Blogi

Peruskoulun eri oppiaineiden välistä tuntijakoa ja tuntimääriä ollaan paraikaa uudistamassa. Vuonna 2003 opetusministeri Maija Raskin (sdp) aikana taito- ja taideaineiden ja valinnaisuuden määrää laskettiin peruskouluissamme merkittävästi. Pian tämän jälkeen silloin tehty ratkaisu todettiin ja myönnettiin laajasti virheeksi. Tämän virheen korjaaminen onkin ollut yksi uudistuksen tavoitteista.

Me näemme perusopetuksen jatkuvan kehittämisen tarpeelliseksi ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa. Suomalaisten lasten on jatkossakin saatava maailman parasta perusopetusta. Tämän lisäksi heille on tarjottava riittävät tiedot, taidot ja valmiudet, joita he tulevat elämässä pärjätäkseen tarvitsemaan.

Perusopetus on suomalaisen osaamisen kulmakivi. Sen vaaliminen palvelee koko koulutusjärjestelmäämme. Elinikäiseen oppimiseen kannustaa perusopetuksessa saatu oppimisen into ja ilo. Perusopetuksen tulevaisuutta pohtiessamme meidän on tarkasteltava paitsi opetuksen sisältöä ja tavoitteita, myös kouluviihtyvyyttä, oppimisympäristön kannustavuutta ja turvallisuutta sekä suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämistarpeita. Kouluille tuleekin taata tulevaisuudessa riittävät resurssit tähän tärkeään työhön.

Perusopetuksen kehittämiseen onkin tällä hallituskaudella käytetty yli 200 miljoonaa euroa. Muun muassa opetusryhmäkokojen pienentäminen, erityisopetukseen panostaminen, koulujen kerhotoiminnan lisääminen ja opettajien täydennyskoulutus ovat tuoneet hyviä tuloksia. Myös jatkossa perusopetuksen riittävät resurssit ja opettajien osaamistaso on turvattava. Meillä on myös maailman parhaat, korkeasti koulutetut opettajat, jotka ansaitsevat myös suuren kiitoksen ja näin on syytä olla tulevaisuudessakin.

Opetusministeriö asetti keväällä 2009 työryhmän valmistelemaan peruskoulujen tuntijakouudistusta. Työryhmään kuului yhteensä 17 jäsentä, mukana yksi edustaja mm. SDP:stä, heidän johtava sivistyspoliitikkonsa Tuula Peltonen, yksi keskustasta Tuomo Hänninen ja yksi kokoomuksesta Raija Vahasalo. Mukana työryhmässä oli lisäksi mm. SAK:n, EK:n, Kuntaliiton ja Suomen Rehtorien edustus.

Me näemme kokoomuksessa, että perusopetuksen uutta tuntijakoa pohtineen työryhmän esitys vastaa päätavoitteiltaan yhteiskunnan koulutusjärjestelmälle asettamiin muutostarpeisiin.

Työryhmän esityksestä annettiin kuitenkin noin 200 lausuntoa. Myös me kokoomuksesta annoimme oman lausuntomme, jossa esitimme muutoksia työryhmän esityksiin mm. taito- ja taideaineiden määrän lisäämisen varmistamista ja koululiikunnan lisäämistä. Nämä tuovat koulupäiviin oppimisen iloa. Lausunnossa vaadimme myös mm. tehtävien uudistusten kustannusten korvaamista kunnille täysimääräisesti.

Kouluviihtyvyyden lisäämiseen ja koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen esitys tuo runsaasti työkaluja. Kokoomus pitää erityisen tärkeänä sitä, että esityksellä turvataan minimituntimäärän nosto myös niissä kunnissa, joissa nyt tarjotaan oppilaille minituntimäärä opetusta eli perusopetuksen aikana lähes yhden lukukauden verran vähemmän opetusta. Nykyinen tilanne ei ole meistä kestävä suomalaisten lasten yhdenvertaisuuden kannalta.

