta? No ei varmasti, jos et ole minä.

Olin matkalla yläkertaan hakemaan toimistotarvikkeita rallatellen päässäni ja naureskellen tyhmille jutuille, kun yhtäkkiä kuulin hissin oven avautuvan puoli kerrosta takanani ja kun käännähdin, näin erään naisen tulevan pois hissistä. En tuntenut naista, mutta toisaalta firmassamme on kyllä aika paljon työntekijöitä, enkä minä kaikkia naamalta muista. Ehkä hän oli jostain toisesta yrityksestä, samassa rakennuksessa kun on kuitenkin useita. Jatkoin kävelyä henki keuhkoissa vinkuen rappusia ylöspäin ja tämä naishenkilö jäi hieman minusta jälkeeni. Kun matkaa ovelle oli enää yksi kerros, minuun iski yhtäkkiä ihan hirveä paniikki. Voi helvetin perkele! Oviongelma!

On nimittäin ihan uskomattoman tuskaista yrittää välillä päättää, pitääkö ovea auki takana tulevalle henkilölle vai ei. Oven pitäminen auki seuraavalle on kohteliasta ja oven iskeminen kiinni etenkin naaman vierestä on tosi epäkohteliasta. Ei minua sinänsä kohteliaisuus kiinnostaisi, mutta epäkohteliaisuudesta tulee aina jotenkin syyllinen ja kamala olo ja tulee mieleen, että mitähän he minusta ajattelivat. Asiaa panikoidessa kävelyvauhtini ehkä hieman hidastui, koska nainen oli taas saavuttanut minua. Tunsin miten aloin hikoilla kainaloista ja pyllyni alkoi kylmentymään. Pitäisikö minun pitää ovea auki. Hän on niin kaukana, että teen itsestäni ihan naurunalaisen jos jään pitkäksi aikaa vartomaan oven kanssa, etenkin jos hän ei tulekaan sinne minne minä vaan jatkaa ylimpään kerrokseen. Hän varmasti pitää minua ihan apinana, jos naama hiestä kimmeltän typerä ilme naamalla varron puoli minuuttia oven kanssa. Ei helvetti! Oikeesti! Auttakaa joku!

Viimeisten rappusten kohdalla kämmeneni ovat jo ihan hiestä märkiä. Minun on pakko tehdä päätös nyt! Nainen on jäänyt taas hieman jälkeeni ja lopulta päätän, että ihan sama vaikka minusta jäisi epäkohtelias kuva, en aio pitää ovea auki, hän on kuitenkin niin kaukana. Päätän leikkiä, etten ole muka huomannut häntä ja sujahtaa ovesta nopeasti. Silloin hän joutuu itse avaamaan oven, mutta tuskin pitää minua mitenkään erityisen ilkeänä, eihän kaikki aina kaikille ovia auki pidä, etenkin jos se toinen henkilö on sen verran kaukana. Näytän avainkorttia ovelle ja keltaisen valon välähdettyä tajuan, että ovi ei aukeakaan enää tähän aikaan illasta ilman ovikoodia. Olen jo niin paniikissa oviongelmasta, että saan yhtäkkisen muistikatkon ja unohdan täysin pinkoodini. Voi helvetti! Mikä se oli! Koko oviongelma unohtuu hetkeksi kun yritän palauttaa päähäni koodia, joka on hävinnyt sieltä täysin. Tilalla on vain kuva vuohesta syömässä peltipurkkia. Mistä helvetistä se nyt tuli! Normaalisti nauraisin asialle itsekseni turskaen, mutta tämä ei ole yhtään naurun asia. Millisekunnit tuntuvat minuuteilta ja sekunnit vuosilta. Takaani kuuluu hitaat kaikuvat askeleet: kop-kop-kop-kop ja silloin muistan sen! Tada-taa-tada-taa! Kehitin pinkoodilleni muistisäännön joskus kun sen ekan kerran unohdin ja tajuan, että toinen ja neljäs numero ovat samoja numeronäppäimen alapäästä ja eka ja kolmas ovat vierekkäin. Voitonriemuisena, melkein kiljahtaen, näppäilen koodin ja luikahdan äkkiä ovesta ja huomaamattani vielä kädellä vetäisen ovea kiinni takanani, kun yhtäkkiä kuulen hirveän kiljaisun ja töminää.

