Energiaa pienemmälläkin siveltimellä

Energiapolitiikassa usein käytetään kuvainnollisesti isoa sivellintä. Maalaillaan suurempia linjoja ja kinataan siitä kuka kannattaa mitäkin. Ja kuka vastustaa. Isojen linjojen vetäminen on tosin tärkeää. Suuret perusratkaisut ovat tärkeitä ja niillä ratkaistaan eniten.

Tänä keväänä ympäristöpoliittinen keskustelu on kuitenkin kilpistynyt siihen, että kuka kannattaa ydinvoimaa ja kuka tuulimyllyjä. Mukavasti vastakkain asetellen. Julkisuudessa meille kokoomuksessa annetaan usein vain ydinvoiman puolustajan rooli ja muut puolueet muka kantavat huolta tuulesta, auringosta, hakkeesta ja bioenergiasta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos joku, niin kokoomus on ollut eturivissä panostamassa uusiutuvaan energiaan. Me vain emme usko siihen, että ainoastaan sillä tavalla maamme pelastuu. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen, maamme ja maailmamme tulevaisuuden turvaaminen vaativat laaja-alaista ympäristöfiksua ajattelua ja toimintaa.

Mutta jos minä tällä kertaa ottaisin käteeni sen tarkemman siveltimen. Pienempi sivellin on aina välillä tarpeen myös energiapolitiikkaa taiteiltaessa. Aina uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ei nimittäin tarvita miljoonien eurojen panostusta valtiolta vaan vain lupa riittää.

Pieni sivellin osuu tällä kertaa itse siihen. Hevosenlannanpoltto-ongelma on nimittäin erinomainen esimerkki tästä asiasta. Suomessa elää tällä hetkellä noin 70 000 hevosta ja päivittäin heitämme penkkaan lannan myötä suunnattoman energiamäärän. Kaiken lisäksi uusiutuvan sellaisen. Tämä vastaa sitä, että kaataisimme viemäriin 210 000 litraa polttoöljyä päivittäin. Viiden hevosen lannalla lämmittäisi omakotitalon ympärivuotisesti. Suomessa on jo nyt kaupunkeja ja alueita, esimerkiksi Orimattila ja Ypäjä, joissa koko kunnan tai kaupungin lämmittäminen olisi periaatteessa mahdollista hevosenlannan avulla.

Ongelmahan ei ole siinä, etteikö hevosenlantaa saisi polttaa. Ongelma on siinä, että Suomessa hevosenlanta nähdään jätteenä, joka vaatii erityiskohtelun eli jätteenpolttoon vaadittavat laitteistot. Tätä perustellaan meillä erinäisillä EU:n lainsäädännöillä. Monet muut Euroopan maat kuitenkin, kuten Saksa, Ranska, Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat asiassa järkilinjalla ja katsovat hevosenlannan olevan biomassaa ja poltto on mahdollista, kuten meillä puupellettien. Itse asiassa hevosenlannan lämpöarvo on parempi kuin perinteisen puupelletin.

Tällä hetkellä kasvava hevosmäärä aiheuttaa jo ongelmia ympäri Suomea nimenomaan lannankäsittelyn osalta. Energian hukkaan heittäminen on nimittäin monelle tallille kallista leikkiä. Ongelma onkin ollut esillä jo vuosia ja nyt olen tehnyt viimeiseksi sitten myös ympäristöministeriölle konkreettisen esityksen siitä, että miten asia voitaisiin ratkaista ilman että täytyy pohtia EU-lainsäädännön vaikutuksia. Esityksen mukaan ympäristökeskukset voisivat antaa luvan rajoitettuun jätteenpolttoon. Tämän jälkeen päästömittaustarkistus tehtäisiin kerran vuodessa ja päästöihin suurelta osin vaikuttavaa polttolämpötilaa seurattaisiin jatkuvasti. Tekniikka on jo käytössä muissa maissa, ja toimii kaikkien päästönormien mukaisesti. Tässä annettaisiin aito mahdollisuus myös yksittäisille yrittäjille lähteä mukaan tekemään ympäristöfiksuja tekoja.

Asian ratkaisunavaimet ovat ympäristöministeri Paula Lehtomäellä, mutta uskon ja toivon, että asia ja sen ratkaiseminen kiinnostaa myös energia-asioista vastaavaa ministeri Mauri Pekkarista ja toivottavasti hevostiloistakin huolta kantavaa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaakin. Ja olen aivan varma, että asia kiinnostaa tuhansia suomalaisia hevostiloja ja maaseutuamme.

Uusiutuvaan energiaan panostetaan nyt paljon ja kaikkien mielestä sen käyttöä tulee lisätä. Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi ja nyt tuleekin siirtyä sanoista tekoihin. Energiapolitiikan suunta muuttuu siveltimenveto kerrallaan ja tämä on tahtokysymys. Onko meillä varaa kieltäytyä tästä energiavarannosta?

Suomen pitää olla valmis talkoisiin ympäristöfiksun Suomen puolesta. Me olemme siihen valmiita.