Olemme vaatineet, että työryhmän tuntijakoesitys käydään vielä huolella läpi ja tehdään siihen tarvittavat muutokset ja korjaukset niin, että tavoitteet täyttyvät. Meidän mielestä suomalaisessa peruskoulussa jokaisen oppilaan pitää saada myös oppia omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Lapselle on annettava eväät kehittyä täyteen mittaansa. Uudet opetussuunnitelmat on rakennettava niin, että lahjakkaita lapsia kannustetaan kehittämään osaamistaan ja samoin tukea oppimiseen on löydyttävä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Nyt onkin tärkeää keskustella mihin suuntaan haluamme suomalaista peruskoulua viedä. Mitään päätöstä ei ole nimittäin vielä tehty.

Uuden tuntijaon mukaisen perusopetuksen käyneet oppilaat astuvat työelämään noin 20 vuoden päästä. Koulutusjärjestelmän jatkuva kehittäminen ei saa jäädä unholaan, vaikka tänä päivänä saavutammekin hyviä Pisa-tuloksia. Kokoomuksen lähtökohtana on, että perusopetuksen uudesta tuntijaosta ja tavoitteista voidaan päättää vielä tällä vaalikaudella. Työryhmän tekemät esitykset ja niiden yksityiskohdat kaipaavat kuitenkin vielä viilausta, korjausta ja pohdintaa.

Kokoomuksen keskeinen tavoite on, että suomalaisissa kouluissa on jatkossa entistäkin parempi oppia ja opettaa. Tämä tavoite näkyy kokoomuslaisessa koulutuspolitiikassa kautta linjan.

Valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin. Valitettavasti meillä on kuitenkin yhä enemmän nuoria, joilla ei mene hyvin. Sulkeutuneisuus, yksinäisyys, kiusaaminen ja voimattomuus ovat monen nuoren arkipäivää. Nuorten syrjäytyminen on aikakautemme pitkäaikainen ongelma, johon tulee vastata sen vaatimalla vakavuudella. Itseasiassa olisi pitänyt tehdä jo paljon edellisen laman jälkeen, aina tähän päivään asti. Mutta parempi nyt kun ei milloinkaan.

Luvut kertovat nimittäin karua kieltään. Vuonna 2007 perusopetuksen jälkeisten opintojen ulkopuolelle jäi lähes 4 prosenttia nuoristamme. Ja sen jälkeen vielä ammattikoulutukseen päässeistä nuorista keskeytti yli 10 prosenttia opintonsa ja lukio-opinnotkin jäi kesken 4,2 prosentilla. Joka vuosi opintonsa keskeyttäneitä nuoria on siis yli 15 000.

Ongelmia on myös varttuneempien nuorten, jo täysikäisten keskuudessa. Kutsunnoista jää pois noin 20 prosenttia ikäluokasta. Näiden lisäksi varusmiespalveluksen keskeyttää 15 prosenttia aloittaneista ja siviilipalveluksen jopa 30 prosenttia.

Nuorisotyöttömyys on myös tänään todellinen vitsaus. Se on tullut maailman laajuisen laman myötä nuorison pahoinvoinnin rinnalle ja vaatii oman osansa. Viime vuonna alle 25-vuotiaista nuorista lähes 33 000 oli tahtomattaan työttömänä ja tilanne on pahentunut koko ajan ja rumimmat työttömyysluvut ovat vasta edessä tulevana keväänä.

Kaikki keinot näiden nuorten auttamiseksi ja nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi on nyt otettava käyttöön. Tällaisissa asioissa pitää elää ajassa. Maamme hallitus onkin ajan tasalla asian suhteen. Tämän kevään ensimmäisessä lisätalousarviossa keskityttiin erityisesti työllisyyteen, nuorisotyöttömyyden hoitoon ja koulutuspaikkoihin. Tämä on hyvä ja tärkeä uutinen.