Tunnen miten sydän hyppää ulos rinnastani, sormistani lähtee tunto ja otsani hölähtää litimäräksi neljäsosasekunnissa. Sen sijaan, että jäisin tarkemmin katsomaan mistä on kyse, otan nopeita juoksuaskelia hieman kumarassa toimistotavarahuoneeseen, jossa vietän lopulta lähes puoli tuntia muka kyniä katsoen ja piileskelen konttien takana. Päässäni takoo vain ajatus: "OVIONGELMA! PERKELE! OVIONGELMA!". Lopulta uskaltaudun palaamaan hitaasti omia jälkiäni takaisin ja kun näen raskaassa lasiovessa rasvaisen naamanjäljen ja hieman verta, juoksen rappuset alas ja päätän, etten mene enää koskaan töihin. Päätös vahvistuu yhtäkkiä viisinkertaiseksi pelkän fraasin sijaan, kun rappusten alapäässä käytävää ulko-ovelle juostessa hissi aukeaa vierestäni ja kyydistä tulee kalpea nainen pidelleen nenällään veristä sideharsoa. Kiljaisen ja kun ulko-ovella tajuan taas oviongelman läsnäolon, lamaannun melkein täysin, repäisen oven niin auki kun sen saa ja juoksen työpaikan taakse kohti satamaa.

Että ihan hyvä päivä töissä! Palkankorotusta tässä odotellessa <3 Muistan vielä kotimatkalla kävellessä, että meidän tiimiin muuten on tulossa juuri uusi henkilö ja hänen muuten piti käydä kirjoittamassa työsopimus tässä lähipäivinä. Naishenkilö. Hiki valuu jo sukkiini ja mietin, pitäisiköhän rueta myymään pyllyä tai soittaa töihin ja sanoa, että olen loppuelämäni kipeä.

Perjantai ja kolmastoista päivä ja minulla olisi treffit. Olen rakastunut Facebookin Social Me applikaatioon, koska siellä on niin helppo tutustua ihmisiin ja heti etukäteen voi jo rajata niin helposti tyhmiä tai epäviehättäviä ihmisiä pois. Itsetunto ja hermot säästyy, kun kahville lähtiessä jo etukäteen tietää, että yhteistä juteltavaa riittää, ulkonäöt luultavasti miellyttävät molempia ja vastapuoli tuskin on ilkeä tai pelottava supermalli.

Odotin innolla iltaa, koska treffiseurani tuntui ainakin netin perusteella todella kivalta. Kuva oli otettu hieman oudosta kuvakulmasta, joka aina saa epäilemään sitä, ettei hänestä saa parempia. En kuitenkaan jaksanut stressata sitä. Hän näytti naapurintyttömäisen nörtiltä, mutta samalla todella viehättävältä, sopivan pehmeältä ja meikkasi kuvan perusteella ainakin täydellisesti käyttäen vahvoja fantasiavärisiä meikkejä. Luonteeltaan hän oli utelias ja mielenkiintoinen ja sai minut nauramaan, joka oli todella iso plussa.

Työpäivä päättyi ylitöineen, kello lähestyi seitsemää ja minulle meinasi tulla jo hieman kiire. Ryntäsin keskustaan ja siellä Old Hatiin, joka on mahtava treffipaikka halvan kaljan, hyvän sijainnin ja rauhallisen meiningin vuoksi. Etukäteisstressasin sitä, tekeekö seura oharit tai enkö minä tunnista häntä. Olin lähettänyt viestin myöhästyväni ehkä 5 minuuttia, mutten saanut mitään vastausta. Olin lopulta minuuttia vaille sovittu aika perillä, eikä häntä näy missään. Iik! Menin tiskille tilaamaan suosikkijuomaani, eli 0.6 litran kaljamia, kun kuulen selkäni takaa iiiihanan pehmeän äänen: "Moi!".

Käännyn ympäri melkein läikyttäen kaljani ja en voi uskoa silmiäni. Jos hän oli kuvassa upea, hän on livenä vielä tuplasti upeampi. Hänestä oikein huokui ihana naapurintyttömäisyys ja ujous, samalla kuitenkin kuorrutettuna upealla ulkonäöllä ja vahvalla meikeillä, mikä kuvastakin oli käynyt ilmi. Hänellä oli hopeista luomiväriä, yhtä lemppariani ja paksut huulet olivat värjätty tummanpunaisiksi ja rajattu vielä mustalla. Kuitenkin se syy, mikä sai minut melkein läikyttämään kaljan uudestaan oli hänen villapaitansa. Olen jostain syystä ihan heikkona poolovillapaitoihin ja hänellä oli turkoosi pehmeän paksu villapaita, jossa poolokaulus ylettyi leukaan asti ja kyseinen villapaita oli vielä hyvin tyköistuva ja rintoja korostava. Ei siis pelkkä "on niin kylmä niin viskasin jonkun", vaan selvästi harkittu vaatekappale, jonka tarkoitus on olla lämmin ja stimuloiva. Sitä se oli, stimuloin melkein reiän housuihini.

