Blogi

Kirjoittelin täällä viimeksi siitä, että ympäristöpolitiikassakin pitäisi välillä kiinnittää huomiota myös niihin pieniin asioihin, tekoihin ja mahdollisuuksiin. Nyt onkin sitten aika maalailla hieman suuremmalla siveltimellä. Tämä kevät meneekin sitten siinä työssä ympäristövaliokunnassa. Työpöydällä ei yhtään vähempää kuin maamme tulevaisuuden energiaratkaisut.

Maamme ottaa siis tänä kesänä merkittävän askeleen. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä siirrytään Suomessa nyt juhlapuheista tekoihin. Vuonna 2007 sovimme EU:n huippukokouksessa, että tulemme yhdessä vähentämään kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja samaan aikaan tulemme lisäämään uusiutuvan energian käyttöä 20 prosentilla. Annoimme myös sitoumuksen, jonka mukaan olemme EU:ssa valmiita suurempiinkin päästövähennyksiin, jos muut maailman maat lähtevät mukaan merkittäviin päästöjen vähennystalkoisiin.

Vuoden 2050 tavoitteet ovat maallemme vielä paljon kovempia. Ne vaativat meitä vähentämään päästöjämme vähintään 80 prosenttia. Tiekartta on selvä ja periaateratkaisu on tehty.

Nyt onkin aika siirtyä tekoihin. Käsittelemme eduskunnassa koko tämän kevään ja alkukesän maamme energiahistorian ylivoimaisesti suurinta energiaratkaisujen kokonaisuutta. Olemme tarttuneet itse tekoihin siis ensimmäisten joukossa Euroopassa tavoitteena saavuttaaksemme 20-20-20-tavoitteen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Meitä energiankäyttäjiä tämä muutos koskettaa ihan jokaista ja me jokainen teemme itse ja jokainen yritys tekee itse energiankäytön ja säästämisen valinnat.

Energiaratkaisujemme kokonaisuus on mittakaavassaan siis poikkeuksellisen suuri ja kunnianhimoinen. Tässä ratkaisussa erityisen mittavia ovat uusiutuvan energian lisäpanostukset. Kaikki toimenpiteet viedään nyt lain tasolle seuraavien kuukausien aikana ja näin siirrymme juhlapuheista ja julkilausumista sitoviin päätöksiin. Otamme siis vahvan vastuun kasvihuonepäästöjen vähentämisestä.

Tehtyjen ratkaisujen ja toimenpiteiden jälkeen voimme tuottaa kaiken meillä tarvittavan sähkön itse Suomessa. Tämä on meille kokoomuksessa tärkeä periaatteellinen ratkaisu. Nykyisinhän tuomme maahamme yhden ydinvoimalan verran sähköä Venäjän ydinvoimaloista ja toisen verran vielä muualta. Tämä on siis vahva viesti meille kaikille suomalaisille, mutta myös viesti markkinoille. Haluamme, että Suomi on kilpailukykyinen huomennakin. Haluamme, että tänne kannattaa ja uskaltaa investoida huomennakin. Tässä tavoitteessa tärkeässä roolissa ovat merkittävät lisäpanostukset uusiutuvaan energiaan mutta myös ydinvoiman käyttö ja erityisesti energiatehokkuuteen panostaminen.

Ydinvoimapäätös on merkittävä askel pyrittäessä omavaraiseen sähköntuotantoon. Tulevat TVO:n ja Fennovoiman laitokset tulevat tuottamaan sähköä omakustannushintaan mm. elinkeinoelämän tarpeisiin, mikä vahvistaa merkittävästi teollisuuden toimintaedellytyksiä maassamme.

Maamme tulee nostamaan uusiutuvan energian osuuden kokonaiskulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Merkittävimmät toimenpiteet tässä ovat suuret lisäpanostukset metsähakkeeseen, liikenteen biopolttoaineisiin, tuulivoimaan ja lämpöpumppuihin. Näillä toimenpiteillä saamme maahamme myös merkittävästi uusia investointeja ja työtä.

Näillä päätöksillä – kokonaispaketilla – otamme vahvan ensiaskeleen kohti vähähiilistä ja hiilineutraalia Suomea. Yhdistävä tekijä tässä kokonaisuudessa on siis päästöjen vähentäminen, omavaraisuuden lisääminen, talouskasvun vahvistaminen ja työllisyysedellytysten turvaaminen.

Aivan ratkaisevassa roolissa tässä kaikessa on siis energiatehokkuuden parantaminen. Tällä tavalla mm. lämmönsäästöllä vähennämme tehokkaimmin kasvihuonekaasuja. Toimenpiteillä tulemme saavuttamaan vuoteen 2020 menessä ilmasto- ja energiastrategian mukaiset energian käytön tehostamistarpeet. Suurimmat energiasäästöt tulemme saavuttamaan teollisuuden ja palvelujen, mutta myös liikenteen osa-alueilla. Myös jokaisessa kodissa on mahdollisuus saavuttaa merkittäviäkin säästöjä arjen valinnoilla. Siksi haluammekin nyt panostaa aivan uudella tavalla mm. lämpöpumppuihin ja kotien energiaratkaisuihin.