Nuorten syrjäytymisen kannalta riskialttiimpia hetkiä elämässä ovat niin sanotut nivelvaiheet eli tilanteet joissa siirrytään peruskoulusta toiselle asteelle tai opinnoista työelämään jne. Tämäkin haaste on tiedetty pitkään, mutta nyt vasta se on tiedostettu ja ryhdytty toimiin monin keinoin.

Tällä hallituskaudella nuorten hyvinvointiin on ohjattu varoja eri tavoin, esimerkiksi perusopetukseen ja opintojenohjaukseen panostamalla, opintotuen uudistamisella ja tasokorotuksilla, vakinaistamalla erinomainen ammattistartti-kokeilu koko maan kattavaksi, kehittämällä joustavaa perusopetusta erityisen opetuksen rinnalla, vain muutamia mainitakseni. Myös lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa etsitään keinoja nimenomaan nuorten syrjäytymisuhkien ja pahoinvoinnin varhaiseen puuttumiseen ja tukeen.

Yksi osa syrjäytymisenvastaista työtä on heti vuoden alusta eduskuntaan tuotu hallituksen esitys nuorisolain muutoksesta. Ehkä lain numero HE1/2010 kertoo asian tärkeydestä ja arvostuksesta nykyhallituksessa. Muutoksella pyritään vaikuttamaan erityisesti niihin nuoriin, joilla on toisen asteen opinnot kesken tai kokonaan suorittamatta. Päätavoitteena on parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa tukea, ja myös tehdä avun hakeminen mahdollisimman helpoksi. Ei riitä, että tarjoamme palveluita, vaan nuorten täytyy ne löytää. Itse asiassa niitä pitää tarjota ja jopa positiivisesti tyrkyttää.

Ensimmäinen keskeisistä esityksistä on aluetasolla paikallisten viranomaisten rakentava yhteistyö. Lailla luodaan siis jokaiseen kuntaan nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, joka kokoaa tietoa nuorten saamista ja tarvitsemista palveluista. Verkoston tavoitteena olisi sovittaa yhteen eri viranomaisten tarjoamat palvelut niin, että nuoret löytävät palvelun helposti, ja saavat tarvitsemansa avun joustavasti. Tällaisen verkon jäseniä voivat olla kunnasta tai alueesta riippuen esimerkiksi opetus-, sosiaali-, terveys- ja esimerkiksi poliisiviranomaiset.

Toinen uudistus on etsivän nuorisotyön vakinaistaminen ja laajentaminen koko maahan. Vuonna 2008 kokeiltiin etsivää työparitoimintaa, jossa syrjäytyneitä nuoria tavoiteltiin aktiivisesti ja tulokset olivat rohkaisevia. Vuoden aikana tavoitettiin lähes 2000 nuorta, joista 1455 nuorta saatiin ohjattua tarvitsemaansa palveluun. Tämä on varmasti kannattava työväline erityisesti suurissa kunnissa, ja siihen on varattu valtion budjetista jo tälle vuodelle viisi miljoonaa euroa.

Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen erityisen iloinen siitä, että hallitus on ottanut terävän otteen aiheeseen. Vuonna 2008 totesimme jo, että nyt on viimeinen hetki ryhtyä toimiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Valiokunnassa koimme tärkeäksi, että moniammatillista yhteistyötä tulisi helpottaa kaikin keinoin ja huutomme kuultiin.

Nuorten syrjäytymistä pyritään nyt siis ehkäisemään kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on erityisen tärkeää syrjäytymisvaarassa olevan nuoren kannalta, mutta asialla on myös toinen puoli. Jokainen täydellisesti menetetty nuori maksaa yhteiskunnalle jopa 1,1 miljoonaa euroa. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskelmillaan todennut, että vuodessa menetetty nuori maksaa 27 500 euroa.

Syrjäytymisestä tuleva lasku on siis suuri, mutta ennen muuta se on aina inhimillisesti vielä suurempi tragedia. Nyt siis käärimme hihat ja jatkamme töitä pitääksemme kaikki nuoremme elämän pyörässä. Sen olemme velkaa maamme tulevaisuudelle.