Opastin hänet pöytään kun hän oli tilannut siiderin ja juttelimme niitä näitä. En saanut silmiäni irti hänen naamastaan ja paidastaan, mutta vältin onneksi rintatuijotus-ansan. Jos hän oli seksikäs, niin hän oli myös hauska ja tajusin yhtäkkiä jo parin oluen jälkeen olevani hieman huppelissa ja vaistomaisesti kosketin hänen kättään jotain vitsiä kertoessa ja huomasin, kun hän alkoi tekemään samaa. Fyysinen kontakti treffeillä on kaikkein tehokkain tapa osoittaa, että kaikki menee hyvin! Ihanaa!

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja hän oli etukäteen kertonut, että joutuu menemään aamulla töihin. Treffit olivat upeat ja oltiin pikkuhuppelissa, muttei sen enempää. Halattiin, annoin hänelle pienen pusun poskelle ja kysyin, millä bussilla hän menee kotiinsa. Hän punastui selvästi ja hiljaa minua silmiin ujosti tuijottaen kysyä, että entä jos hän tulisikin vielä luokseni "iltateelle". OMG! Sehän käy! Kohta oltiinkin jo bussissa, istuttiin toisiamme vastapäätä ja minulla onneksi oli laukku, jolla sain peitettyä pullottavat housuni. En siis todellakaan odottanut seksiä tai jopa pelkäsin sitä, koska se on kuitenkin loputon stressin ja itsehäpeän aihe, mutta silti ajatus siitä, että hän tulee luokseni, tuntui niin ihanan lämpimältä.

Vihreä tee on aina hyvää, meillä oli todella hauskaa ilman oluttuoppejakin ja vaikka emme pahemmin harrastaneet fyysistä läheisyyttä, meidän välillämme oli kuitenkin jatkuvaa "fyysistä flirttailua", eli jos kävelimme käytävällä vastakkain siirsimme toisen edestä ottaen lanteilta kiinni, kosketimme toista puhuessa hänelle ja tahallani keksin jotain puheenaiheita, joihin liittyi koskettelu. "Ohhoh, sulla on tuossa elämänviiva *hiplaa*".

Ilta ja yö oli pitkä ja ihana, mutta unta ei voi estää, etenkään pitkän työviikon ja ylitöiden jälkeen. Tajusin nukahtaneeni sohvalle kesken lauseen ja hän tajusi saman myös. Kellokin oli jo lähes yksi, jonka takia ehdottikin, jos menisin nukkumaan. Ajattelin hänen lähtevän kotiinsa, mutta yllätyin kun hän hieman nolona sanoi, ettei hänellä ole hammasharjaa. Minulla on aina yksi käyttämätön hammasharja kaapissa vieraita varten ja tunsin taas miten housut kiristyy ajatuksesta, että hän jää yötä. Enää ei edes yllättänyt se, että hän otti todella hyvin pyynnön nukkua samassa sängyssä, ylimääräisiä sänkyjä kun ei ole ja sohvakin on rikki.

Nukun aina boksereillani oli vieraita tai ei. Vaikka ehkä häpeänkin alastomuutta tai vähäpukeisuutta, niin en silti ole koskaan oikein osannut hävetä riisuuntumista nukkumaan mennessä. Heitin vaatteet pois boksereita lukuunottamatta ja hyppäsin peiton alle. Hän teki klassisen naiskikan, eli ensin sammutti valot ja sitten alkoi vähentämään vaatteita, tosin järkytyksekseni tajusin, että hän hyppäsikin suoraan sänkyyn riisumatta mitään päältään. Normaalisti olisin kysynyt, onko hän järjissään, paksussa villapaidassa nukkuminen peiton alla kun kuulostaa aika tuskaisalta, mutta koska en tiennyt mitään kiihottavampaa kuin hän paitoineen vieressäni peiton alla, olin ihan täydellisen hiljaa ja yritin pitää sydämeni rintakehän sisäpuolella.