Jokainen meistä voi olla osaltaan mukana näissä talkoissa ja ympäristöfiksuja tekoja voi jokainen tehdä arjen keskellä. Yksi hyvä, erittäin ympäristöfiksu teko, joka ei vaadi paljoa, on kodin lämpötilan tiputtaminen yhdellä asteella tai vaikkapa jätteiden lajittelu. Tai kun tehdään valintoja uuden auton hankinnasta tai kodin remontoinnissa, niin mietitään myös, mikä olisi se ympäristön kannalta fiksu vaihtoehto. Yhä useammin se ympäristöfiksu teko on paras vaihtoehto muutenkin. Ja hyvä niin.

Energiapolitiikassa usein käytetään kuvainnollisesti isoa sivellintä. Maalaillaan suurempia linjoja ja kinataan siitä kuka kannattaa mitäkin. Ja kuka vastustaa. Isojen linjojen vetäminen on tosin tärkeää. Suuret perusratkaisut ovat tärkeitä ja niillä ratkaistaan eniten.

Tänä keväänä ympäristöpoliittinen keskustelu on kuitenkin kilpistynyt siihen, että kuka kannattaa ydinvoimaa ja kuka tuulimyllyjä. Mukavasti vastakkain asetellen. Julkisuudessa meille kokoomuksessa annetaan usein vain ydinvoiman puolustajan rooli ja muut puolueet muka kantavat huolta tuulesta, auringosta, hakkeesta ja bioenergiasta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos joku, niin kokoomus on ollut eturivissä panostamassa uusiutuvaan energiaan. Me vain emme usko siihen, että ainoastaan sillä tavalla maamme pelastuu. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen, maamme ja maailmamme tulevaisuuden turvaaminen vaativat laaja-alaista ympäristöfiksua ajattelua ja toimintaa.

Mutta jos minä tällä kertaa ottaisin käteeni sen tarkemman siveltimen. Pienempi sivellin on aina välillä tarpeen myös energiapolitiikkaa taiteiltaessa. Aina uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ei nimittäin tarvita miljoonien eurojen panostusta valtiolta vaan vain lupa riittää.

Pieni sivellin osuu tällä kertaa itse siihen. Hevosenlannanpoltto-ongelma on nimittäin erinomainen esimerkki tästä asiasta. Suomessa elää tällä hetkellä noin 70 000 hevosta ja päivittäin heitämme penkkaan lannan myötä suunnattoman energiamäärän. Kaiken lisäksi uusiutuvan sellaisen. Tämä vastaa sitä, että kaataisimme viemäriin 210 000 litraa polttoöljyä päivittäin. Viiden hevosen lannalla lämmittäisi omakotitalon ympärivuotisesti. Suomessa on jo nyt kaupunkeja ja alueita, esimerkiksi Orimattila ja Ypäjä, joissa koko kunnan tai kaupungin lämmittäminen olisi periaatteessa mahdollista hevosenlannan avulla.

Ongelmahan ei ole siinä, etteikö hevosenlantaa saisi polttaa. Ongelma on siinä, että Suomessa hevosenlanta nähdään jätteenä, joka vaatii erityiskohtelun eli jätteenpolttoon vaadittavat laitteistot. Tätä perustellaan meillä erinäisillä EU:n lainsäädännöillä. Monet muut Euroopan maat kuitenkin, kuten Saksa, Ranska, Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat asiassa järkilinjalla ja katsovat hevosenlannan olevan biomassaa ja poltto on mahdollista, kuten meillä puupellettien. Itse asiassa hevosenlannan lämpöarvo on parempi kuin perinteisen puupelletin.

Tällä hetkellä kasvava hevosmäärä aiheuttaa jo ongelmia ympäri Suomea nimenomaan lannankäsittelyn osalta. Energian hukkaan heittäminen on nimittäin monelle tallille kallista leikkiä. Ongelma onkin ollut esillä jo vuosia ja nyt olen tehnyt viimeiseksi sitten myös ympäristöministeriölle konkreettisen esityksen siitä, että miten asia voitaisiin ratkaista ilman että täytyy pohtia EU-lainsäädännön vaikutuksia. Esityksen mukaan ympäristökeskukset voisivat antaa luvan rajoitettuun jätteenpolttoon. Tämän jälkeen päästömittaustarkistus tehtäisiin kerran vuodessa ja päästöihin suurelta osin vaikuttavaa polttolämpötilaa seurattaisiin jatkuvasti. Tekniikka on jo käytössä muissa maissa, ja toimii kaikkien päästönormien mukaisesti. Tässä annettaisiin aito mahdollisuus myös yksittäisille yrittäjille lähteä mukaan tekemään ympäristöfiksuja tekoja.

Asian ratkaisunavaimet ovat ympäristöministeri Paula Lehtomäellä, mutta uskon ja toivon, että asia ja sen ratkaiseminen kiinnostaa myös energia-asioista vastaavaa ministeri Mauri Pekkarista ja toivottavasti hevostiloistakin huolta kantavaa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaakin. Ja olen aivan varma, että asia kiinnostaa tuhansia suomalaisia hevostiloja ja maaseutuamme.

Uusiutuvaan energiaan panostetaan nyt paljon ja kaikkien mielestä sen käyttöä tulee lisätä. Aikaa ei kuitenkaan ole hukattavaksi ja nyt tuleekin siirtyä sanoista tekoihin. Energiapolitiikan suunta muuttuu siveltimenveto kerrallaan ja tämä on tahtokysymys. Onko meillä varaa kieltäytyä tästä energiavarannosta?

Suomen pitää olla valmis talkoisiin ympäristöfiksun Suomen puolesta. Me olemme siihen valmiita.