Kello lähestyi kahta ja kaikesta kiihottuneisuudesta huolimatta nukahdin nopeasti. Heräsin neljältä siihen kun keittiössä oli valot. Treffiseura tuli, edelleen samoissa vaatteissa, keittiöstä vesilasin kanssa ja sanoi käyneensä vettä kun janotti. Hän jätti keittiöön valot päälle, joka ei haitannut minua yhtään, koska kiitos niiden valojen nyt makuuhuoneessakin oli kohtalaisen valoista ja sain tuijottaa häntä. Yllätyin taas kerran, kun hän selvästi ujostellen ja pinnallisesti hengittäen peiton alle kömmittyään laittoi kätensä rintakehälläni ja alkoi hiplaamaan minua. Olin varma näkeväni unta, mutta ihan sama, se olisi sentään hyvä uni. Tartuin häntä lantiolta, silittelin poskia ja liutin kättä paitaa pitkin. Olin saanut hänestä netissä sellaisen käsityksen, ettei hän todellakaan ole mikään seksipeto, päinvastoin se jännittää ja pelottaa häntä. Ehkä siksi yllätyin taas kerran sitä, miten hän noin 5 minuuttia kevyen hiplailun jälkeen kiepsahti päälleni, suuteli minua suulle ja sitten kaulalle, rintakehälle ja eteni kohti napaa. MITÄ HELVETTIÄ! Aikooko hän antaa suuseksiä!?? Noin 30 sekuntia myöhemmin tiesin vastauksen, kun hän riisui bokserini ja pussasi elintäni. Ei jumalauta! Elämäni kiihottavin hetki, elämäni kiihottavimman ihmisen kanssa ja hän näyttää siltä, että viiden sekuntin päästä penikseni on hänen suussaan. Kiitos keittiön valojen makkarissa ei ollut pimeää, mutta minulla ei ollut laseja eikä piilareita päässäni. Tiesin olevani tyhmä, mutta ajattelin, että minun on PAKKO nähdä hänen ottavan suihin minulta, koska sen näkemisen ajattelu aiheuttaa minulle varmasti jo koko loppuelämän kestävän muistonautinnon. Enhän minä tietenkään voinut hypätä sängystä pois kun terska oli jo huulilla, joten epätoivoisesti kurotin käteni yöpöydälle ja kokeilin, olisiko lasini siinä. Tunsin kaksikin eri lasikoteloa ja muistin, että olin kerännyt kaikki vanhat lasini yöpöydälle, koska minun oli tarkoitus selvittää voisiko ne viedä johonkin silmälasikeräykseen.

Tajusin ajattelevani jotain helvetin lasikeräyksiä samalla kun tunsin miten hänen suunsa avautui ja kiihkoni kymmenkertaistui. Räväytin lasikotelon auki, tempaisin lasit päähäni ja vaikka tajusin lasieni olevan vanhat, näin niillä hyvin, kun näköni ei ole huonontunut sitten teinivuosien. Nyt näin tarpeeksi selvästi, miten hänen upea huulipunansa vähän tahriutui penikseni varteen ja miten hänen turkoosi poolopaitansa kaulus oli niin viettelevä. Olin varma, että saan orgasmin tyyliin jo nyt ja mietin, että enhän pilaa nyt kaikkea ennenaikaisella siemensyöksyllä. Hän tarttui peniksen juuresta kädellään ja katsoi minua kohti. Hänen ihanalta tuntunut pään liikuttaminen pysähtyi kun hän nosti katseensa minuun ja koko maailma tuntui jähmettyneen. Hän tuijotti minua penikseni suussaan hieman outo ilme kasvoilla tekemättä mitään ja minua alkoi hiotuttamaan, että mitä helvettiä tämä on. Sitten tajusin, että mulla on lasit päässä ja otin ne pois. Tajusin samalla, että ne olivat ensimmäiset lasini, eli suuret harmaat KEKKOSLASIT. Yritin jotenkin pelastaa tilanteen, mutta ensimmäinen lause mikä päähäni tuli oli: "Jotta näkisin sinut paremmin", suoraan Punahilkasta. Hikoilin kauttaaltani, muutuin punaisemmaksi kuin hänen huulensa ja penikseni kurtistui viinirypäleen kokoiseksi. Ähräsin laseja takaisin koteloonsa. Tyttö oli polvillaan alapäässäni, tuijotti edelleen minua ja sopersi jotain vessaan menemisestä. Leikin nukkuvaa ja kuulin varttia myöhemmin, kun ulko-oveni kävi.

Hän ei ottanut minuun enää mitään yhteyttä, enkä minä todellakaan ilennyt ottaa enää häneen yhteyttä. Mikä pahinta, en edes koskaan pystynyt nauttimaan siitä kuvasta, joka päähäni syöpyi hänen upeista kasvoistaan penis suussaan, koska aina kun ajattelen sitä, näen itseni kekkoslaseissa puoli-istuvassa asennossa tuijottamassa tyttöä kiihottunut virne naamalla lausuen "Jotta näkisin sinut paremmin".